Linnoituksen joulumarkkinat

Viikonloppuna vietettiin perinteisiä Linnoituksen joulumarkkinoita. Meillä on ollut tapana käydä markkinoilla aina mahdollisuuksien mukaan ja tänä vuonna meinasivat markkinat jäädä välistä lapsen sairastelujen vuoksi. Onneksi vanhimmainen oli terve ja piipahdin hänen kanssaan tunnelmoimassa joulua. Harmikseni unohdin kameran kotiin, joten suurta kuvasaalista on turha odottaa.


Joulumarkkinoilla tunnelma on jouluinen väkisinkin. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ja vaikuttavat rauhallisen onnellisilta. Itsekin unohdin työkiireet hetkeksi ja keskityin nelivuotiaan kanssa ihastelemaan eri tuoteryhmien tarjontaa.

Kuva Tiina Talonpoika

Tällä kertaa lainaan kuvan serkultani Tiinalta (joka muuten ottaa huikean hyviä kuvia). Katsokaa ja ihastelkaa Joulumarkkinatunnelmaa :)

Synkät kadut

En yleensä valita säästä, sillä koen sen turhaksi. Mutta nyt alkaa synkät kadut riittää. Kaipaan lunta ja valoa. No olisi edes pientä pakkasta ja aurinkoa. Sekin kelpaisi. Ikuiselta tuntuva kurakeli ja pimeys tuntuu kurjalle, mutta ei onneksi vie joulun odotuksen iloa.

Tällainen näkymä oli eilen iltalenkillä. Oikeasti, katsokaa! Vettä, vettä  ja vettä. Kuraa ja märkää. Synkkää ja pimeää. Valoa kiitos :)

Ps. Joko saa toivottaa Hyvää joulun odotusta asiakkaille?

Joulun askareet

Olen jouluihminen henkeen ja vereen. Rakastan joulua! Sen tuoksuja ja makuja. Valmistelua ja rauhallisuutta. Itseasiassa parhaimmistoa on joulun fiilistely! Kynttilät, joulutortut, glögi. Lahjat hankin pääasiassa aina etukäteen, pitkin vuotta, kun jokin sopiva lahja tulee vastaan. Inhoan hankkia lahjoja kiireessä hätäisenä.

 

Meidän perheen ja läheisten joululahjat ovat itseasiassa jo hankittu. Vain paketointi uupuu. Taidankin tänä iltana lasten mentyä nukkumaan, levittää joulupaperit ja aloittaa paketointiurakan. Kaveriksi kuppi kuumaa ja fiilistely saa alkaa.

Joulukoristeita meille ei tänä vuonna tulekaan, jouluvaloja lukuun ottamatta. Koira on yksi syy ja toiseksi vietämme joulun mummolassa. Jouluvalot ja kynttilät kuuluvat kuitenkin (lähes) vakiovarustukseen eikä niitä ilman voi olla. Valopalloja olen miettinyt jo muutaman vuoden, koskaan niitä ostamatta. Olen aina jäänyt miettimään niiden hankintaa, kun ne tuntuvat olevan niin suosittuja (ja löytynyt joka kodista). Toisaalta miksi välittää jos itse tykkää..?

Kuva googlesta (sisustusunelmia blogin kuva)



Uusi perheenjäsen

Meidän perhe menetti maaliskuussa rakkaan perheenjäsenen, Astonin. Perheemme tuntui vajavaiselta, koiran kokoinen paikka oli vapaana. Kyseessä ei koskaan ollut "vaan koira". Kyse oli aina perheenjäsenestä, kenet aikoinaan otin lapsen korvikkeeksi. Ja äkisti hän oli poissa.

Suru väistyy hiljalleen, mutta kaipuu ja haikeus jää. Muistot siivittävät elämää ja hymy nousee takaisin suunpieliin. Ei toista samanlaista tule. Suuret saappaat ovat seuraajalla täytettäväksi. Vanilla´s Honey Piece of Love, tuttavallisemmin Hulda, muutti meille vajaa kaksi viikkoa sitten. Perheemme oli jälleen kokonainen. Puuttuva palanen loksahti paikalleen. 

 

Hulda, 9vkoa on hurmaava yksilö. Toki pentumaisen rakas ja rasittava. Hurmaava Hulda <3

 

Edit. Ja Hulda tosiaan on Suomenlapinkoira.

Heippa Hei marraskuu!

Voi veljet! Minne tämä aika menee? Tuntuu,  että vastahan oli syyskuu ja palasin töihin. Nyt joulukuu kolkuttelee jo ovella! Ruuhkavuodet todellakin. Jos vauhti kiihtyy sitä mukaan kun lapset kasvavat niin mä en muutaman vuoden päästä kestä enää perässä.

Meidän marraskuu oli pelkkää sairastelua tai siltä se ainakin tuntui. Mutta hei jotain ihanaakin, uusi perheenjäsen Suomenlapinkoira Hulda (kuvia instasa @railamarjaana) muutti meille perjantaina ja rytmittää meidän arkea nyt uudella lailla. Mä lomailen tämän viikon ja hemmottelen kerrankin itseäni jos jokinlaisin hoidoin :)

Tietotekniset ongelmat jatkuvat, mutta toivottavasti joulupukki ratkaisee tämän ongelman.  Siihen asti joudutte valitettavasti tyytymään kännykkäpostauksiin :(

Ihanaa tulevaa joulukuuta. Muistakaa avata joulukalenteri :)

Ruudun äärellä

Hei, hei, Täällä ollaan!
Ikävä ja sitkeä keuhkokuume kaatoi tämän naisen petiin ja todella huonoon kuntoon. Ei tullut blogia päiviteltyä saati luettua toisten blogeja. Pelkkä arkiaskareiden teko oli työn ja tuskan takana. Mutta onneksi kolmen viikon sairastaminen alkaa olla nyt ohi ja pääsin palaamaan työhön.


On muuten huippua kun sairastaa ja lapsilla on hoitopaikka! Kauhunsekaisin ajatuksin kuvittelin, kuinka ihmeessä olisin sairastanut jos olisin ollut kotiäiti! APUA! Ei olisi toiminut, ei niin mitenkään.


Täällä siis ollaan ja postaustahti paranee, lupaan!

Vapaapäivän aamiainen

Vapaapäivisin pyrimme panostamaan ruokaan edes hitusen enemmän. Tosin ei meidän arkiruokakaan ole pelkkää makaronilaatikko ja ketsuppia. Arkiaamuina tytöt syövät aamupalan hoidossa ja minä töissä. Vapaapäivinä haluan tarjota aamiaiseksi muutakin kuin leipää, jotain vähän parempaa. Perjantaisin meillä on vapaapäivä tyttöjen kesken ja aamupalalla nautiskella lastenohjelmien lomassa.

Tänä perjantaina tehtiin munakasmuffineja aamupalaksi. Näitä tehdään varmasti toistekin, olivat menestys! Meidän munakkaissa oli kananmunien lisäksi palvikinkkua, sipulia, tomaattia, aurajuustoa ja yrttejä. Nam!

Meillä on suunnitelmissa lähteä markkinoille (jos vaan vesisade lakkaa). Mitä teidän perjantaihin kuuluu?

Kivaa päivää!


Ps: Ohjeesta saa 12 muffinivuokallista: 8-9 kananmunaa vatkattuna vuokiin. Lisää jauhelihaa/kanaa/kinkkua (mitä nyt löytyy; meillä oli kinkkua), paistettua sipulia, tomaattia, aurajuustoa ja yrttejä makujen mukaan. Paista 200asteessa noin 20min, jotta ovat kullanruskeita.

Sananen tilaustöistä

Kuten moni tietää, häärin Raila Design nimen alla tehden ompelu- ja neulontatöitä. Työtäni teen palkkatyöni ja perheen ohessa, iltaisin ja viikonloppuisin. Toimitusaika vaihtelee, tällä hetkellä toimitusaika on noin kaksi viikkoa. Joskus toimitus pääsee matkaan nopeammin, toisinaan hitaammin. Kaikista tilauksista maksan verot.

Tilaustyöt maksetaan ennakkoon, sillä jokainen työ tehdään asiakkaan toiveiden ja mittojen mukaisesti. Kangasvalikoimaa on kohtalaisen paljon ja lisää hankitaan ellei varastosta löydy mieleistä kangasta. Tilatuimmat tuotteet ovat tällä hetkellä vaunuverhot, jalkapeitteet sekä asusteet. Myös neulontatyöt ovat kasvussa.

Verkkokauppaa on kyselty ja sellainen on ehkä tulossa tulevaisuudessa. Mitä mieltä olette, olisiko verkkokaupan kautta helpompi asioida? Klikata tuote ja haluamasi kangas ostoskoriin, maksaa ja odotella. Myös valmiita neuletöitä ja asusteita voisi ostaa sitä kautta.

Mikäli tulevaisuuden suunnitelmat toteutuvat,, saan enemmän aikaa tilauksilla ja siten ehdin tehdä tilaustöitä enemmän ja myös toimitusaika myös lyhenee.
Lisätietoja myöhemmin :)

Lopuksi vielä muutamia tilaustöitä :)

Tavallinen maanantai

Kotona ollessa tuntui, ettei viikonpäivillä ole merkitystä. Arki ja pyhä sekoittuivat sopivasti. Työelämän alun myötä arki astui kuvioon ja maanantaista tuli viikon aloittaja. Itse en ole koskaan ollut maanantaivihaaja (muistattehan Karvisen, joka vetää peittoa niskaan ja ajattelee heräävänsä kun tiistai tulee?), mutta en sitä liiemmin rakastakaan.

Ajattelin tehdä maanantaista superkivan päivän, jota perhe voi odottaa innolla eikä inhoten. Onhan maanantai rankka päivä, kun työt ja päivähoito alkaa viikonlopun hengähdyksen jälkeen. Eiliseen maanantaihin leipomista. Mikä olisi ihanampaa kuin tuore sämpylä iltapalalla? Tai aikuisille kupillinen glögiä ja rahkapiirakka :)

Viikonloppu

Näin maanantaina on mukava muistella onnistunutta viikonloppua.
Meidän viikonloppuun kuului ulkoilua raikkaassa säässä, hyviä ystäviä yökylässä ja omaa aikaa meille vanhemmille. Rentouttavaa yhdessäoloa ja rauhallisia iltoja. Arkea parhaimmillaan.

Meidän piha on vilahdellut kuvissa muutaman kerran ja tässä hieman lisäkuvia pihanmuutoksesta.
Piha on kokenut meidän aikanamme paljon karsimista ja maltillista kasvien lisäystä. Etupihan uudistuksesta voit lukea täältä. Lisäksi etupiha saikin uutta ilmetta kun pihasta kaadettiin kaksi isoa puuta. Elokuussa sain ajatuksen siirtää keittiön ikkunan edustalta havut etupihan toiselle kulmalle, josta aikaisemmin kaadettiin hopeakuusi. Koska kanto jätettiin paikallaan, sain ajatuksen korostaa sitä lisäämällä havut ympärille. Kannon päälle tulee vielä (kunhan ennätän) heinäseipästä kynttilä-/amppeli"jalka" tähän tyyliin...



Kuva googlesta

Ennen tyttöjen synttäreitä kaivon kannon ympärillä kasvaneen ruohikon pois ja istutin havut (3x kartiomarjakuusi ja 2x kartiotuija). Projeti jäi odottamaan kivetystä ja ne saatiinkin paikoillaan viikonloppuna. Kiven alle laitoimme kankaan ettei kasvusto pääsisi valloittamaan kiviä.

Etupihan asetelmasta jäi vielä kaksi pallotuijaa vailla paikkaa ja ensimmäinen ajatus oli laittaa ne kulkuväylän luokse, ikkunan alle. Kunnes päätimme siirtää ne takapihan terassien kulkuväylän luo. Kulkuväylä yhdistää aurinkoterassin ja katetun terasiin toisiinsa. Aikaisemmin kulkuväylän ja talon välissä olleet kasvulaatikot saivat väistyä pallotuijien edestä. Kävin hakemassa vielä kolmannen pallotuijan niin saimme kauniin asetelman. Mielestäni kivetys ja havut sopivat hyvin yhteen, joten kiviä kannettiin tällekin puolelle huolittelemaan ulkoasu.

Viimeisin sipistelyä jäi tähän viikkoon kun ilta alkoi hämärtää.

Lauantain pojat kävivät Saipan pelissä ja minä sain laittaa pihan lyhtyihin kynttilät ja nauttia hiljaisuudesta lasten nukkuessa.

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Villasukkaperhe

Meidän perheessä kulutetaan villasukkia megalomaanisen paljon. Minä pidän villasukkia (lähes) kesät-talvet, vain sukkien paksuus vaihtelee. Joka vuosi teen kasan uusia sukkia niin itselle, miehelle kuin lapsillekin. Lapsille kasvavan jalan myötä ja meille aikuisille kuluneiden tilalle. (Sillä minähän en sukkia paikkaa, vaan teen uudet)

Tässä ovat viimeiset uutussukat, jota meidän taloudessa löytyy. Itselle kolmet, isännälle yhdet ja jokaiselle lapsille yhdet. Puikoilla tulossa on lapsille toiset parit. Lankana näissä on TeeTeen Pallas sekä O´len lanka. Ihania neuloa ja jalassa valtavan pehmeät ja lämpimät. :)

Työmatkabussissa löysin miehelle loistavan kuvion sukkaan. Hirvet! Suuri metsästäjäni saa yllätyksekseen hirvisukat. Kohtahan se pitää muistaa jo päivähoidon tätejäkin.. Olisikohan sukat heille hyvä muistaminen?

Äitinsä lapset

Kun Elina kirjoitti jutun tyttöjen äitiydestä ryhdyin miettimään millainen äiti minä olen. Olenko luonnostani hempeyttä rakastava, vaaleanpunainen tyttöjen äiti vai raisu sinivihreä piipaa-poikien äiti. (Anteeksi kärjistys :D)

Blogin ja instan kuvista lienee selvää, että meidän tytöt ovat vaaleanpunasinisiä poikatyttöjä. Rakastetaan kaikki autoja, Ryhmä Hauta ja korjataan leikkityökaluilla tavaroita. Nuket jäävät syrjään, paitsi ratasleikeissä. Astioilla tehdään ruokaa ja kirjoja luetaan. Mutta autot, kaikki autot saadat kiljahdukset aikaiseksi ja hymyn kasvoille. Viikonloppuna isimies kävi lasten kanssa traktorivetokilpailuissa ja kolme tuntia kului siivillä.

Olen yrittänyt vaatetuksessa pukea "tyttöjen" värejä, mutta esikoinen etenkin haluaa sinistä, vihreää, keltaista. No ei sillä, ei se haittaa. Kuljenhan itsekin sinisessä, harmaassa ja mustassa. Miksei siis tytärkin. Pikkusiskot pitävät selvästi enemmän punaisesta ja hempeämmistä väreistä, leikkö äidin tyrkytyksellä osaa asiaan. Mutta hameita ei silti voida pukea, eikä mekko (paitsi juhliin ja kesähelteellä). Tunikat käyvät. Joudunkin laittamaan pois sisareltani saadut ihanat prinsessamekot, hameet ja tyttöhörhelöt. Harmi, kai.

Esikoinen vajaa kaksivuotiaana

 

Toisaalta enhän itsekään ole mikään prinsessatyyppi. En rakasta hameita, hempeää ja romanttista vaatetusta tai sisustusta. Taidan olla enemmänkin tyttöpoika, jonka paraskaveri ala-asteella oli naapurikorttelin poika. Taitavat siis tyttäret olla äidinmaidosta saaneet tyttöpoikaenergiaa ;)

 

Vaiheesta toiseen

Kuten kaikki pikkulapsien vanhemmat tietävät, on elämä vaiheesta toiseen siirtymistä. Vauvat itkevät, se vaihe menee ohi. Opetellaan uusia juttuja ja kiukutellaan, sekin on vain vaihe. Kinastellaan ja uhmaillaan, vaihetta sekin. Yksi vaihe loppuu ja toinen alkaa.

Meillä alkoi uusi vaihe elämässä, kun leppoisa kotiarki muuttui työ- ja päivähoitoarjeksi. Kolmatta viikkoa mennään ja pullantuoksuinen perjantai-viikonloppuäiti on löytynyt. Työpäivien illat menevät hujauksessa väsyneiden lapsien kanssa. Yöt ovat vaihtelevia. Tiedän, että vaihetta tämäkin on. Ei mene kauan kun lapset tottuvat ja yöt paranevat. Siihen asti nukutaan puolet yöstä lastenhuoneen lattialla.

Päivähoitomatkat taittuvat kävellen tai no juosten :D

Vaikka aamut ovat hektisiä, yritän olla kiirehtimättä. Eniten yritän välttää kiireen esiintuomista lapsille. "Äidillä on nyt kiire, Äiti on myöhässä" Ei, sitä en halua sanoa. Enemmin laitan oman kellon aikaisemmin kilisemään, jotta ehdin. Ja tosiaan klo 5:45 herätys toimii meikäläisellä, koska minä tarvitsen kiireettömän kahvihetken aamuun.

Päivähoitoarki on alkanut vallan hyvin. Päivähoitoon juostaan (paitsi silloin kun yritän itse lähteä pyörällä töihin, silloin kinastellaan kuka istuu kyydissä kun talutan pyörää) ja hoitoon jäädään hymyissäsuin, itkuitta. Esikoinen saattaa tokaista, että menehän jo nyt.
Pitkät viikonloput (pe-su) ovat todellista arjen luksusta. Silloin panostetaan ruokaa ja yhdessä oloon. Tehdään niitä asioita, mitä ei arkena tehdä.

Viime perjantai vähän parempi sosekeitto. :)

Tälläinen vaihe meillä, tällä kertaa. Kiiruhdetaan hitaasti seuraavaan :)
 

Keittiöhaaveita

Kun ostettiin meidän talo oli keittiö kymmenen vuotta vanha, peruskeittiö. Ei mikään ruma vaan sopi talon silloiseen tyyliin hyvin. Nyt kun sisältä lähes kaikki seinäpinnat on laitettu uusiksi ja ilmettä modernisoitu, on keittiö hyvin poikkeava muusta tyylistä. Lisäksi se on meidän tarpeisiin pieni ja ahdas. Kaipasimme (tai paremminkin minä kaipaan) lisää säilytystilaa, sitä että jokaiselle tavaralle olisi oma paikkansa. Lisäksi kaipaan lisää toiminnasta tilaa, jossa mahtuisi pikkuapureiden kanssa tekemään ruokaa ja leipomaan.

Asuntomessuilla jätettiin yhteystiedot keittiömaailmaan ja sieltä otettiinkin yhteyttä suunnittelupalaverin merkeissä. (Oli muuten ainut toimija kuka otti yhteyttä asiakaspyynnön jälkeen)
Meidän keittiösuunnittelija oli asiansaosaava ja hyvin kokenut naisssuunnittelija. Hän kuunteli meidän tarpeemme ja otti mittoja nykyisestä keittiöstä. Hän tarkensi ja ehdotti muutamaa juttua. Viikko tämän jälkeen tapasimme Keittiömaailmalla ja näimme alkuhahmotelman kuvina. Lisäksi valitsimme ovia ja toimintoja laatikoihin. Ihastuin Festivoon ja ihmeteltiin liesituulettimien ihmeellistä maailmaa.

Tuo Festivo on todellinen suurperheellisen (vaikken sellaiseksi itseäni kuvittelekaan) unelma jääkaappi/pakastin. Mahtuu isot vuokat, tuoretuotteille on riittävästi tilaa ja nollalaatikko lihalle ja kalalle. Kuulostaako hyvälle? Lisäksi tuote on kotimainen! Rakastuin!

Tässä muutama uusi kuva meidän keittiösuunnitelmasta. Mitäs tykkäätte?

Kuvassa värimaailma on melko valkoinen, mutta todellisuudessa kaikki keittön puolen kaapit ovat aavistuksen tummenpaa ja ruokahuoneen seinäkaapit kiiltovalkoiset.

Vasemmalla kiiltovalkoinen ovi, keskellä keittiön ovet ja vasemmalla jääkaappi/pakastimet ovien väri. Ihan varma en ole tuosta keskimmäisestä ovesta, onko liian ruskea meidän harmaavalkomustaan kotiin. hmm.

Tässä on siis avattu vanhasta keittiöstä seinä (liesitason takaa), jotta aamupalaniemeke on saatu mahdolliseksi. Tiskikone ja allas kestävät entisillä paikoillaan sillä ne ovat olleet toimivat. Uuni ja mikro siirtyvät tiskoneen vastapäätä torniksi. Jääkaappi (festivo) tulee toisen uloskäynnin viereen. Ikkunan eteen jää laskutilaa ja alalaatikot tuovat runsaasti säilytystilaa. Liestason alle ja viereen jää säiltystilaa. Alkuperäiseen ruokahuoseen (nykyisen puolapuutilaan) tulee seinälle säilytystilaa, jotta meidän perheen (minun) astiarakkaus saa tarvitsemansa tilan.

Mä olen aika myyty tälle suunnitelmalle. Pitkään olin itse suunnitellut keittiötä ja kyllä ammattilainen näkee asioita erilailla kuin näin maallikko. Toki samoja juttuja "keksittiin" mutta uuttakin tuli. Ja sitä näkemystä!

Mitä mieltä olette, tulisiko moderni?

Mihin rakastuin

Tiedättekö sen tunteen kun SE oikea asunto tai talo tulee vastaan?
Kun kävelet ovesta sisään ja kaikki on kohdallaan tai voit kuvitella millainen tila olisi remontin jälkeen. Kun voit kuvitella omat tavarasi paikoillaan. Se tunne on sanoinkuvaamaton.

Ajan saatossa ja kiireen keskelle ei ehkä muista mikä SE asia oli mihin rakastui. Silmät tottuvat ja ehkä alkaa nähdä vain puutteita ja virheitä. Kun oivaltaa uudelleen SEN, on rakastuminen melkein parempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Meille kävi juuri niin, unohdimme. Kolme lasta reiluun puoleentoista vuoteen oli maailmaa mullistavaa. Lisäksi remontointia ja puolison työssäkäyntiä. Piha, joka kipeästi tarvitsi rakkautta.

 

Nuorimmaisten täytettyä kaksi vuotta, olemme rakastuneet uudelleen. Pihaan ja taloon. Ymmärsimme ettemme tarvitse uutta taloa sillä tässä on ne mitä haluamme. Toki pieniä muutoksia tulee, mutta ne pääasia ovat kohdillaan.

Kiinnostaako remontointi suunnitelmat? Tarina talon takana? Mikä tekee meidän talosta unelmien kodin?  Toiveita kuunnellaan.

LuoMuna

Tänään on taas se päivä kun kuka tahansa voi kokeilla siipiään ravintolayrittäjänä. Ystäväni on pitänyt pop up ravintolaa joka vuosi kolmen (?)vuoden ajan. Teemana on joka vuosi luomukananmuna, joka on pääraaka-aineena. Luomumuna, koska perhe tai paremminkin suku on yrittäjiä munabisneksessä. Kuorttisen luomumunia saa meidän kulmakuntien lisäksi myös (ainakin) Helsingistä. Valitettavasti tarkempia koordinaatteja ei ole antaa. Kysymällä selvinnee.

Ystäväni teki apuriensa kanssa tällä kertaa luomukananmuna hampurilaisia. Täytteenä oli nyhtökana ja -villisika sekä kasvikset. Kananmuna toimi sämpylän sijassa. Lisukkeena oli munaperunasalaatti. Oli muuten todella hyvää ja täyttävää! Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen :)

Rumpujen pärinää

Villasukat on arvottu ja voittaja on......

Yllätysvieras!

Ja koska tabletti ei suostu liittämään kuvia niin todistusaineisto löytyy instsgramista @railamarjaana!

Sukat syksyyn

Voiko kunnollista villasukkaa parempaa ollakaan? Minusta ei. Rakastan villasukkia yli kaiken, enkä talvella muita sukkia käytäkään (tai no ehkä töissä mutta muuten..). On sanomattakin selvää, että villasukkia kuluu pari jos toinenkin. Lisäksi sukkia tulee olla niin monta paria, että aina kaapissa on muutama pari puhtaana. Villasukkahulluutta? Kenties, mutta eihän villasukan voittanutta ole.

Käytätkö sinä villasukkia? Olisiko sinun kaapissasi tilaa uudelle parille villasukkia? 

On jälleen aika arpoa sukat! 
Kommentoimalla alle jalkasi koko, voit voittaa itsellesi käsintehdyt villasukat. Helppoa! Sukkien malli ja väri tulevat yllätyksenä voittajalle :)

Voittaja arvotaan su 2.8 ja aikaa osallistua on sunnuntai iltaan klo 18 asti. 

Melkein elokuu

Heinäkuu lähestyy loppuaan ja elokuu kurkistelee jo nurkan takana. Paahteinen hellekesä jäi saamatta, mutta ei haittaa. Minä nautin kesästä täysin siemauksin, olihan se viimeinen koko kesän mittainen loma. Ensi vuonna on tyytyminen kolmi-neliviikkoisen rypistykseen.

Koska elokuu on jo melkein täällä on aika välikausivaatteille (vaikka ovathan nuo olleet jo päällä kesälläkin). Viime keväiset vk-vaatteet ovat lähes pienet ja hankimmekin syksyksi uudet vaatteet, joissa on sitten hyvä aloittaa päivähoitoura.

Vuosi sitten pikkusiskojen välikausivaatteena oli Polarn&Pyretin haalarit, jotka olivat huikean hyvät. Tänä keväänä esikoisen jäämistöä Travallen henkselihousut ja takki (ja popin Windfleece) sekä PompDeLuxin softshell haalarit. Travallen vaatteet ovat olleet hyvät ja tykätyt. Pompin softshell haalarit olivat yliveto! Vaikka väri oli arka, ei lika niissä näkynyt.

Pomp de Luxin haalarin huono puoli on (kokemukseni mukaan) lyhyt niska-haara mitta. Joten jos olet ostamassa haalaria niin ota kokoa isompi kuin tavallisesti.Hihat olivat melko tiukat ja suhteellisen pitkät. Haalarin kangas on kestävää, käytönjälkeä ei näy edes polvissa. Jalkalenkit ovat kestävää kumia. Kaikin puolin loistava hinta-laatu suhde :)

Esikoinen jatkaa hyväksi havaitulla linjalla eli rymyleikkiin Lassien suprafil-haalari ja muuhun ulkoiluun PoPin housut+takki (+windfleece) yhdistelmällä. Pikkusiskot saivat uudet henkselihousut PompDeLuxilta ja PoPin alesta takit. Mietin PoPin housuja, mutta kaipasin pienille ulkoilijoille kunnollista suojausta selkään ja siksi päädyimme pompin henkselihousuihin.

Kokojen arviointi on aina yhtä haastavaa, katsotaan syksymällä kuinka hyvin siskoksien 98/104 henkselihousut sopivat. Aletakit ovat koko 98 ja ne sovitettiin passeleiksi. Isosiskon 110 housut ovat hyvät ja 116 takki myös :) 

 

Pikkusiskojen syystamineet. Toiselle punainen windfleece ja toisellen sininen. Syyskengät löysin Jumbosta, huikeasta -70% alesta!

Kenkäkavalkaadissa jatketaan hyväksi havaitulla linjalla: core-texia ja saapasta. Coret löytyivät tällä kertaa Jumbon alesta, ja kaikki lapset saivat samanlaiset kengät. Saappaissa kokeillaan tällä kertaa crocsia. Yhdet löydettiin hyvänä kirpparilöytönä ja kahdet hankittiin alesta. Ensi kokemuksen mukaan lapset ovat saappaista innoissaan ja pitävät niitä mielellään, jopa ilman sadesäätä :D

Kiinnostaako talvivarusteet?

Unelmien talo

Viimeiset kaksi vuotta olemme melko aktiivisesti vertailleet talopohjia ja etsineet sitä omaa "oikeaa" pohjaa. Olemme pallotelleet yksi- puolitoista- ja kaksitasoiset kodit. Jopa L-malli mitattiin tontillemme. Prosessin lopuksi päädyimme lähtötilanteeseen eli 1-tasoiseen kotiin. Koska ajatuksena on asua kodissa loppuelämä, on yksitasoinen järkevä ja monesti hukkaneliöit saadaan pois.

Hyvinkään ja Vantaan asuntomessuilta löysimme hyvät, kompaktit pohjat, joissa oli panostettu juuri oikeisiin asioihin. Ja molemmat talot oli tehty aktiivisille lapsiperheille. Lisäksi olemme kierrelleet eri talotoimittajien talonäyttöjä. Katselleet työnjälkeä ja tiloja (neliöt paperilla vrt luonnossa).

Monet talotoimittajat neuvomat mittaamaan nykyistä kotia ja miettimään mihin tarvitaan lisätilaa ja mistä voisi ehkä pienentää. Ja jos kaveriporukassa löytyy jo rakentaneita, niin vierailkaa heidän luonaan, näette mikä toimii luonnossa :)

Tosiasia on, että tila maksaa. Jos haaveilee linnasta, avoimesta tilasta ja reilun kokoisista huoneista, tulee olla avokätinen budjetti. Etenkin jos rakennuttaa valmiiksi. Se jos mikä on kallista! Parhain vaihtoehto olisikin, osata itse rakentaa tai löydää hyvä timpuri kuka rakentaisi taloa.

Tässä muutamia makupaloja googlen kuvahaulla.

Talon tyyli on selvillä, se tulee olemaan selkää, ajatonta, modernia. Ei sen vuoksi, että se on muotia nyt vaan siksi, että se on omaa tyyliä. Emme kaipaa romanttisia krumeluureja emmekä ristikkoikkunoita. Ei vaan ole meidän tyylistä. Sisustustyyli on tullut selväksi nykyistä kotia remontoidessa. Tyyli mukailee ulkomuotoa ja siksi alustavat lattia ym valinnat ovat olleet hyvin helppoja.

Kesäinen herkku

Mä en ole mikään kokkikolmonen vaan kotikokki, mutta ajattelin jakaa tämän ihanan reseptin teidän kanssanne!

Kokoonnuimme ystävien kotiin perjantaina grillaamaan ja saunomaa. Mikäs sen parempi tekosyy tehdä jotain ihanaa jälkiruokaa. Ja koska jälkkäristä tuli hitti, ajattelin jakaa sen teidän kanssanne.

Resepti taisi olla Valion tai arlan, tai jotain sinnepäin. Ainekset olivat vallan yksinkertaiset: 320g (iso paketti) marianne täytekeksejä, 1 purkki vispikermaa ja 1 purkki marcarpone juustoa, 1rkl sokeria ja tietenkin mansikoita.
Vaahdotetaan juusto ja vispikerma sokerin kanssa. Pilkotaan keksit sopiviksi ja koko komeus kootaan latomalla jokaista ainesta kerroksittain. Thadaa! Valmis!

Jälkkäri toimii myös ilman juustoa, silloin vain koostumus on hieman kevyempi. Toimii niinkin :)

 

Sormuksen huolto

Omistatko timanttisormuksen? Tiesitkö, että sormuskin kaipaa huoltoa?

Oma kihlani oli hieman soikeentunut ja senkin vuoksi huolto oli paikallaan. Paikallinen timanttiset liike hoiti sormuksen suoristuksen, kivien tarkistuksen, rodinoinnin ja kiillotuksen. Koko tämä lysti vain 30e! Huoltoon oli varattu reilusti aikaa kesäkiireiden vuoksi, mutta sormus oli samana iltapäivänä valmis :)

Suosittelen huoltoa lämpimästi jokaiselle sormuksen omistajalle. Huollon jälkeen sormus on jälleen kuin uusi :)

 

Asuntomessut 2015

Instagramia seuranneet tietävätkin, että kävimme viime viikon sunnuntaina pääkaupunkiseudulla lapsivapaiden merkeissä. Miniloma hotellin lakanoissa, ikeassa ja asuntomessuilla teki varsin hyvää arjen ryvettämille vanhemmille. Päivitys reissusta kaatui jälleen teknisiin ongelmiin, mutta koska anoppilassa kone toimii, tulee päivitys viimein tässä.

Jos joku ei vielä tiennyt, niin tämän vuoden asuntomessut järjestetään Vantaan Kivistössä. Meidän messuliput sponssasi Jukkatalo. Meidän mielestä messut olivat antoisat ja messuanti oli monipuolinen. Messuilla oli huomioitu remontoija sekä rakentaja. Näytteilleasettajat kertoivat hyvin auliisti kokemuksiaan ja antoivat remontointi vinkkejä. 

Valhallan sisäänkäynti

Valhallan lasitettu terassi

Emme suinkaan kiertäneet kaikkia kohteita vaan etukäteissuunnittelulla iskimme (meistä) parhaisiin kohteisiin heti aamusta ja kiertelimme päivällä muita kohteita. Meidän perheen ja tilanteen huomioonottaen paras kohde oli nro 27 Designtalon Valhalla. Miksikö? Se oli yksitasoinen koti ja suunniteltu kolmilapsiselle perheelle. Makuuhuoneita oli riittävästi ja silti asuinneliöt olivat varsin kohtuulliset. Eteistila oli tilava, neljä makuuhuonetta olivat lähekkäin ja yksi toisella puolella taloa. Olohuone ja keittiö yhteistä tilaa. Erityisesti keittiö vei minun sydämeni. Se oli toimiva ja tasotilaa (ja säilytystilaa) oli riittävästi. Rakastuin!

Siis oikeesti kattokaa tätä keittiötä!

Keittiö ja olohuone olivat yhteistä, avointa tilaa joka oli kokoonsa nähden varsin toimiva! Pinta-alaa oli n.50m2 ja jokainen neliö oli käytössä hyvän suunnittelun avulla.

Eteistila aukesi tuulikaapin jälkeen avoimena tilana. Eteistilasta oli käynti neljään makuuhuoneeseen.

Myös Dekotalo (165) oli positiivinen yllätys. En yleensä välitä avoin ylös -ratkaisusta, mutta tässä kohteessa se toimi. Pohjaratkaisu oli hyvä ja  kodinhoitohuone loistava!

serkkupojan neljävee kekkerit

Terveisiä pääkaupunkiseudulta! Piipahdimme koko perheen voimin siskonpojan neljävuotis  synttärikekkereillä. Sankarin lahjapaketista paljastui kenguripussihousut ja isojenpoikien raitapaita. Molemmat vaatteet ovat allekirjoittaneen käsialaa, sisareni toiveesta.
Housut otettiin vastaan menestyksellä ja lupasin tehdä toiset samanlaiset, eri kankaasta tosin. Paidasta en palautetta saanut mutta eiköhän se kelvannut :)

Neljävuotiskekkerit ovat vallan rennot ja siskoni oli loihtinut kaikkea ihanaa tarjottavaa!

Katse tulevaisuuteen

Hei vaan! Tabletilla kirjoittelen kun tietokoneen vika ei ole selvinnyt vieläkään. Toivottavasti teksti ei näytä hullulle...
---
Nykyinen on kolmen makuuhuoneen koti on tähän elämäntilanteeseen sopiva. Vielä kun saamme tehtyä kodinhoitohuoneen (ja allekirjoittaneen työtilan) on koti vallan toimiva. Mutta muutaman vuoden kuluttua alkaa esikoisella koulu ja todennäköisesti tilantarve kasvaa. Olemme viimeisen vuoden aikana heitellyt ilmoille mahdollista uuden kodin rakentamista. Toki emme ole poissulkeneet ostamista, mutta valmiina ei tunnu löytyvän meidän tarpeitamme vastaavaa. Toiseksi uudenkarheat talot maksavat saman kuin rakentaminen.

Meidän haaveemme voisi toteutua omalle, olemassa olevalle tontille. Pientä valmistelutyötä onkin jo tehty mahdollista rakentamista varten. Muutamaa talotehtaan edustajaa olemme jututtaneet. Muutamia hyviä pohjia on löytynyt, nyt odottelemme tehtaan edustajan piirrosta tonttikuvasta ja kuinka talo siihen sopisi. Tarkempia talokuvia tulee myöhemmin.

Toistaiseksi parannemme nykyistä kotia. Tänä kesänä vuorossa on ainakin takapihan terassin uusinta ja mahdollisesti autokatoksen laajentaminen. Terassin laajennuksen olisi tarjoitus olla valmiina duon synttäreille. Pihatöitä onkin tehty jo paljon.Perennepenkki siirtyi uuteen paikkaan ja pihan epämääräisiä pusikoita on jälleen raivattu (kuten viimeiset kolme kesää).

Toivottavasti seuraavaan postaukseen saisin jo kuvia. Yrittäkää kestää :)

Syksyn suunnitelmat

Päiväkotipäätöksien saapuminen sai ajatukset kääntymään tulevaan syksyyn. Olen sopinut aloittavani työt syyskuun alussa ositaisella työajalla. Onneksi osittainen järjestyi, sillä en halua lasten olevan hoidossa kuin 15 päivää kuukaudessa. Onhan sitä siinäkin jo :)

Kun hakemuksia kirjailtiin tammikuussa pohdin pitkään mihin haen paikkoja. Selvää oli, että hoitopaikka pitäisi kolmelle lapselle olla samassa paikassa. Kahteen paikkaan viemiseen ei aamuisin ollut aikaa, etenkin kun mies kulkee autolla ja minä linja-autolla. Soitin päivähoidon alueen johtajalle ja keskusteltelun päätteeksi päädyin ryhmäperhepäivähoitoon. Perhepäivähoito ei kolmelle lapselle olisi järkevää kun keskenään joutuisivat leikkimään. Päiväkotia vierastin, kun tytöt olisivat joutuneet eri ryhmiin. (Liikaa muuttujia aamuhäslinkiin)

Päätöstä jännitettiin pitkään ja hartaasti. Meidän alueen ryhmiksistä ei ollut vapautunut yhtään paikkaa yli vuoteen, joten odotukset varsin realistiset, päiväkotiin jouduttaisiin. Tuskailuni sai onneksi onnellisen lopun ja lapset saivat hoitopaikan ykkösvaihtoehdostamme. 
Ryhmikseen siis, koko päiväkotiuran ajaksi. 

Päätös tuntuu oikealta. Uskon, että tytöt viihtyvät hyvin ja saavat omia kavereita. Vaikka ryhmässä ei ole kuin 9 muuta lasta, uskon kavereita riittävän. Toivon, että pienryhmässä olo vähentäisi sairaspäiviä ja saisimme jatkaa terveenpapereilla. Syksyllähän sitten nähdään kuinka käy :)

Ja koska kuvien lisääminen ei nyt jostain teknisestä syystä onnistu, joudutte tyytymään pelkkään tekstiin. Mutta terassi- ja pihakuvia tulee kunhan vika paikallistuu :)

Mootsia!

Instagramia seuranneet tietävätkin, että muutama viikko sitten hurahdin S-ryhmän kantispäivillä ostamaan OBH Nordican Smoothie blenderin. Olimme pohtineet smoothiekoneen hankintaa pitkään ja aina lykänneet sitä. Tarvitaanko sitä todella? Tulisiko sitä käytettyä enemmän kuin ensimmäiset innostuksen päivät?

No tuleehan sitä! Voi että miten ihanaa smoothie voi olla. Tai mootsia kuten kolmevee sanoo. Meillä on paljon marjoja ja olen todella huono syömään niitä esim puuron kanssa. Yök. Puuro puurona ja marjat marjoina. Blenderin kotiuduttua marjat ovat huventuneet pakkasesta huimaa vauhtia. Mustikat on syöty, mansikoita on vähän vielä. Vadelmia ostettu kaupasta. 

Mun suosikki smoothie sisältää vadelmia, mansikoita ja mustikoita. Maitorahkaa, mehukeittoa sekä Myllyn Parhaan Kuidukasta. Tykkään! Hauskinta on, että smoothiekoneen korahtaessa käyntiin lapset ryntäävät keittiöön. Hekin ovat hullaantuneet.

Maistellaanko teillä smoothieita?

Älä laihduta -päivä

Tänään on kansainvälinen älä laihduta -päivä. Syömishäiriöliito pyrkii herättelemään painonsa kanssa tuskailevia. Naisilla, ja lisääntyvissä määrin myös miehillä, on se viiden kilon laihdutustavoite. Toisille tavoite on turha, toisille ei.

Päivän tavoitteena ei ole mässäily vaan, että yhtenä päivänä viikossa voisimme hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme.  Älä laihduta -päivänä keskustellaan hyvinvoinnista ja terveydestä, joiden lähtökohtana ja päämääränä ei ole laihtuminen. Älä laihduta -päivä viestii, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta. Älä laihduta -päivänä muistetaan myös syömishäiriöön sairastuneita.

En halua antaa väärää kuvaa. Minä laihdutan, myös tänään. En yksin siksi, että näyttäisin paremmalta. En siksi, että uskoisin olevani onnellisempi. Siksi, että haluan olla terveempi ja paremmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestiki. Ehkäpä on siis väärin puhua laihdutuksesta vaan painonhallinnasta.

Tässä sitä siis rämmitään ja pudotetaan painoa, ollen silti tyytyväisiä itseensä jollakin tasolla. Olkaamme tyytyväisiä tähän hetkeen ja siihen vartaloon jonka olemme saaneet :)

Mountain Buggy plus one

Helmi-maaliskuussa meillä vaihdettiin Easywalker duo tuplat Mountain Buggy plus oneen. Easywalkereissa ei ollut mitään vikaa, ne eivät vaan enää toimineet meillä. Kaipasin kevyempiä ja pienempiä tuplia. Ja kun tytöt eivät enää nuku rattaissa ei duo-tuplille enää ollut käyttöä. 

Easywalkerit olivat muuten todella hyvät kärryt. Näppärät ja kätevästi taittuvat. Ohjaus oli helppoa jopa yhdellä kädellä, esikoisen etulaudalla istuen. Sanoisin, että perheelle jolla on esikoinen tuplien lisäksi on Easywalkerit todella hyvä vaihoehto. Meidän tuplat saivat uudet kaksoset kyyditettävikseen ja meidän ipanat saivat uudet kärryt.

No millaiset ne MB plus onet sitten ovat? 
Ratas soveltuu yhdelle lapselle, taaperolle ja vauvalle tai kahdelle taaperolle. Ovat siis erittäin monikäyttöiset. Mutta ne eivät sovellu kahdelle vauvalle! 
Yhdelle lapselle käytetään yhtä istuinta jonka saa nukkuma-asentoon. Kun käytössä on toinen istuin, istuimet saadaan vain kevyeen lepoasentoon. Mielestäni asento on turvaistuimeen verratava, joten reissussa ollessa päikkärit onnistuvat rattaissa. Pääasialliset päiväunet nukutaan sängyissä eikä enää rattaissa.

Plus onet ovat kapeat, vain 63cm levät ja kevyet kuin mitkä! Niitä on helppo ohjata niin yhdellä kuin kahdellakin kädellä. Työntäaisassa on korkeuden säätö, mikä onkin hyvä erimittaisille pareille. Rattaissa on 2x20kg painoraja plus tavarakorin (easyissa oli 2x15kg). Runko on kevyt ja jousitus erinomainen! 

Paikallisessa lastentarvikeliikkeessä tutustuttiin malliin

 
Vaikkakin materiaalit ovat helppohoitoiset, on minulla suunnittella istuinsuojat myös näihin rattaisiin, jottei pesuja ja hankauksia tarvita niin paljoa. Kuomu vaikutti alkuun hullunkuriselta, mutta se on todella järkevä! Kuomussa on kaksi vetoketjua, joten jo valmiiksi suojaava kuomu kasvaa tarvittaessa lisää parikymmentä senttiä. Kuomua on helppo säätää niin, että molemmat lapset ovat suojattuina, mutta kuitenkin niin, että molemmat lapset näkevät. Ihan loistava siis! 

Plus onet menevät pieneen tilaan ja mahtuvat helposti auton tavaratilaan ja matkatavaroille jää enemmän tilaa kuin aikasemmin. (Vaikkakin meillä ei ollut tilaongelmaa autossa tähänkään mennessä, mutta tilaa tuntuu nyt olevan enemmän)

Monissa peräkkäinistuttavissa rattaissa toinen istuu takana alhaalla (esim Phil & Teds). MB plus onessa toinen istuu takana, hieman korkeammalla, joten molemmat lapset näkevät eteenpäin. Kaupunkiliikenteessä ja kauppakeskuksissa rattaa ovat huiput! Enää ei tarvitse miettiä mahtuuko ovista, ravintoon tai vaatekaupoissa renkkien väliin. MAHTUU, eikä tee edes tiukkaa. 

Tässä meidän siskokset in action plus onen kanssa

Lastenkonsertin päätteeksi kauppakeskuksessa

Tarpeen tullen esikoinen pääsee kyyditykseen myös. Kolmelle lapselle siis varsin passelit kärryt :)

Arjen kiirettä

Aika on kulunut siivillä. Tuntuu, että päivät ja viikot hujahtavat toisaan nopeampaa. Tajusin juuri, että ensi viikolla on vappu! Mihin huhtikuu katosi?

Meille kuuluu hyvää. Lapset vaikuttavat päivä päivältä enemmän hitsautuneelta kolmikolta. Leikit sujuvat ja päivät luistavat aina paremmin. On jännittävää seurata mitä kolmikosta tulee vuoden- kahden päästä. Arki pyörii tasapainoisesti, omaa rataansa. Tätä arkea olen odottanut ja nyt se on koittanut. Voin siis vain hymyillä.

Lapsikiireiden ohessa työrintamalla on ollut kiireistä. Ei sillä en valita. Teen rakastamaani työtä, aina kun vain ehdin. Päiväsaikaan en raaski käyttä lasten aikaa työntekoon, vaikka leikit sujuisivat kuinka hyvin. Illalla miehen tultua kotiin, on hetkinen aikaa valmistella töitä ja lasten mentyä nukkumaan on tositoimien aika. Aika on siis kortilla, toistaiseksi. Odotan työhuoneen valmistumista suurin toivein, sillä sitten työaikaa tulee tunti lisää!

Haluakin kiittä jokaista ihanaa asiakasta. Kiitos! Olette tehneet unelmastani totta.
  

Viime aikoina olen tehnyt pipoja niin aikuisille kuin lapsillekin. Huomenna olisi vuorossa kesävaatteet!

Sokerikoukussa

Hei, mä olen Raila ja olen sokerikoukussa.

Kamalaa, mutta totta. Tajusin taannoin olevani todella syvällä sokerihuurussa enkä enää löytänyt ulospääsyä. Onneksi blogari Anna paini samojen tunteiden syövereissä ja sain tsemppin päälle. Ei vielä täydellistä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. 

Sokeriaddiktista ollaan montaa mieltä. Toisien mielestä se on hölynpölyä ja toisien mielestä ihan oikea addiktio muiden rinnalla. "Et vaan syö karkkia" "Et vaan sytytä tupakkaa" Niin.. miksi sokeriaddiktio kuulostaa höpöltä mutta tupakanvierotuksesta on tutkimustolkulla tietoa kuinka hankalaa se voi olla.. Miksi sokeriaddiktioon suhtaudutaan olkia kohautellen? 

Tiedän, kuinka riuduttavaa sokeriaddiktio voi olla. Ja kun yhtälöön lisätään pienet lapset, jotka valvottavat yöllä, on yhdistelmä valmis. Sokeri (kakku, pulla, karkki mikä tahansa) lohduttaa, parantaa mieltä ja auttaa jaksamaan.

Ystäväni kertoi, että hän eli raskauspahoinvoinnin ja vauva-ajan sokerinvoimalla. Hän ei edes tunnista itseään tuolta ajalta, sillä hän ei ole normaalisti sellainen. Koukusta irtipäästyään, palasi hän normaaliksi itsekseen.

Mikä minulla auttaa? Säännöllinen syöminen. Siis sen kunnon ruuan ja välipalojen syöminen sekä vedenjuominen. Yksinkertaista, kyllä. Mutta arjen ollessa hektistä, ei tuokaan ole aina niin helppoa. 


Tässä se kuitenkin on; Addiktin tunnustus. Noloa, mutta onnen ei ole oikotietä.
Ensimmäinen intervallitreeni takana ja jalat huutavat hoosiannaa. Nyt iltapalaa etteivät lasten suklaamunat hyppää suuhun ;)

Virvon varvon

Palmusunnuntaina lapset kulkevat vitsat käsissään naapurustossa virpoen terveyttä uuteen vuoteen. Toisissa taloissa odotetaan joka vuotisia virpojia innolla, tosissa vähemmän innolla. Saatujen suklaamunien määrää vertaillaan innolla kavereiden kanssa. - Kuulostaako tutulta? Ystäväni sanoi, että hänen lapsuudessaan tehtiin juuri niin. Kuljettiin korttelista toiseen, talosta toiseen virpoen kaikki, tutut ja tuntemattomat.

Minun lapsuudessani virvottiin sukulaisia ja muutamat naapurit. Ei menty vieraiden ihmisten kotiovia kolkuttelemaan. Palkaksi saatiin suklaamunia ja niitä määrä tasattiin pikkusiskon kanssa.

Meidän esikoinen on virponut nyt kahtena vuotena. Pikkusiskot pääsivät virpomisen makuun tänä vuonna ensimmäisen kerran. Pikkupupuiksi naamioidut lapset virpoivat isovanhemmat, sisareni sekä muutamat kummit. Emme siis juosseet koko suvun tai kaikkien kummien luona vaan piipahdimme niiden luona keiden kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä arkena. Kummit ja sisareni saivat lisäksi virpomalahjaksi RailaDesignin tiskirätin pääsiäiskeltaisella värillä. 

Kun lapset kasvavat, he saavat virpoa niin kauan kuin se on hauskaa. Mutta he eivät tule kiertämään talosta taloon tuntemattomien ihmisten luona. Mielestäni se ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Ja nykymaailman hullutusten aikana (saati tulevaisuuden) voi tuntemattomien ihmisten kanssa tapahtua mitä vain. Ei kiitos siis.

Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia, vai miten se meni... Jokainen kasvattakoon kuten haluaa. 

Virvottiinko teillä?