Kävin tsekkaamassa ystävän luona Me&i:n uuden kauden ja pakko sanoa, että muutama suosikki löytyi. Nettikuvastosta vaatteet näyttivät melkein mitään sanomattomilta, mutta livenä moni vaate yllätti.
Harmikseni täytyy todeta muutaman vaatteen olevan jo loppuun myyty(!) vaikka kausi on vasta avattu. Kurjaa kun moni joutuu pettymään.
Lasten mallisto oli hyvin ruskeavoittoinen, muutamalla väriläiskällä piristettynä. Naisten vaatteet puolestaan olivat hyvin ajattoman värisiä (joku sanoisi tylsiä). Mustaa, harmaata ja muutama väriläiskä. Tykkäsin. Erityisesti Big dots skirt oli ihana! Kuvassa valjuhko, mutta materiaali yleellinen ja kuositus täydellinen. No minun tuurillani tämä oli loppuunmyyty. Plah.
Jos ette ole käyneet kurkkaamassa mallistoa niin nyt kipin kapin kurkkimaan.
Ps. Mikkarit, etenkin velourit, kestää pesusta toiseen menemättä miksikään. Love it.
Kuluneena lauantaina juhlittiin sisareni häitä perheen ja ystävien kesken. Häät ovat suosikkijuhlani ja niitä on harmittavan vähän. Hääsuunnitelmia seuranneena odotin hääpäivä kuin kuuta nousevaa. Puku, koristelut, itse juhla.. Ihanaa.
Meidän perhe osallistui juhliin koko perheen voimin ja kaikesta valmistelun epäonnesta huolimatta ehdimme kirkkoon ajoissa. Urkujen soidessa ja sisareni astuessa isämme käsipuolessa kirkon käytävälle täyttivät kyyneleet silmäni. Morsian oli kuvankaunis, kaunein morsian ikinä. Jännitys paistoi hänen kasvoiltaan astellessaan kohti alttaria. Itse vihminen oli kaunis ja yksinkertainen (kuten yleensäkin). Meidän perheen lapset käyttäytyivät kirkossa kauniisti ja saivat kai sen vuoksi ihmettelyä aikaiseksi.
Juhlapaikka oli yksi paikkakuntamme kauneimpia, aivan keskustan kupeessa Saimaan äärellä. Juhlapaikka itsessään oli niin näyttävä, ettei suurempia koristeluja tarvittu. Kaitaliina, kynttilät ja vesihelmet (?)lasimaljoissaan orkidea koristeluin. Kaunista ja erittäin tyylikästä.
Juhlaruoka oli todella hyvää alkupaloista kakkuun ja kahviin. Tunnelma oli lämminhenkinen ja oikein onnistunut. Hääpäri oli tyytyväinen onnistuneeseen päivään ja juhlaväkikin vaikutti tyytyväiseltä.
Onnea vielä kyyhkyläiset!
On vaan niin kiire.. vai onko?
Toiselle kiire on hyvä asia, tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi ja tuntee elävänsä. Toiselle kiire on negatiivinen asia, jossa ei ole mitään hyvää.
Monesti vanhemmat vetoavat kiireeseen, kun jokin tehtävä on jäänyt tekemättä tai jokin homma hoitamatta. Kiireeseen on niin helppo vedota. Mutta kuinka monella todella on kiire?
Uskallan väittää, että harvalla yksilapsisella on oikeasti kiire. Monesti kiire on tehtyä, ja vähempikin riittäisi (jos haluaisi sen riittävän). Ehkä tarkoita nyt koliikkilasten vanhempia, vaan terveiden lasten vanhempia. Kun PirjoPetteri viihtyy vain sylissä, Kun PirjoPetterin kanssa pitää leikkiä, PirjoPetteri itkee jos teen kotihommia. Niin.. No sitähän se on, joskus pettymyksiä tuotetaan. Joskus lapsi oppii viihtymään hetkisen itsekseen, kun vanhempi ei-vaan-pysty olemaan vieressä.
Kolmen lapsen äitinä, voin sanoa olevani kiireinen. Toki on päiviä, kun lapset leikkivät hetkisen keskenään ja saan juoda kahvini kuumana, kenenkään riippumatta lahkeessa. Tai saan tehdä ruokaa, tyhjentää tiskikoneen, ommella muutaman sauman. Sitten on ne päivät kun joku on kiinni koko ajan, aamuheräämisestä iltanukahtamiseen. Mutta hei, tää on tätä pikkulapsielämää monikkoperheessä :)
Esikoisen ollessa vauva hihittelin itsekseen kaiken maailman ratasapuvälineille. Hah! Mihin niitä muka tarvisisi? Jälleen kerran elämä on opettanut, että kyllä niitä joku tarvitsee.
Ja me tarvittiin istuinpehmusteet/-suojat tupliin. Näen jo silmissäni ne kurakengät ja temperamenttitytöt, jotka tahtovat itse nousta rattaisiin sillä osaahan isosiskokin tehdä niin. Auttaako selitys likaantyvista rattaista? No ei. Haluanko pestä rataskankaita joka päivä? No en.
Omatekemä istuinpehmuste ratkaisee ongelman. Pehmuste suojaa istuinosan kokonaan ja se on tehty EasyWalkereiden mittojen mukaan, joten istuu kuin hanska käteen. Jokaiselle rataskiinnikkeelle on oma lenkkinsä, oikeassa paikassa. Näin suoja käy pienelle kuin isommallekin matkustajalle.
Materiaalina on kestävää paksua puuvillaa tai sisustuskangasta. Toisella puolella on pehmeää mikrofleesen kaltaista materiaalia (mitähän se oikealta nimeltä onkaan). Välissä on pehmeää vanulevyä. Istuinpehmuste on konepestävä, mutta pienien tahrojen vuoksi en sitä koneeseen laittaisi vaan käsinpesisin tahrakohdat.
Halusin istuinpehmusteiden tuovan vähän väriä meidän mustiin rattaisiin ja lämpimän punasävyiset pehmusteet tuovat juuri sitä. Pehmusteita on testattu muutaman viileämpänä aamuna (hah, 20astetta muka viileä) ja voin sanoa, että toimii! Pehmuste on mukavan tuntuinen ihoa vasten ja helppo irrottaa tarvittaessa.
Testiin nämä pehmustesuojat pääsivät alkuviikosta kun vesisade yllätti meidät puistoreissulla. Likaiset kengät ja hiekkahaalarit. Ja tietenkin väsymys. Saatoin huoleti laittaa lapset nukkumaan, kun tiesin rattaiden pysyvän puhtaina -ja kestihän ne. Enää ei haittaa kurakelit!
Isimies lähti keskiviikko aamyöllä kohti Levi Wild Ridea jättäen minut yksin kolmen lapsen kanssa. Yksinolo ei sinällään kolmen kanssa ole paha nakki, paitsi nukutuksien osalta. Jokainen tahtoisi oman osansa ja on vain yksi minä.
Viisi päivää, neljä nukutusta; miten meni?
Päivät menivät hujauksessa ja ennen kuin huomasinkaan oli taas ilta ja uusi nukutus. Pääosin nukutukset menivät ihan mallikkaasti, mitä nyt toisena iltanan pienet neidit piti nukuttaa rattaisiin, jotta rauhottuivat. Muutoin normaalin kaavan mukaan. Päivät pääosin ulkoiltiin, sillä siellä kaikki malttoivat olla parhaiten. Keskipäivällä oltiin sisällä "viileässä" rauhoittumassa. Pikkukakkosta katsottiin, jotta äiti sai hetken hengähdyksen (ja rauhallisen kahvihetken).
Valehtelisin, jos väittäisin suuresti nauttineeni viidestä yh-äitipäivästä. Toki, onnen pilkahduksia koin kun neiti B oppi kävelemään ja kun kaikki kolme leikkivät sulassasovussa keskenään iloisen kikatuksen säestyksellä. Hetken päästä sain toimia erotuomarina ja lohduttajana. Kyllä tuli apukäsiä ikävä, vaikka hyvin pärjättiinkin. Onneksi yh-arki ei ole pysyvä järjestely. Nostan todella hattua kaikille yhden vanhemman perheille, ootte niin sankareita!
Ihanaa kun isi on kotona :)
Mies yllätti perjantaina ja lähti lapset mukanaan mummolaan viikonlopuksi. Tämä tarkoitti luonnollisestikin, että minulla oli lähes kaksi päivää aikaa syventyä ompeluun, keskeytyksettä.
Perjantai-ilta meni ihmetellessä ja lapsia kaivaten. Lauantaina aamulenkin ja kahvikupposen jälkeen alkoivat kankaat pölistä. Uudet ihanat kankaat pääsivät ompeluun ja sain tehtyä tilatut vaunuverhot.
Iltahämärissä leikkelin vielä kankaita sunnuntaiaamua varten. Oli muuten vaikea lopettaa kun oli alkuun päässyt. Ja viime hetken villytyksenä syntyikin säilytyspussi pöllöapplikoinnilla kärsineen ikean laatikon tilalle.
Sunnuntaina oli vuorossa istuinpehmusteet ja tyttären lakanat. Istuinpehmusteita olin mallaillut jo pidempään mutta aina vain jättänyt asian hautumaan "sitten kun aikaan". Istuinpehmusteista tuli todella ihanat (ja näistä lisää omassa postauksessaan vielä). Autoja rakastava esikoinen sai iki-ihanat pinkki-vaaleanpunasävyiset autolakanat. Kyllä kannatti pikavisiitti kangaskaupassa lauantaina. :)
Tälläisiä viikonloppuja olen kaivannut. Ja koska isä osaa ja pärjää hienosti tyttöjen kanssa, otetaan tämä uusiksi :)
