Wanna be Fit

Kuten ehkä jotkut teistä tietävätkin minulla on ollut laihdutusblogi, jonne olen kirjoitellut avioeron jälkeen ennen ensimmäistä raskautta. Blogi jäi tauolle raskausajaksi ja jatkui taas synnytyksen jälkeen vaihtelevalla menestyksellä.
Sitten tulikin toinen raskaus esikoisen ollessa vuoden ikäinen. Jälleen blogi jäi tauolle. 

Päätin, että hiljalleen aloittelen projektia uudelleen, sillä meidän perhekoko ei enää kasva (joten tekosyyt ovat loppu). Mikä minua motivoi muutokseen ja painonpudotukseen? Ensiksikin oma hyvinvointini (ja tietenkin ulkoiset muutokset), esimerkki esikoiselle (ja tulevaisuudessa kaksosille) ja ensi kesänä olevat siskoni häät. Motivoivia asioita on muitakin, mutta edellä muutama mainittuna.

En ole koskaan ollut laiha, en edes aktiiviurheilijana. Ja tiedän että vartaloni muodosta johtuen minusta ei koskaan tule kapeaa ja siroa, vaikka olisin kuinka laiha. Tavoitteenani ei olekaan tulla laihaksi vaan sopusuhtaiseksi. Rinnat ja lantio ovat ja pysyvät, muoto korkeintaan vaihtelee ;)

Koska imetän edelleen, joten päätin "vain" järkeistää ruokavaliota ja lisätä arkiliikuntaa. Kunhan imetys vähenee tai loppuu niin sitten teen lisämuutoksia.

Painoa en tiedä, enkä oikeastaan tiedä uskallanko mennä puntariinkaan vaikkakin jälkitarkastuksessa olin kevyempi kuin ennen kaksosia. Noh ehkä huomen aamulla sitten ;)

Kolmikuisien neuvola

Meidän likat ovat muutaman päivän vaille kolme kuukautta ja neuvolassa jälleen käyty. Tytöt kasvavat tasaisesti ja kehitys vastaa ikätasoa. Tytöt hymyilevät paljon ja nauraa hekottelevat ääneen. Molemmat tytöt yrittävät kovasti kääntyä selältä mahalleen, onneksi kääntyminen ei vielä onnistu.

Elli ja Aino ovat maistelleet Hipp riisipuuroa muutamina aamuina. Maisteluannokset ovat olleet muutamia lusikan kärjellisiä. Eilen tytöt maistoivat myös porkkanasosetta maidolla löystettynä. Porkkanasose oli hitti! Tänään sitä siis lisää.
Meillä maistellaan ruoka-aineita omaan tahtiin enkä kehoita ketään ottamaan tästä mallia. Tämä toimii meillä sillä tytöt ovat säästyneet mahaoireilta.

Tytöt tosiaan kasvavat hyvin identtisesti enkä sen vuoksi erittele molempien mittoja, suluissa 2kk mitat.
Pituus 60,5cm (58cm) Paino 5,2kg (4,5kg)

Elli ja Aino

Päiväunien jälkimaininkeja, vasemmalla Aino ja oikealla Elli

Näkyyks?

Iltahämärä ehkä tihkusadetta. Autoilija ja jalankulkija, tietysti ilman heijastinta. Se tunne, kun huomaat jalankulkijan tummissa vaatteissa muutama sekuntti ennen kuin hän kävelee auton eteen. Sydän hakkaa.

Oikeesti, miten hankalaa on ostaa heijastamia ja kiinnittää ne jokaiseen takkiin? Tai ostaa vaatteita missä on jo heijastimet? Niin aikuiset kuin lapsetkin (tosin näistä usein vastuu vanhemmalla) kävelevät ilman heijastinta pimeässä, "kyllähän se auto näkee kun miekin näen auton" Typerää riskeerata henkensä noin. Idioottia, sanon minä. Anteeksi vaan.
Itse arvostan henkeäni niin paljon, että pidän heijastimet mukana. Pidätkö sinä?

Kättentöitä

Olen neulonut lähes koko ikäni, ainakin 15vuotta. Viime vuosina käsistäni on syntynyt lastenvaatteita, sukkia ja paitoja - mitä milloinkin. Viime aikoina neulominen on ollut hieman hitaampaa, yllättävää kyllä :)
Esikoinen sai syksyksi ja talveksi uuden neuleen ja pikkuiset saivat viimeisimpänä uudet hatut ja sukat. Tulossa on vielä haalarihousuille kaveriksi neuletakit. Eipä pienet palele kun pakkaset tulevat.

Tässä viimeisimpiä tuotoksia ja Raila Designin sivut.

Tilaussukat ystäväni puolisolle. Sukka kokoa 50, Lankana 7veljestä.

Myssyt ja sukat pikkulikoille. Toinen sukkapari olikin jo valmiina esikoiselta. Lankana Wool

-43%

Paikallisessa Urheilu Koskimiehessä on synttärit ja tänä vuonna synttärialennus on 43% Synttärivuosien mukaan :)

Kävimme miehen ja minien kanssa pikaisesti katsomassa tarjonnan. Sovitin muutamia kuoritakkeja, muttei sopivaa oikein löytynyt. Mies sai ulkoiluhousut ja sulkapallomailaan sitä nauhaa (siihen kädensijaan..mitä ikinä se onkaan nimeltään). Itse meinasin poistua tyhjin käsin, sillä päätin etten kuitenkaan osta tälle vartalolle mitään vaatetta (vaan keväällä tai sitten tulevaisuudessa ostan kun vartalo alkaa näyttää ja tuntua omalta). Jotain kuitenkin tarttui mukaani, nimittäin Haglöfsin reppu. 

Aikaisempi, samankokoinen reppuni hajosi vuosikymmenen käytön jälkeen. Hintava hankintahinta ei siis haittaa kun reppu kestää monta vuotta kovaa kulutusta.

Tällä kertaa valitsin pinkin repun, sellaisen hieman erilaisen mallin kuin aikaisemmin. Tässä repussa on sivussa vetoketjut, jotka pitäisivät olla näppärät käyttää. Materiaali on vedenkestävää joten jumppakamat säilyvät kuivina. Käyttöön reppu siis tulee, joko jumpparepuksi tai sitten osalti "hoitolaukuksi" talven ajalle. Perinteinen hoitolaukku voi olla hieman vaativa kuljettaa mukana talven tuulessa ja tuiskussa kolmen lapsen kanssa. Mutta katsotaan miten käy.

Tässä tämä ihanuus sitten on.. Ah rakastuin <3