Henkistä yhteenkuuluvuutta

Oletteko koskaan miettineet, kuinka joku voi tuntua tutulta ja jopa kaverilta, vaikkei häntä ole koskaan tavannut? Elämäntilanne yhdistää ja jutut tuntuvat kohtaavan. Kertokaa nyt etten ole ainoa hassu kenestä tuntuu näin...

Muutama bloggari on (kai) valloittanut sydämeni (olipas imelä ilmaisu). Ihanat daamit Paula, Nelli ja Johanna ovat hyviä esimerkkejä sympaattisista ihmisistä, joihin todella haluaisin tutustua. He kaikki ovat monikkoäitejä ja kirjoituksien perusteella valloittavia persoonia. 
Onneksi on monikkoblogi, jossa Sanna ehdotti tapaamista. Olisi niin huikeaa nähdä monikkobloggaajia kasvotusten. Nähdä onko henkilö sellainen kuin on kuvitellut. Kesällä siis :)

Tämä nolojen tunnuksien äiti kipittää nyt keittiöön hakemaan kahvia ja toivoo ettei pidetä ihan pimeenä.

Kivaa tiistaita!

 

Sisustusgurun vinkit

Törmäsin vastikään erääseen brittiläiseen sisustusguruun, jota arvostetaan maailmalla ilmeisen paljon. Kelly Hoppenin voit bongata Ruudusta. Hän on sisustanut julkimoiden koteja ja tuossa ohjelmassa hän pureutuu taviksien koteihin.

Kaipaatko ohjenuoraa millä sisustaa kotiasi kevättä odottamaan? Linkissä neuvoja kodin uuteen ilmeeseen. Lyhyesti sanottuna; siivoa, säilytä ja järjestä. Anna valon tulvia sisälle, sisusta kukilla ja kiinnitä huomiota makuuhuoneen viihtyvyyteen. Lisää vaikka edes hitunen väriä kotiin ja nauti sen tuomasta energiasta!

Taidan kipaista kaupasta tulppaaneja koristamaan kotia.

Mukavaa perjantaita!

Kuva: Kelly Hoppen

 

Kolmevuotias

Esikoistytär täytti joulupäivänä kolme. Hänen synttärikekkereitään juhlittiin seuraavana lauantain sukulaisten ja ystävien parissa. Tarjolla meillä oli tyttären toiveiden mukainen täytekakku, pikkupizzoja, raffeleita, namuja, rocky roadia...
Selkeä suosikki tarjoiluissa oli tälläkin kertaa; pikkupizzat. Täytteet olivat varsin perinteiset kinkkua,ananasta, sipulia, tomaattia ja juustoa. Kaiken kaikkiaan miehen kanssa tehtiin satakunta pizzaa ja kaikki (!) syötiin. 

The Kakku. Kun kysyin Iidalta millaisen kakun hän haluaisi, oli vastaus hyvin selkeä. Ryhmä Hau -kakku. Googlettelin suomeksi ja tarjonta oli varsin nihkeää. Englanniksi kuvahaku löysikin valtava hienoja kakkua, joista vaatimaton tyttäremme valitsi kolmikerroksisen värikkään kakun, mitä koristivat kuusi koirafiguuria, liekkejä, luita ja tietenkin koirien merkit. Tässä kohtaa äitinä yritin kohdistaa kiinnostusta hieman helpompaan kakkuun, mutta ei. Pettynyt tytär totesikin "Äiti ei osaa tehdä tätä kakku minulle". Seuraavat kysymykset olivatkin "Osaatko sinä äiti tämän tehdä?" Pienen suostuttelun ja äitin taitojen kertomisen jälkeen päätimme tehdä yksinkertaisemman Ryhmä Hau kakun, johon tytär onneksi oli tyytyväinen. Kakkua muistettiin mainostaa heti ovella..
 

Kakun sisällä suklaa- ja vaniljamoussea. Päällä sokerimassaa.

Kiitos kovasti juhlijoille vielä kerran!

Tänään kävimme kolme vee neuvolassa ja neiti olikin kasvanut vuodessa 9cm! (Elokuussa Iida mitattiin siskojen neuvolan yhteydessä 95senttiseksi ja nyt hän oli lähes 99cm!) Painoa 16kiloa. Kasvu tasaista, hieman keskikäyran yläpuolella mennään, kuten aina tähänkin asti. Motoriset taidot vastaavat ikää, vaikkei neiti suostunut varpailla seisomaankaan eikä hyppäämään. Kielellisistä taidoista Iida sai paljon kiitosta, kuulemm puhuu paljon ja artikuloi selvästi. (Puhevikaisena vanhempana tämä tuntui erityisen hyvältä)

Näön tutkimista

Nyt ompelukone laulamaan jotta saan monikkomammoille prototyypin valmiiksi. Tai oikeastaan kaksi niistä :D Katsotaan kumpi miellyttää riittävästi päästäkseen esittelyyn asti.