Vuoden viimeinen

Vuosi 2013 alkaa olla ohitse ja seuraava vuosi kolkuttelee jo ovella. Päällimmäisenä tästä vuodesta on mielessä valtava kiitollisuus. Kiitollisuus, että meidän Tillukka on kaksivuotias, ihana ja terve pikkutyttö. Kiitollisuus, että saimme perheeseemme kaksi ihanaa tyttöä lisää. (Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että tämän vuoden lopussa meitä on viisi..)

Tämä vuosi jää mieleeni myös ystävieni ihanista elämänmuutoksista. Yksi ystävä löysi elämänsä miehen, toinen sai kaipaamansa lapsen ja kolmas ystävä sai viimein positiivisen raskaustestin. Toki myös siskonpoika syntyi ja nyt tuosta vauvasta on kasvanut lähes yksivuotias taapero. Ihana Ässä!


Tuokoon uusi vuosi tullessaan rakkautta ja ihania asioita. Ottakaamme huonot uutiset vastaan rohkeasti ja pystypäin. Kaikesta selviää <3

Kaksivuotias

Iida täytti joulupäivänä kaksi vuotta ja kaiholla muistellimme odotuksen viime hetkiä ja esikoisemme ensimmäisiä hetkiä.

Syntymäpäivät juhlimme joulun jälkeisenä lauantaina. Juhlat olivat autoaiheiset, tyttären toiveiden mukaisesti. Yritin toteuttaa hänen hartaan toiveensa autokakusta. No tulihan siitä auton muotoinen, ei Salama vaan ralliauto kaikkine kolhuineen. Jatkossa ehkä kannattaisi harjoitella erityismuotoisten kakkujen tekemistä aikaisemmin kuin edellisiltana. Vaikka kakku ei ulkoisia vaatimuksiani täyttänytkään niin maku oli hyvä. Ainakin koko kakku meni :) 

Synttäripöytää..

Lastenhuone juhlien jälkeen.. Lattialla uusi, lahjaksi saatu automatto

Kaksivuotias

Joulupaketit

Meidän perheissä on viime jouluina muistettu lähinnä lapsia. Aikuisia on muistettu jollain pienellä, tarpeellisella lahjalla. Tosin tänä vuonna anoppi sai pienen, kalliimman paketin, uuden kosketusnäyttöpuhelimen kun oli siitä jo muutamia vuosia haaveillut. Apille päätin neuloa villapaidan, mikä vielä on kylläkin kesken..
Omaa äitiäni ja isääni muistimme siskojeni kanssa hemmottelulahjakortein :)

Lapset saivat tänä vuonna todella paljon paketteja. Olen kiitollinen, että kummit ja mummit olivat kuunnelleet lahjatoiveitamme ja näin vältyimme turhilta lahjoilta.
Kaikki lahjat olivat todella mieluisia ja hyödyllisiä. Minit saivat pääasiassa vaatetta ja esikoinen sai muutamien vaatteiden lisäksi toivottuja leluja. Hän sai astioita, kirjoja, dubloja ja dublojen autoja. Nämä autot, traktori ja roska-auto, olivat jouluaaton suosikkilahjat. Joulupäivänä hän malttoi keskittyä muihin lahjoihin.

Alla muutamia kuvia lasten lahjoista 

Lahjapakettien avaaminen sujui jo melko hyvin..

Tillukan suosikkilelut; Dublon traktori ja roska-auto

Lisää Tillukan Dubloja..

Minien lahjoja

Minien vaatteita ja äidin sydämen valloittaneet lintupeitot Skip Hopilta

Joulua ja kaksivuotiasta

Joulukuu on mennyt huisin nopeasti. Ylihuomenna on jo jouluaatto ja sitten on esikoisen kaksivuotissynttärit. Uskomatonta, että Tillukka täyttää jo kaksi! 
Muistan elävästi kaksi vuotta sitten katkeran suloiset kyyneleet kun ystävät saivat jouluaatoksi kotiin heidän vastasyntyneet pojat. Minä puolestani itkin etten koskaan saa synnyttää. Puolenyön jälkeen alkoivat supistukset ja tyttö syntyi iltapäivällä.

Tänä vuonna joulu on tullut kuin varkain. Koti on arkinen, joulu kun vietetään anoppilassa ja pikkuneidin synttäreiden aikaan en halunnut joulukoristeita olevan.. joten. no vähällä mennään tänä vuonna. Ensi vuonna onkin sitten uudet kujeet.

Kuvia ja lisäpostauksia tulossa anoppilasta kun lapsille on syliä ja silmäpareja hieman enemmän. Joskohan tämä mammakin saisi nukuttua univelkoja pois..

Ihanaa joulunaikaa!

Kotiäidin liikunta

Miten kotiäiti saa riittävästi liikuntaa? 
Kolmen alle kaksivuotiaan äitinä minulla ei ole kovin paljon aikaa järjestelmälliselle treenamiselle. Hyötyliikunta on minun ratkaisuni. Esikoisen hoitopäivinä kävelemme aamulla parin kilometrin päähän hoitopaikkaan ja sitten kävelen takaisin. Ennen lumentuloa Iida matkusti seisomalaudalla, lumen tultua pulkassa (tai kävellen).

Kaksosten vaunut, pulkka ja taapero on yhdistelmä jolla tulee hiki, etenkin lumessa. Jolleivat kilot katoa ja kunto nouse niin on ihme. 
Ruokavaliota olen järkeistänyt ja yritän pitää ruokarytmistä kiinni (joskus kuitenkin lipsuu, sillä kolmen lapsen kanssa on kädet täynnä työtä). Tällä mennään, katsotaan miten käy.

Ulkoiluvarusteeni ovat erityisen hemaisevat joten kuvat saavat tällä kertaa uupua.

Hell No Kitty

Kun Iida syntyi tein anopille, ystäville ja lähes tulkoon kaikille selväksi, että meille on hello kittyä turha tuoda. Turha ostaa kun en pitäisi niitä kuitenkaan. No kuinka kävi? Anoppi toi ensi visiitillään Hello Kitty kassin tykötarpeineen, ikää Iidalla oli tuolloin reilun viikon. Say no more.

Kun Iida opetteli kävelemään ja taaperokärry tuli tarpeelliseksi, meille muutti kaveriperheestä Brion taaperokärry Hello Kitty kuosilla. Suostuin tähän sillä Kittyt ovat pienet, lähinnä vain vaaleanpunainen kärry siis :)

Lapsen kasvaessa löysin muutaman paidan pienellä Kittyllä, jotka hyväksyin. Pääväreinä olivat siis tummanharmaa ja toisessa valkoinen. Peruskivoja paitoja siis, vaikka olivatkin Kitty paitoja :D

Iida lähentelee kahta ikävuotta ja rakastaa eläimiä, erityisesti kissoja. Eläinrakkautta täydentää rakkaus koneisiin, traktorit ja muutkin koneet. Ihanat!
Kissarakkauden kirvoittamana hellyin ostamaan tyttärelleni Hello Kitty yöpuvut. Miksi? Tytön silmät syttyivät kun hänen näki Kitty yökkärimekon. Tuota mekkoa onkin pidetty ahkeraan ja siitä on muistettu kertoa niin mummille kuin kummillekin. Suloista :) 
Siltikään en lämpene kaikelle Hello Kittylle, itse valittu on kai paras edelleen ;)

Hieman väsynyt taapero.