Uusi ja jännittävämpi vuosi 2015

Vuosi 2014 oli meidän perheen ehkä parhain vuosi. Pienistä kaksostytöistä kasvoi isompia tyttöjä. Ihanasta esikoinen läpikävi uhmaa tulisieluiseen tapaansa, kasvaen isommaksi omien sanojensa mukaan melkein esikoululaiseksi. 

Olen kiitollinen. Syvästi kiitollinen. Meillä on kolme ihanaa tyttöä, tervettä lasta, jotka elävät huoletonta lapsuuttaan. Olen kiitollinen puolisostani, järkkymättömästä peruskalliostani, johon voin tukeutua. Suuresta rakkaudesta, jota tunnemme. Rakkaudesta mikä on kolmen yhteisen lapsen myötä vahvistunut entisestään. Kiitollinen läheisistä, ystävistä ja perheestä.
Niin paljon olemme saaneet ja niin paljosta on syytä olla kiitollinen.

Vuodet 2011 ja 2013 ovat olleet perheellemme mullistavia ja jotenkin minusta tuntuu, että tuleva vuosi 2015 on jälleen mullistava. Jännityksellä jäämme odottamaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

Tähtisädetikkujen tuikkeessa toivotan teille Rakkautta ja Onnea vuoteen 2015!

Joulu tuli ja meni

Olen jouluihminen ja joulupäivänä syntyneen tyttären myötä joulu sai uuden merkityksen. Tykkään fiilistellä joulua jo marras(loka)kuussa ja glögiä olen juonut litratolkulla ennen joulukuuta. Myös joulutorttuja nautitaan reilusti ennen joulukuuta ja jouluna niitä ei enää edes paisteta :D

Tapanin koittaessa (tai viimeistään vuodenvaihteessa) olen valmis riisumaan joulun pois, jättäen vain pienet somisteet. Miksikö? Alkuvuoden lapsena muistan kuinka joka ikisillä synttäreillä meillä oli vielä joulukuusi (ja muu krääsä) esillä.. Ja voi kuinka se ärsytti. Nyt kun oma tytär on joulukuun lapsia niin en halua hänen kärsivän joulukuusen kimalluksesta jokaisessa synttärikuvassa.

Joulu fiilisteltiin ja nyt on aika astua kohti uutta vuotta. Joulupukin paketeista löydetyt vaatteet ja lelut löysivät paikkansa kivuttomasti. Alennusmyyntejäkin on jo hieman koluttu. 

Ps. Synttäripostaus ja kuvia tuleehan saan kuvat siirrettyä. :)

Sukkavoittaja!

Arvonta on suoritettu ja voittajaksi arvottiin arvontakoneen avustuksella ensimmäinen kommentti (ja kommentoija). Onnea Viisikon Paulalle!
Otan yhteyttä pyhien aikana!

Rauhallista joulua!

Voihan villasukka!

"Sä varmaan neulot paljon lahjaksi" Tämän toteamuksen kuulen melko usein ja vastaus on melko sama joka kerta "No en oikeastaan". Toki joka vuosi käärin joulupaketteihin ja muihin paketteihin muutamia juttuja, mutta mikään itsestään selvyys esimerkiksi sukkaparin saanti ei minulta ole. Miksikö? Koska haluan antaa käsityötä sitä todella arvostavalle ja valitettavasti moni ei-käsityö-ihminen ei osaa arvostaa esimerkiksi sitä sukkaparia tai ommeltua vaatetta. 

Lapsuuden pehmeiden joulupakettien sukat ovat kyllästäneen mielen ja ajatusmaailma on ehkä turtunut. Näitä saa, nämä eivät ole ihmeellinen lahja. Mummo kutoo kyllä. Mummot eivät elä ikuisesti eivätkä sukkaparit kestä elinikää (puhumattakaan jalan kasvusta). Totuus on, että nopeimmallakin neulojalla menee päivä (tai kaksi) sukkaparit tekemiseen. (Ja silloin ei tehdä muuta kuin neulotaan)
Puhumattakaan jos tehdään kuviota tai palmikkoa.. ja langan hinta siihen päälle.
Mummoilla ehkä on sitä aikaa, entä työssäkäyvällä äidillä tai kotiäidillä, jolla lapsikatras hoidettavana?

Nyt lukijat! Jos sinä arvostat villasukkia, on sinulla mahdollisuus saada sellaiset! Joulupakettiin ne eivät ehdi, mutta ensi vuodelle kyllä. Klikkaa itsesi lukijaksi (ellet jo sitä ole) ja kommentoi alle. Arvonta suoritetaan tiistaina 23.12!

 

Kuulumisia

Viime viikko on mennyt sairastellessa ja olo ollut enemmän kuin väsynyt. Voitteko kovitella mitä on kun kolme lasta itkevät flunssan oireitaan pari päivää lähes kokoajan? No en minäkään ennen kuin siitä tuli meille arkipäivää. Ei ollut kovin kivaa! Elämäni raskaimpia päiviä. Nyt osaan taas arvostaa perusarkea.

Olin varsin kiitollinen päästessäni arkea (ja kipeitä lapsia) pakoon muutamaksi päiväksi siskoni luoksi hänen tyttärensä 6-vuotissyntymäpäiville. Mies jäi lasten (ja hänen vanhempiensa) kanssa meille kotiin. Hyvällä omatunnolla lähdin ja nautin olostani täysin siemauksin. Ja ne yöunet. Kaksi yötä levollista. hyvää unta. Siinä uudistuu täysin!

Eilen kotiinpaluu oli enemmän kuin toivottu. Ihanaa olla kotona, vaikka muksut ovatkin hieman kipeitä vielä.

Rauhallista maanantaita!

PS. Jouluun on enää 9 yötä!

Kodin muutos

Tämä postaus on ollut ajatuksissa jo hyvän aikaa, mutten ole saanut aikaiseksi kuvata. Olen halunnut näyttää teille (ja itse muistella) millainen koti meillä oli kun muutimme tähän ja millainen koti on nyt.

Silmät tottuvat muutoksen ja sen lähtötilanteen unohtaa nopeasti. Ensimmäisenä asuinvuonamme (esikoisen vauvavuotena) teimme olohuoneen ja eteisen pintaremontin. Käytännössä muutoksessa käsiteltiin kaikki pinnat, lattiaa lukuunottamatta. Lisäksi päämakuuhuoneesta tehtiin lapsille leikkihuone kuluvan vuoden keväällä. Kuvissa näkyy nykyisen kodin värimaailma; mustaa, valkoista ja harmaata, perin skandinaavista siis.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä nämä ovat... Jos remontista on kysyttävää niin kysykää ihmeessä.

WC:n muutoksesta voit lukea tästä.

Eteinen

Olohuone

Olohuone

Ruokailu

Päämakuuhuone leikkihuoneeksi

Kiinnostaako lasten nukkumahuoneen muutos?

Esittelyssä remontin tulos: WC

Tässä se nyt on, meidän uudistettu vessa. Remontin alkupostaus on täällä.
Aikataulu oli kaikkea muuta kuin itse alkuun kuvittelin, mutta lopputuloksen nähtyä voin rehellisesti sanoa remontin kannattaneen.

Meidän wc oli kaakeloitu joskus 90-luvulla 15x15 kokoisilla valkoisella kaakelilla, jossa oli sinisiä epäsäällisen näköisiiä viivoja. Lattia oli luonnonvalkoista (?) 20x20 kaakelia. Joku tykkää, minä en. Katossa oli kuultovalkoista paneelia. Lisäksi Idon allas ja peilikaappi. Sanoin jo taloesittelyssä, että vessasta tulee kiva kun se on rempattu :D 

Remontti eteni käytännössä niin, että kaikki revittiin irti ja lattiaan tehtiin suoristusvaluu pikasementillä (?). Valun kuivumisen jälkeen tehtiin vedeneristys lattiaan ja altaan+ suoja-alueen kohtaan. (Koko tilan eristys olisi ollut turha sillä tila ei ole suihkutila.) Jälleen odoteltiin kuivuimista muutama päivä. Seuraavaksi laatoitettiin seinät ja kuivumisen jälkeen laatoitettiin lattia. Saumaus tehtiin seiniin ja lattiaan samana päivänä. Hetken kuivattelun jälkeen asennettiin wc-pönttö. Allaskaappi ja peilikaappi asennettiin seuraavana päivänä, jotta ehdimme pestä kaakelit kunnolla puhtaaksi sauma-aineesta. 

Kattoon tulee vielä uusi pinta ja uusi valaisin peilikaapin valaisimen lisäksi. Tämä siis kesken vielä, mutta tulossa tällä viikolla :)

Seinään valittiin valkoinen kiiltävä 20x40 kaakeli ja lattiaan grafiitin harmaa 10x10 kaakeli. Seinään tuli lisäksi vuolukiveä koristeeksi. Lattia saumattiin harmaalla ja seinät valkoisella. Kalusteiksi valittiin Gustavsbergin wc-istuin, Idon peilikaappi sekä Domesticin allaskaappi. Hana Idon.
Seiniin kiinnitettiin Sinin ruuvittomat pyyhekoukut ja wc-paperiteline. Kiinnityssysteemi on muuten loistava. Ei porausta, silti kiinnitys on erittäin kestävä. Suosittelen.

Tässä se nyt on..Meidän uusi vessa <3

Mitä opin?
Remontti ei mene niin kuin suunnittelee, yllätyksiä tulee ja niihin pitää varautua (ellei kukkarolla niin ainakin henkisesti). Luonnollisesti lasten kanssa remontti on aina hieman erilaista kuin kahden aikuisen taloudessa.

Mutta eikö oo ihana?!

Mitä tahdon tehdä isona?

Huomaan tasaisin väliajoin olevani jonkin verran tyytymätön työtilanteeseeni/ asemaani. Toisaalta en haluaisi valittaa, onhan minulla vakityö johon palata kotihoidon päätyttyä. Silti. Haluaisin jotain muutosta, sillä tiedän ettei ammatillinen kehittyminen nykyisessä työpaikassa ole mahdollista, saati yleneminen.. Haluaisin lisää vastuuta ja haasteita. Sitä, että saisin laittaa itseni likoon ja että työ olisi haastavan mielekästä. Mutta mitä? No en tiedä.

Hoitoalan ammattini on jo erikoistumisammatti, mutta ainahan sitä voisi palata koulunpenkille töiden ohessa. Eihän se herkkua ole, etenkään kun kotona odottaa kolme pientä lasta. Harkitsinkin, että entä jos hakisin aikuiskoulutustukea ja jäisin opintovapaalle. Lapset voisivat olla osittaisessa hoidossa tai osan viikkoa hoidossa. Silloin saisin opiskeluaikaa ja kotipäivinä voisin keskittyä lapsiin täysin. Paperilla ja ajatuksen tasolla toimii, mutta entä käytännössä? Tiedän, että pystyn siihen jos vain haluan - ja minähän haluan. Unelma ammattina on mielessäni, mutten tiedä uskallanko kuuluttaa sitä maailmalle ennen kuin koulupaikka on plakkarissa.

No katsotaan, keväällä on hakuaika ja paperit lähtevät taatusti vetämään. Peukalot pystyyn! Joko sinä olet unelma-ammatissasi?

Tonttulyhty

Meillä odotetaan joulua niin äidin kuin esikoistyttärenkin toimesta. Joulusta puhutaan ja lahjoja mietitään. Joulupukki ei ole meillä käynyt, eikä taida piipahtaa tänäkään vuonna vaan tontut käyvät tuomassa paketit.

Iida oli huolissaan miten tontut löytävät perille, kun on niin monta taloa ympärillä. Ratkaisuna oli tonttulyhty, joka sytytetään joka päivä illan hämärtyessä. Kynttilää käydään ihmettelemässä monta kertaa ikkunasta ja tonttua odotetaan.

Olohuone sai joulunväriä kun vaihdoin sohvatyynyjen päälliset. Samalla olohuoneen huonekalut kiepsahtivat ympäri ja tavarat saivat uudet paikat. Nyt sielu lepää ja mieli on leppoisa.

 

Häät ja neljäs lapsi

KUVAT GOOGLEn kuvahaku

Ei, me emme ole menneet naimisiin eikä meille todellakaan ole tulossa neljättä lasta. Uskomatonta kyllä, mutta meiltä kolmen pienen lapsen vanhemmilta udellaan neljännen tulokkaan perään. Mitä ihmettä? Eikö kolmessa pienessä lapsessa ole jo tarpeeksi hoidettavaa? Vai kuvitellaanko meidän tekevän jalkapallojoukkueen? Toinen äärimmäisen ärsyttävä utelun aihe ovat häät. "Koskas te menette naimisiin?" Kolme lasta ilman avioliittoa tuntuu olevan erikoista ja ihmeellistä, tai vähintäänkin ihmisiä häiritsee kun me emme ole avioituneet "kun on jo kolme lastakin".

Olen sanonut jo pidemmän aikaa, että meidän perheemme on tässä. Meillä on kolme, ihanaa lasta. Voisiko enemmän toivoa? Olen saanut kokea yksöisraskauden ja kaksosraskauden. Onneksi olemme miehen kanssa molemmat samoilla linjoilla tästä asiasta - meidän lapset ovat tässä. Joten lapsettomat utelijat - pökköä pesään ja omaa yrittämään. ;)

Häät ovat jo ikuisuus aihe ja vitsin aihe meillä. Joka viikko joku kysyy, että koska.. Jokos te.. Ja joka kerta vastaamme yhtä onnellisena, että ei, ei vieläkään ;)

Ihanaa maanantaita!
 

Väsymystä

Yleensä en jaksa valittaa, jos väsyttää. Mielestäni jonkin asteinen väsymys on normaalia kun perheessä on kolme pientä lasta. Joskus väsymys kuitenkin saa yliotteen ja ämpärin reunat tulevat vastaan.

Kolme lasta alle kahteen vuoteen on yhdistelmä, jonka vain toinen saman kokenut voi tietää, sama pätee kaksosiin. On täysin eri asia saada kaksi lasta vuoden ikäerolla, kuin yhtä aikaa. Mutta tämä on aihe josta voisi jatkaa ikuisuuksiin, joten lopetan.

Kaksi viime yötä ovat menneet jostain syystä täysin pipariksi. En todella käsitä miksi lapset ovat niin levottomia. Valvotun ja torkutun yön jälkeen aamut ovat olleet raskaita. Kaipa olen onnekas sillä väsymys katoaa kun olen kammennut itseni sängystä ja saanut lapset aamupalapöytään (ja itselleni kupin kahvia). 
Hoen itselleni etteivät lapset ikuisuuksia heräile öisin, että väsymys helpottaa vielä. Mikä onkin totta. Pitää vaan jaksaa ja yrittää nukkua kun siihen annetaan mahdollisuus.

Tähän joku voisi sanoa, että onhan talossa toinenkin vanhempi. No se toinen vanhempi käy töissä ja ajaa autoa työkseen. Mielestäni hänen tulee saada nukuttua jottei hän vaaranna omaa, tai toisten henkeä liikenteessä. Minä voin sulkea silmäni kotona koska vain, auton ratissa ei sitä voi tehdä.

Tällä siis mennään. Ehkäpä ensi yönä nukutaan jo paremmin.Ja hei, huomenna on lauantai ja minun vuoro nukkua aamulla <3

Neulejumpsuit

Alkusyksystä sain yhteydenoton eräältä kaksosäidiltä. Hän halusi lapsilleen neulejumpsuitit hupulla. Yleensä en ota kahta isoa neuletyötä yhtä aikaa, mutta eihän kaksosäidille voinut sanoa ei. Ajatuskin neulejumppareista kahdella pienellä ihmistaimella lämmitti mieltä.

Tässä ne nyt sitten ovat. Itse olen tyytyväinen tulokseen. Ja mikä parasta tilaajakin oli erittäin tyytyväinen.

 

Jouluttaa

Tiesittekö, että jouluun on alle kaksi kuukautta? Joko olette korkanneet jouluun kuuluvia asioita; joulutorttuja, glögiä, jouluvaloja tms? Meillä on glögiä kulunut jo muutama litra, torttuja on syöty ja jouluvalojen viritystä suunnitellaan. Kuulemma lokakuussa ei saa niitä vielä virittää, joten 1.11 tämä emäntä ripustaa valot!

Ensimmäiset joululahjat ovat ostettu ja loput ovat suunniteltu. Vain muutama lahja on täysin hukassa. Olemme joka vuosi muistaneet lapsien kummit tavalla tai toisella. Tämän vuoden lahja on suunnitelman asteella (kun en osaa päättää kumpaa teen.. Enkä tietenkään voi paljastaa tätä pohdintaa enempää kun kummitkin ovat blogin löytäneet!)

Joka tapauksessa, meidän perhe odottaa joulua. Iida toivoo jouluna lahjoja, häneltä ei siis tarkkoja toiveita vielä tänä vuonna tule. Pienet tytöt ovat luultavasti innoissaan paperista,  sisällöllä ei liene niin suurta väliä joten äiti pääsee vaikuttamaan tähän asiaan toistaiseksi. Tällä hetkellä suosituin joululahjatoive on uusi vessa - on tainnut remontti upota pieneen tyttöökin..

Ei mennyt kuin Strömsössä

Kodin remontointi ja asuminen on yleensä hieman huono yhdistelmä, etenkin jos tehdään tapetointia suurempaa. Kun yhdistelmään lisätään kolme taaperoa voisi katastrofin olevan valmis. Ystäväni sanoikin meidän olevan melkoisia sissejä kun remontoidaan lasten kanssa. Valitettavasti vaihtoehdot ovat melko vähissä jos mielii taloa kunnostaa. 

Tällä kertaa remontin alla on meidän wc, jolle tehdään täydellinen uudistus. Kuvittelin remontin olevan ohi muutamassa päivässä, mutta eihän se ihan niin mennyt. Aikaisemmat laatat oli liimattu (!) muovimaton päälle, jonka vuoksi purkaminen ei ollut mitään ihan yksinkertaista. Kiinnitysliima, niin laattojen kuin itse muovimatonkin, oli todella tiukassa ja purkamiseen kului niin aikaa kuin voimavarojakin. 
Seuraavaksi tehdäänkin uudet sähkövedot, vedeneristys ja sitten viimeinkin laatoitus sekä kalusteiden paikalleen laitto. Tavoitteena on, että ensi viikolla olisi valmista. :) Kuvia siis tulossa kunhan projekti valmistuu.

Jottei remontointi olisi helppoa on Aino ollut kuumeessa ja täysin reppana sylivauva. Nyt onneksi kuume on selätetty ja pahin takana. Toivottavastin kukaan muu ei sairastu!

Jalkapeite vol 2

Viime keväänä tein jalkapeitteitä niin itselle kuin muutamalla muullekin kaksosäidille. Syksyn tullen jalkapeiteajatukset pulpahtivat mieleen jälleen. Keväistä Outdoorkangasta ei ollut enää saatavilla. Päädyinkin softshelliin sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Innolla odotan käytännönkommentteja.

Eikö softin väri olekin ihanan karkkinen? 

Ps. Nellin perhe on testannut Bumbleridien istuinpeitteet ja postauksen voit lukea täältä.

Talotoimittajien viidakko

Jukkatalo, Designtalo, Kastelli... Lista jatkuu. Talotoimittajia on valtava määrä. Toimitussisällöt vaihtelevat, hinnoista puhumattakaan. Miten tälläinen tavantallaaja voi tiedää mikä olisi paras?

Minä jaan talotoimittajat hirsi-, puu- ja kivitalotoimittajiin. Seuraava jako tulee muuttovalmiiden listauksessa. Hinta on toki erittäin tehokas listata toimittajat, mutta aina sekään ei ole niin yksinkertaista.

Todennäköisesti meidän talo (sitten kun sellainen tehdään) tulee joko Kastellilta, Designtalolta tai Jukkatalolta. Tai sitten tulee joku yllättäjä, joka korjaa potin!
Se kuka voittaa on lähes arpaonnesta kiinni. Valttia on tarjoukset, materiaalivalikoima, myyjän läheisyys ja toki ne bonukset. Tulkoon talo keneltä vaan, tiedän valikoiman olevan laaja ja toimitussisältöjen hyvät (ja kattavat). 

Talomallien pohjissa on paljon samaa, mutta myös paljon erilaista. Se mikä on meille tärkeintä, on makuuhuoneiden riittävä määrä, toimiva keittiö ja iso olohuone. Nykyisessä talossamme on iso olohuone emmekä voi kuvitella, että uudessa talossa olisi esimerkiksi puolet pienempi. Kun taas nykyinen keittiö on pieni ja haluan ehdottomasti isomman ja toimivan isolle perheelle.
 
Kolmen pienen lapsen vanhempana emme edes kuvittele rakentavamme "hartiapankilla". Ehei, siihen ei todella ole aikaa. "Ei rakentajia vaan sisustajia" kuten ystäväni muutama vuosi sitten sanoi muuttovalmistalojen rakentajista. Raksa-aika on muuten stressaavaa ettemme halua vaikeuttaa elämää ehdointahdoin. Jollekin rakentaminen, myös pikkulapsiaikana, sopii, mutta ei meille.

Lisää raksa-ajatuksia ja pohjakuvia tulossa myöhemmin. :)

 

Pihaa ja talohaaveita

Keväällä käytiin Jukkatalon Haaveista todeksi -illassa ja voitettiin arvonnassa Uudistimen lahjakortti. Kortilla sai pariksi tunniksi avukseen joko sisustussuunnittelijan tai pihasuunnittelijan. Me pähkäiltiin pitkään kumpaa tarvitaan enemmän; projektihuone + keittiön ja eteisen muutos vai pihan muutostyöt. Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin pihaan. Sisällä osataan luoda uusia ratkaisuja mutta ulkona ei-vaan-sytytä! Uudistimen ihana Eija tuli käymään tiistaina ja selitimme hänelle meidän unelman. Hän antoi todella ihania vinkkejä mahdolliseen uuteen pihaan ja vanhan pihan uudistamiseen.

Innostuimme Eijan käynnistä niin paljon, että otimme yhteyttä Jukkatalon Pian ja pyysimme häntä katsomaan tonttia. Perjantaina seisoimme kumppareissa koko perhe pihalla ja selitimme unelmaamme Pialle. Vinkkejä saatiin ja ehdotelma tulee ensi viikolla. Lauantaina haaveiltiinkin miehen kanssa uudesta kodista appivanhempien hoitaessa lapsia. Muutama todella varteenotettava vaihtoehto on löytynyt. Ehkä me joskus oikeasti rakennetaan! :)

Välikausiasuja

Meidän tyttöjen välikausivaatteet ovat vilahdelleen instagramissa, mutta ajattelin päivitellä ne tännekin.

Iidan välikausivaatteet kostuvat kahdesta setistä: Travallen puvusta sekä PoPin takki + Jonathanin henkselihousuista. Lisäksi on softshelltakki. Pikkuneitien välikausisetti on lähes samanlainen. Kevään PoPin kuorihaalari on vielä sopiva, sen kaverina on Travallen henkselihousut ja PoPin windfleesestä. 

Totesin, että kaksi välikausisettiä ovat passelit. Aamukasteelle haalarit ja iltapäivän lämmölle henkselihousu+takki yhdistelmä. Tämä on toiminut meillä huikean hyvin :)

Välikausiasusteita meillä on paljon! Pipoja Iidalla on jo puolenkymmentä, pikkuduolla muutamat vähemmän. Rukkasia on jokaiselle yhdet vararukkasien lisäksi, lapaset päälle.

Sateen kasvattama

Keväällä esikoisen vaatekaapilla on paljon sopivia ja kasvuvarallisia vaatteita. Syksyn tullen ja ilmojen viilennettyä kolisee vaatekaappi lähes tyhjillään. Neiti on kasvanut kesän aikana niin paljon että keväisistä paidoista vilkkuu selkä ja housuista nilkat. Ensi hätiin ompelin eräänä päivänä Duon päiväunien aikana likalle perusvaatetta; pitkähihaisia paitoja ja leggareita. Muutama paita ja leggarit mukavissa väreissä. 

Duon neuvolakäynnin yhteydessä mitattiin myös esikko ja hän on rapiat 95cm! Viruukohan hän vielä ennen kolmevee neuvolaa.. huh. Pitkä likka.

Tämä mekko/tunika on oivallinen taskuja rakastavalle tytölle. Mallia muokkasin mieleseksi ja sellainen siitä tulikin. Kankaana SaShopin kuumailmapallot trikoo. Tykkään! Ja niin muuten tykkäsi tyttökin :)

Paidat: pilvitrikoo, kuumailmapallot ja tähdet. Leggarit jäätelö- ja tähtitrikoosta. Kaikki kokoa 104.

Paidat. Pääntiet ja hihansuut kantattu joko resorilla tai samaisella trikoolla.

Pikkusiskotkin saivat omansa. Riikinkukkotrikoosta paidat kokoa 86.

Vaatekaapin täytteet. Ja lisää on tulossa (ja tullutkin)

Synttärikekkerit

Meidän nappulat täyttivät perjantaina 1-vuotta. Ajatella, että vuosi on kulunut ja pienistä vauvoista on tullut käveleviä taaperoita.

Synttärikekkereitä juhlittiin lauantaina ja rääppiäisiä sunnuntaina. Kekkerit olivat onnistuneet ja lapset viihtyivät. Parhaimmillaan lapsivieraita taisi olla 8kappaletta yhtäaikaa. Hulinaa siis riitti :)

Tarjolla oli kahta kakkua; suklaata ja vadelma-vaniljaa. (Kyllä, minä halusin molemmille tytöille omat kakut) Macaronseja, vadelmapikkuleipiä, keikausvoileipäkakkua, juusto-rypäle-nakki-tikkuja sekä rieskarullia. Lisäksi suolattomat popcornit, Muumikeksit sekä namuja. Tarjottavat tein kaikki itse, lukuunottamatta Muumikeksejä ja namuja. 

Tytöt saivat ihania, toivottuja lahjoja. Olen todella kiitollinen, että juhlakansa kuunteli meitä eikä leluja tuotu :) Sen sijaan tytöt saivat Popin housut ja bodyt (jotka sitten vaihdoin paitoihin), Lindexiltä muutamat tunikat ja housut sekä kuvien ulkopuolelta muutamat muut tunikat ja housut. Turvareput likat saivat myös. Muumisarjan lautaset sekä aterimia tytöt saivat myöskin.

Tytöillä oli päällään Meandin mekot. Ainolla oli autumn-mekko ja Ellillä Pöllöt-mekko. Itseasiassa Iidalla oli samaiset vaatteet omilla 1v kekkereillään :)

Juhlista toipuminen vei muutaman päivän, mutta nyt ollaan taas omassa rytmissään :)

Ihania vaatteita ja turvareput :)

Iittalan muumilautaset ja Hackamanin muumiaterimet

Tarjottavia ja pienet kynttilöiden puhaltajat apukoukkoineen

Me&i uutuudet syksy 2014

Kävin tsekkaamassa ystävän luona Me&i:n uuden kauden ja pakko sanoa, että muutama suosikki löytyi. Nettikuvastosta vaatteet näyttivät melkein mitään sanomattomilta, mutta livenä moni vaate yllätti.
Harmikseni täytyy todeta muutaman vaatteen olevan jo loppuun myyty(!) vaikka kausi on vasta avattu. Kurjaa kun moni joutuu pettymään.

Lasten mallisto oli hyvin ruskeavoittoinen, muutamalla väriläiskällä piristettynä. Naisten vaatteet puolestaan olivat hyvin ajattoman värisiä (joku sanoisi tylsiä). Mustaa, harmaata ja muutama väriläiskä. Tykkäsin. Erityisesti Big dots skirt oli ihana! Kuvassa valjuhko, mutta materiaali yleellinen ja kuositus täydellinen. No minun tuurillani tämä oli loppuunmyyty. Plah.

Jos ette ole käyneet kurkkaamassa mallistoa niin nyt kipin kapin kurkkimaan. 

Ps. Mikkarit, etenkin velourit, kestää pesusta toiseen menemättä miksikään. Love it.

 

Häähuumaa

Kuluneena lauantaina juhlittiin sisareni häitä perheen ja ystävien kesken. Häät ovat suosikkijuhlani ja niitä on harmittavan vähän. Hääsuunnitelmia seuranneena odotin hääpäivä kuin kuuta nousevaa. Puku, koristelut, itse juhla.. Ihanaa.

Meidän perhe osallistui juhliin koko perheen voimin ja kaikesta valmistelun epäonnesta huolimatta ehdimme kirkkoon ajoissa. Urkujen soidessa ja sisareni astuessa isämme käsipuolessa kirkon käytävälle täyttivät kyyneleet silmäni. Morsian oli kuvankaunis, kaunein morsian ikinä. Jännitys paistoi hänen kasvoiltaan astellessaan kohti alttaria. Itse vihminen oli kaunis ja yksinkertainen (kuten yleensäkin). Meidän perheen lapset käyttäytyivät kirkossa kauniisti ja saivat kai sen vuoksi ihmettelyä aikaiseksi.

Juhlapaikka oli yksi paikkakuntamme kauneimpia, aivan keskustan kupeessa Saimaan äärellä. Juhlapaikka itsessään oli niin näyttävä, ettei suurempia koristeluja tarvittu. Kaitaliina, kynttilät ja vesihelmet (?)lasimaljoissaan orkidea koristeluin. Kaunista ja erittäin tyylikästä.

Juhlaruoka oli todella hyvää alkupaloista kakkuun ja kahviin. Tunnelma oli lämminhenkinen ja oikein onnistunut. Hääpäri oli tyytyväinen onnistuneeseen päivään ja juhlaväkikin vaikutti tyytyväiseltä.

Onnea vielä kyyhkyläiset! 

On vaan niin kiire.. vai onko?

On vaan niin kiire.. vai onko?
Toiselle kiire on hyvä asia, tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi ja tuntee elävänsä. Toiselle kiire on negatiivinen asia, jossa ei ole mitään hyvää. 
Monesti vanhemmat vetoavat kiireeseen, kun jokin tehtävä on jäänyt tekemättä tai jokin homma hoitamatta. Kiireeseen on niin helppo vedota. Mutta kuinka monella todella on kiire?

Uskallan väittää, että harvalla yksilapsisella on oikeasti kiire. Monesti kiire on tehtyä, ja vähempikin riittäisi (jos haluaisi sen riittävän). Ehkä tarkoita nyt koliikkilasten vanhempia, vaan terveiden lasten vanhempia. Kun PirjoPetteri viihtyy vain sylissä, Kun PirjoPetterin kanssa pitää leikkiä, PirjoPetteri itkee jos teen kotihommia. Niin.. No sitähän se on, joskus pettymyksiä tuotetaan. Joskus lapsi oppii viihtymään hetkisen itsekseen, kun vanhempi ei-vaan-pysty olemaan vieressä. 

Kolmen lapsen äitinä, voin sanoa olevani kiireinen. Toki on päiviä, kun lapset leikkivät hetkisen keskenään ja saan juoda kahvini kuumana, kenenkään riippumatta lahkeessa. Tai saan tehdä ruokaa, tyhjentää tiskikoneen, ommella muutaman sauman. Sitten on ne päivät kun joku on kiinni koko ajan, aamuheräämisestä iltanukahtamiseen. Mutta hei, tää on tätä pikkulapsielämää monikkoperheessä :)

Easywalkerin istuinpehmuste

Esikoisen ollessa vauva hihittelin itsekseen kaiken maailman ratasapuvälineille. Hah! Mihin niitä muka tarvisisi? Jälleen kerran elämä on opettanut, että kyllä niitä joku tarvitsee.
Ja me tarvittiin istuinpehmusteet/-suojat tupliin. Näen jo silmissäni ne kurakengät ja temperamenttitytöt, jotka tahtovat itse nousta rattaisiin sillä osaahan isosiskokin tehdä niin. Auttaako selitys likaantyvista rattaista? No ei. Haluanko pestä rataskankaita joka päivä? No en.

Omatekemä istuinpehmuste ratkaisee ongelman. Pehmuste suojaa istuinosan kokonaan ja se on tehty EasyWalkereiden mittojen mukaan, joten istuu kuin hanska käteen. Jokaiselle rataskiinnikkeelle on oma lenkkinsä, oikeassa paikassa. Näin suoja käy pienelle kuin isommallekin matkustajalle. 
Materiaalina on kestävää paksua puuvillaa tai sisustuskangasta. Toisella puolella on pehmeää mikrofleesen kaltaista materiaalia (mitähän se oikealta nimeltä onkaan). Välissä on pehmeää vanulevyä. Istuinpehmuste on konepestävä, mutta pienien tahrojen vuoksi en sitä koneeseen laittaisi vaan käsinpesisin tahrakohdat.

Halusin istuinpehmusteiden tuovan vähän väriä meidän mustiin rattaisiin ja lämpimän punasävyiset pehmusteet tuovat juuri sitä. Pehmusteita on testattu muutaman viileämpänä aamuna (hah, 20astetta muka viileä) ja voin sanoa, että toimii! Pehmuste on mukavan tuntuinen ihoa vasten ja helppo irrottaa tarvittaessa.

Testiin nämä pehmustesuojat pääsivät alkuviikosta kun vesisade yllätti meidät puistoreissulla. Likaiset kengät ja hiekkahaalarit. Ja tietenkin väsymys. Saatoin huoleti laittaa lapset nukkumaan, kun tiesin rattaiden pysyvän puhtaina -ja kestihän ne. Enää ei haittaa kurakelit! 

 

Yh-arkea

Isimies lähti keskiviikko aamyöllä kohti Levi Wild Ridea jättäen minut yksin kolmen lapsen kanssa. Yksinolo ei sinällään kolmen kanssa ole paha nakki, paitsi nukutuksien osalta. Jokainen tahtoisi oman osansa ja on vain yksi minä. 

Viisi päivää, neljä nukutusta; miten meni?
Päivät menivät hujauksessa ja ennen kuin huomasinkaan oli taas ilta ja uusi nukutus. Pääosin nukutukset menivät ihan mallikkaasti, mitä nyt toisena iltanan pienet neidit piti nukuttaa rattaisiin, jotta rauhottuivat. Muutoin normaalin kaavan mukaan. Päivät pääosin ulkoiltiin, sillä siellä kaikki malttoivat olla parhaiten. Keskipäivällä oltiin sisällä "viileässä" rauhoittumassa. Pikkukakkosta katsottiin, jotta äiti sai hetken hengähdyksen (ja rauhallisen kahvihetken).

Valehtelisin, jos väittäisin suuresti nauttineeni viidestä yh-äitipäivästä. Toki, onnen pilkahduksia koin kun neiti B oppi kävelemään ja kun kaikki kolme leikkivät sulassasovussa keskenään iloisen kikatuksen säestyksellä. Hetken päästä sain toimia erotuomarina ja lohduttajana. Kyllä tuli apukäsiä ikävä, vaikka hyvin pärjättiinkin. Onneksi yh-arki ei ole pysyvä järjestely. Nostan todella hattua kaikille yhden vanhemman perheille, ootte niin sankareita!

Ihanaa kun isi on kotona :) 

Än, Yy, Tee - Ompele!

Mies yllätti perjantaina ja lähti lapset mukanaan mummolaan viikonlopuksi. Tämä tarkoitti luonnollisestikin, että minulla oli lähes kaksi päivää aikaa syventyä ompeluun, keskeytyksettä.

Perjantai-ilta meni ihmetellessä ja lapsia kaivaten. Lauantaina aamulenkin ja kahvikupposen jälkeen alkoivat kankaat pölistä. Uudet ihanat kankaat pääsivät ompeluun ja sain tehtyä tilatut vaunuverhot.

Iltahämärissä leikkelin vielä kankaita sunnuntaiaamua varten. Oli muuten vaikea lopettaa kun oli alkuun päässyt. Ja viime hetken villytyksenä syntyikin säilytyspussi pöllöapplikoinnilla kärsineen ikean laatikon tilalle.

Sunnuntaina oli vuorossa istuinpehmusteet ja tyttären lakanat. Istuinpehmusteita olin mallaillut jo pidempään mutta aina vain jättänyt asian hautumaan "sitten kun aikaan". Istuinpehmusteista tuli todella ihanat (ja näistä lisää omassa postauksessaan vielä). Autoja rakastava esikoinen sai iki-ihanat pinkki-vaaleanpunasävyiset autolakanat. Kyllä kannatti pikavisiitti kangaskaupassa lauantaina. :)

Tälläisiä viikonloppuja olen kaivannut. Ja koska isä osaa ja pärjää hienosti tyttöjen kanssa, otetaan tämä uusiksi :)

Tukholma lasten silmin

Tukholmassa käyty ja reissu oli kaikin puolin onnistunut. Tietenkin pieniä dramatiikan hetkiä mahtui matkaan, mutta kaikesta selviittiin. Laiva lähti Helsingistä klo 17.00 ja Tukholmassa oltiin aamukymmeneltä. Tukholmassa suuntasimme Junibackeniin ja olimmekin siellä maissaolo ajan. Laivaan suuntasimme kahden aikaan iltapäivällä kun lapset alkoivat väsyä helteeseen.

Junibacken oli huikean hieno, jos lapsenmieliset asiat kiinnostavat ja Astrid Lindgrenin sadut ovat edes jotenkin tuttuja. Junibackenissa on kolme leikkipistettä, joista kaksi Satutori ja Satujunan päätepiste ovat maksullisella alueella. Kirjakauppaan, kahvilaan ja yhteen leikkipisteeseen pääsee ymmärtääkseni ilman ranneketta. 

Kahvilassa on paljon erilaista syötävää ja juotavaa. Tuntui kuin olisi ollut Peppi Pitkätossun syntymäpäivillä! Valikoima oli valtava! Hintaluokka oli mielestäni peruskahvilahintoja. Kirjakaupassa oli kirjoja todella paljon, harmikseni kaikki kirjat olivat vain ruotsiksi. Yhtään englanninkielistäkään ei ollut ja se oli miinusta. Kaupasta löytyi kaikenlaista vaatetta ja oheistavaraa Muumille, Vaahteranmäen Eemelille ja muille satuhahmoille.

Junibacken oli hieno kokemus Iidalle, pienet siskot jäivät satukokemuksesta tällä kertaa ulkopuolelle heidän nukkuessan päiväuniaan juuri tuolla hetkellä. Iida tykkäsi todella paljon kaikista leikkipisteistä ja jopa kirjakauppa oli hänestä ihana. Kahvilan leivokset olivat hyviä ja katosivat mahaan nopeasti.

 
Ruokailut laivalla onnistuivat hyvin ja lapset malttoivat syödä ja seurustella, jotta itsekin sai syötyä. Toki eihän se samanlaista nautiskelua ollut kuin ilman lapsia tai isompien lasten kanssa, muttei myöskään mitään pikaruokailua. Tyypillisen laivabuffetin tapaan valikoima oli valtava ja syötää löysivät niin suomalaiset kuin japanilaiset turistitkin. Laivalla on myös erikseen perheaaminen tila, jossa on lapsille samalla leikkipaikka. Me emme tätä aamiaismahdollisuutta käyttäneet, sillä meidän lapset kaipaavat ruokailuihin vähemmän virikkeitä ja ympäröivät lelut olisivat vieneet ruokahalun pois.

Laivan leikkipaikat olivat hyvät ja niitä oli tarpeeksi monta. Aamuvirkuille, kuten meidän lapset, oli onneksi avoinna oma leikkitila klo 7.00 alkaen. Osa leikkipaikoista oli jaoteltu pienet - isot lapset osastoihin jotteivat pienet jää jalkoihin. Toisissa kaikki leikkivät yhdessä. Laivalla löytyy perheaaminen tila, jossa päivällä leikittiin vapaata leikkiä. Spa oli oiva paikka kaksivuotiaan kanssa, täysin sylilapselle ei.  

Familyhytti oli meidän perheelle hyvä valinta, sillä normaaliin hyttiin ei olisi kaksi matkasänkyä (laivan puolesta) mahtunut mitenkään. Familyhytti oli suljetulla käytävällä mikä vähenti ilta- ja yöaikaan ohikulkevien melua. Tosin huonoa oli, kun monet paiskoivat väliovea kiinni (ja meidän hytin ollessa ensimmäinen, kuuluivat paiskeet erinomaisesti hyttiin). Tyttöjen kasvaessa otamme luultavasti saman hytin, mutta ilman matkasänkyjä. Levitettävä sohva tai alasängyt riittävät mainiosti rauhallisesti nukkuville tytöille.

Vinkkinä matkailijalle: 
- osta Junibackeniin menevän linja-auton (paikallisliikenne) liput laivan infosta. Jos laivassa asia unohtuu, voi erheen korjata terminaalissa.
Linja-autossa ei niitä myydä. Rattailla linja-autoon mennään keskiovista ja rattaiden kuljettaja pääsee ilmaiseksi. Linja-autoon otetaan vain kahdet rattaat, joten mattimyöhäiset voivat joutua odottamaan kuljetusta jonkin aikaa, vaikka linja-autoje meneekin 10min välein. Junibacken sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä satamasta ja matka taittuu myös kävellen. 
- varaa ruokailut jo matkavarauksen yhteydessä. Näin ollen et joudu odottamaan ruuhkassa buffetin ulkopuolella lippuja vaan voit kävelle jonon ohi.
- tuplarattaat menevät laivalla sujuvasti kaikista oviaukoista, vain taxfreessä ja pienissä butiikeissa oli ahdasta.

Kiva oli käydä, mutta ihana olla kotona!

Raila Design Facebookissa

Raila Design on nyt myös Facebookissa. Sieltä löytyvät uusimmat kuulumiset ja uutiset. Tuoteuutuuksia luvassa myös :) Linkki alla

https://www.facebook.com/railadesign

Pikkueteisen tuunaus

Meidän sisäänkäynti eteinen on todellinen -70 luvun suunnittelun kukkanen. Eli todella pieni ja ahdas. Yhdelle sopiva, kahdelle ahdas; puhumattakaan yhdestä aikuisesta ja kolmesta (pian) kävelevästä lapsesta.

Mietintämyssy on käynyt kuumeisena eikä eteisratkaisuun löydy oikein järkevää parannusta. Suurin ongelma oli kuitenkin selvä; kenkiä on liikaa suhteessa kenkien säilytykseen. Eikä kenkien määrä todellakaan ollut se ongelma, jonka voisi ratkaista karsimalla määrää, vaan ongelma oli olematon säilytystila.

Ratkaisu löytyi Lidlin kuvastosta. Uusi, isompi ja ehkä sirompi kenkäteline kotiutettiin meille. Hätäratkaisuksi ihan toimiva, mutta muutaman vuoden päästä pitää kenkä/asustesäilytys miettiä uudelleen. Onneksi tähän on ratkaisu olemassa, toteutus vain odottaa lasten kasvua ja omatoimisuuden lisääntymistä.

Pikaratkaisu eteisongelmaan

Raila Design ensimmäinen

Tässä se nyt on, Raila Designin ensimmäinen virallinen tuote. 

Nämä vaunuverhot olivat harjoituskappaleet ja ne päätyivät omaan käyttöön myös Muumi-tuotesuojan vuoksi. Kierrätin vanhan muumilakanan ja mielestäni uusiokäyttö onnistui varsin oivallisesti. Ja juuri helteiden alla valmistuneet vaunuverhot ovat ihanat! Meillähän oli aikaisemmin käytössä Dooky-vaunuverhot, mutta minua inhotti verhon pituus, se oli auttamatta liian lyhyt. Oman mallini verho suojaa paremmin vartaloa sekä jalkoja ja nukkuva lapsi on suojassa auringonvalolta myös reunoilta melko hyvin. Malliin tulikin pituutta reilusti lisää ja paremmat kiinnitysnauhat takaavat monipuolisemmat kiinnitykset niin matkarattaisiin, yksikkörattaisiin sekä tupliin. Verho on materiaaliltaan kevyttä ja hengittävää puuvillaa mikä sopii mainiosta aurinkoiseen säähän. Vaunuverho on kaksipuoleinen, joten kuosia voi vaihtaa oman fiiliksen mukaan.

Ensimmäinen virallinen tuote lähti tänään testiin ja odotan innolla testipalautetta. Väriä ja kuosia mietin pitkään, sillä halusin tehdä ajattoman ja klassinen vaunuverhon. Päädyin hillittyyn ja melko neutraaliin kuosiin sillä uskon sen vastaavan testaajan makumieltymyksiä. 

Ra(s)kas arki

Tuntuu, että olen kaikkeni antanut. Kolmen yön "loma" anoppilassa ja yöt menivät todella sekaisin. Viimeisimpänä yönä heräsin kymmenen (!) kertaa! Okei, herätykset olivat nopeita ja ohi minuutissa tai kahdessa, mutta silti. Lauantaina päätinkin, että likkalauma siirtyy kotimatkalle illan turvin (olisin lähtenyt jo aikaisemmin, mutta mies taivutteli lähtemään vasta illalla).

Lapset nukkuivat koko matkan eivätkä heränneet siirtoon omaan sänkyyn. Mutta, mutta.. Pikkuneiti Duo heräsi yhtäaikaa puolen yön maissa eikä kumpikaan suostunut rauhoittumaan kuin sylissä. Nokkelana otin neidit syliin ja keinutuolissa heijasin heidät takaisin uneen (isimieshän oli edelleen reissussa). Eikä mennytkään niin yksinkertaisesti kuin aikaisemmin.. joka ikinen kerta kun siirsin nukkuvat lapset sänkyyn, he heräsivät. Toinen saattoi nukkua hetken, mutta parahti hereille toisen itkuun. 
Kolme tuntia (ja muutaman kymmenen harmaata hiusta) myöhemmin lapset nukkuivat omissä sängyissään. Onneksi Iida nukkui koko shown ajan heräämättä.

Aamulla herätyksen tullessa klo 7, voin sanoa olleeni HIEMAN väsynyt. Silti selvisin koko päivän yksin lasten kanssa, suuremmitta katastrofeitta. 

Nyt kun mies on kotona, huomaan olevani lopenuupunut. Uupunut valvomiseen, uupunut pikkulapsiarkeen. Henkistä uupumista, tiedän. Tiedän, että tunne on ohimenevä ja huomenna (toivottavasti) nukutun yön jälkeen arki on jälleen rakasta ja vähemmän raskasta. Onneksi on tuo Mies. <3

Jottei koko postaus menisi pelkkään valitukseen, voin ilolla ilmoittaa meidän neiti A:n eli Ainon ottavan hienoja askelia, kädestä kiinni pitäen. Uskomatonta, että kahden kuukauden päästä meidän vauvat ovat jo vuoden!

Edit. Hyvät yöunet ja elo on todellakin kevyempää ja onnellisempaa. Tähän voisi vaikka tottua :) Onnellisuutta lisää tänään kotiutuneet ihanat kankaat! Vielä kun ehtisin leikata ja ommella :)

And they call me snob...

Kuuleman mukaan olen todella tarkka lastemme vaatteista enkä kelpuuta kuin tiettyjä merkkejä päälle. Ei kuulemma kelpaa halpisvaatteet vaan pitää olla kalliita merkkejä.

Hmp. No totta on, että useimmiten olen tarkka mitä lapsilla on päällä. Jotta ehjää ja puhdasta on puettu. Mitä merkkiuskollisuuteen tulee niin tätä en todellakaan allekirjoita. Se, että olen ostanut esikoille Reiman toppapukuja kaksi talvea, ei todellakaan tarkoita ettenkö muita huolisi. Olen todennut Reiman meidän tytölle hyväksi ja siksi ostan talvihaalarin tuota merkkiä. Viime vuonna kokeilimme myös NameItin haalarin, joka oli hyvä, muttei mielestäni yhtä hyvä kuin Reima. Toki hintaluokkakin on eri.

Kun keväällä ostin pikkutytöille Popin välikausihaalarit, oli äitini pyörtyä. "Miksi ostaa lapselle kosteussuojattu haalari, turhuutta" Keväällä tytöt eivät kävelleet, saati kontanneet, mutta silti halusin kunnon haalarit. Ostin vielä hieman reilut, jotta sama haalari menisi mahdollisesti myös syksyllä. Koska kesä ei ole kovin lämmin ja helteinen ollut ovat haalarit päässeet käyttöön myös kesällä. Parasta aikaa duo nukkuu päiväuniaan haalareissa, onhan lämpötila rapiat 10 astetta. Ei siis kaduta.

Markettimerkkejä meiltä löytyy myöskin. Ciraf, tokmannin ei mitään merkkiä olevia sekä lindex yms (jos nämä nyt voidaan laskea markettimerkkeihin). Kolmen lapsen äitinä olen todennut, ettei todellakaan kannata ostaa huonolaatuista vaatetta sillä eihän sellainen kestä kulutusta. Ja kaksoset kuluttavat vaatetta, ainakin meillä. Miksi siis ostaa huonoa jos melkein samalla rahalla saa jo vähän parempaa?

Henkkamaukan ja lindexin bodyt kestäävät huimasti enemmän pesuja kuin esimerkiksi tokmannin vendi. Meandin ja popin (etenkin vanhemmat kuosit) kestävät vielä paremmin pesun (ja rummun). 
Ystäväni totesi taannoin hyvin; hän kertoi ostaneensa heidän toiselle lapselleen lähes kaikki uudet vaatteet popilta. Ja jälleenmyyneensä ne niin, että käyttöhinnaksi jäi 5euroa. Voisiko henkkamaukkaa tai lindexiä myydä samoin? ehkä tai sitten ei. Ja eräistä merkeistä ei jää jäljelle kuin kasa nukkaa ja nyppyä täynnä oleva kulahtanut ja virttynyt vaate, jonka arvo nolla.

Joten jatkossakin meillä pidetään siistejä vaatteita. Ja jos ja kun vaatteita ostetaan, ostetaan ne sellaista merkkiä, että ne kestävät kulutuksen. Tai sitten ompelen kaikki vaatteet itse, tuleepahan varmasti sellaista mitä itse haluan :)

Kiitos ja anteeksi.

Siskon kellarilla

Kun juhannuksena käytiin siskoni luona, saatiin häneltä pullollinen raparperimehua. Voi miten hyvää omatekemä mehu onkaan. Päätin, että kunhan omat raparperit kasvavat oikein kunnolla niin meille tehdään myös raparperimehua.

Reissusta kotiuduttua korkattiin mehupullo ja pullohan tuli juotua melkein heti. Ja hei kattokaa mikä etiketti! :) Siskot on kyl parhautta.

Kuva lainattu siskolta

 

Juhannusta

Juhannus meni miehen sukulaisten luona pääkaupunkiseudulla. Kaikessa lyhykäisyydessä meidän juhannus meni näin: Torstaina saavuttiin perille ja tämä äiti sai kaipaamansa Ikea tavarat. Perjantaina käytiin Korkeasaaressa. Iida ihasteli erityisesti kissalaakson isoja kissoja. Lauantai aamupäivä meni siskoni perheen luona höpötellessä ja iltapäivä miehen sukulaisten kanssa. Sunnuntaina suunnattiin jo kotiin. Toimintaa rytmittivät hyvä ruoka, juoma ja seura. 

Lapsilla meni kaksi yötä totutellessa, kolmas meni hyvin ja sitten olikin aika lähteä kotiin :) Juhannuksen kuvasaldo jäi melko niukaksi, mutta mukavaa meillä oli. (Korkeasaaresta ei taidettu ottaa kuin yksi kuva, sekin tulosillan luota. Ehkä kuvaamattomuus kertoo parhaiten, että ihmeteltävää oli kolmella lapsella niin paljon etteivät kädet riittäneet kuvailuun).

Korkeasaarta...

Siskon luota..

 

Tytöt

Joskus (kuten eilen) pitää pysähtyä ihmettelemään miten hyvin tytöt tulevat toimeen keskenään. Isosisko hauskuuttaa pienempiä ja huone täyttyy naurusta. Yhteisleikit (jos niitä sellaisiksi voi jo sanoa) onnistuvat melko hyvin. Leikkihuoneen lattialla istuu kolme iloista tyttöä, toisiaan seuraten ja ihaillen.

Jos elämä jatkaa kiertoaan tätä rataa niin uskoisin tulevan kotivuoden olevan tähtihetkiä ja riemua, ajoittaista itkua ja erotuomarointia. Kun kolme pientä tyttöä hymyilee ja riemuitsee, mietin usein mitä hyvää olen tehnyt saatuani tälläisen perheen. Ehkäpä karma kerrankin antaa hyvää takaisin.

 Iida 2,5v, Aino (vasemmalla) ja Elli (oikealla) 9,5kk

Häähumua ja rippijuhlia

Tätä postausta olen ollut tekemässä jo monta kertaa. Jotenkin tämä viikko on mennyt hampaita kitisevien, väsyneiden lasten kanssa. Yöunet ovat menneet vähän kankkulankaivoon. Onneksi mies on lomalla, ja olen saanut aamulla kääntää kylkeä miehen noustessa lasten kanssa.

Reilun viikon sisään on juhlittu nyt ystävien häät ja serkun rippijuhlat. 
Voitte kuvitella häät kolmen lapsen kanssa yksin (kaksin, mies toimi bestmanina). Onneksi kaveri (mies) oli apuna. Ette muuten usko miten paljon apua lapsettomasta miehestä on lasten kanssa. Kiitos A!

Minun osaltani hääjuhla päättyi odotettua aikaisemmin, sillä Duo ei suostunut nukahtamaan mummin ja hänen miehensä kanssa. Olin siis vienyt tytöt nukkumaan kotiin,mutta pikkulikat heräsivät puolituntia lähtöni jälkeen. Onneksi Aino nukahti mutta Elli-neiti testasi keuhkokapasiteettiaan ja mummin kuuloa. Tunti kotoa lähtöni jälkeen sain puhelun (jonka taustalta kuului paniikkihuutoa), ja eikun kotiin. Minun osaltani Bileet päättyivät klo 21.15 eikä 00.00 No aina ei voi voittaa. Toivottavasti sisareni häissä meillä on parempi tuuri matkassa.

Tänään juhlittiin serkkuni rippijuhlia. Neiti oli todella kaunis ja hehkeä, niin kuin nuo 15kesäiset ovat :)

Vasemmalla ja alaoikealla rippijuhlien kuvasaldoa. Yläoikealla häätukkaa.. Muut hääkuvat odottavat saapumista ammattikuvaajalta. Kuvissa on huikeen hyviä kuvia meidän likoista :)

 Harmi ettei kummissakaan juhlissa tultu otettua meidän koko perheestä kuvia. Onneksi on siskon häät vielä :) Edit. Lisäkuvia tulossa kunhan saan ne koneelle. Ps. miten ihmeessä tästä kuvien siirtämisestä onkin tullut niin hankalaa? (ja missä ihmeessä on mun kamera?)