Minien neuvola

Minit ovat tänään 2kuukautta! Valehtelematta tuntuu, että aikaa olisi kulunut enemmänkin. Liekkö univelka saanut tuon tunteen aikaiseksi?

Tänään käytiin neuvolassa ja likat ovat kasvaneet kolmessa viikossa 700g ja 3cm. (58cm ja 4,5kg) Ilmankos 56koon bodyt alkavat kiristää :D
Tytöt saivat kehuja virkeydestä ja katseen seuraamisesta (vaikka olikin päiväuniaika). Rotarokotekin annettiin ja Neiti B sai tupla-annoksen oksennettua ensimmäisen pois.

Kaikki siis kunnossa pikkutytöillä :) Toivotaan, ettei rotasta tule masuvaivoja eikä suurempaa ripulia.

Ps. Esikoinen oli kaksikuisena 5,2kg ja 57cm, joten aika samoissa nuo tytöt kasvavat

 

Etupihan uudistus

Ostimme talon puolitoista vuotta sitten ja olemme siistineet pihaa lähes koko ajan. Takapihaa on raivattu kovalla kädellä, etupiha on säästynyt hieman vähemmällä. 
Etupihalta lähti ensimmäisenä asuinkesänä järkyttävän iso ja rehottava puska, mikä "koristi" sisääntuloa. Puska kaivettiin juurineen pois ja tilalle istutin muutaman marjakuusen ja pallotuijan.

Kesällä, raskausaikana, minulla oli tarkoitus uudistaa etupihaa hieman lisää, mutta tukala olotila ja jaloissa pyörivä esikoinen eivät mahdollistaneet muutostöitä. Hieman ennen ristiäisiä sain muutospuuskan (ja lastenhoitajat olivat paikalla) ja tein etupihan muutosprojektin valmiiksi yhdessä miehen kanssa.
Eli havut saivat uuden katteen ja sisääntuloväylän kivetys vaihdettiin uuteen. Vanhat laatat kaivettiin pois ja uudet, jo aikaisemmin kesällä hankitut laatat, asennettiin paikoilleen. Vanhan laatoituksen pohja oli hyvässä kunnossa, joten sitä vain korotettiin ja uudet laatat laitettiin paikalleen. 

Pakko sanoa, että omasta mielestäni muutos oli huomattava ja sisäänkäynnin ilme parani merkittävästi.

Tästä kaikki lähti.

Pihakivetystyömaa. Sisäänkäynniltä poistettiin tuollainen puinen taso, joka ilmeisesti oli rakennettu tuomaan uudenlaista ilmettä. Kun mies huomasi, että alta paljastuu kunnolliset betoniportaat, sai hienostelutaso lähteä.

Valmis kivetys. Sisäänkäynnille ostettiin rappuralli (jos vaikka hiekkaa olisi sisällä hieman vähemmän). Kanervatkin pääsivät paikalleen.

Havujen uusi kate. Vanha rautapottikin sai uudet kanervat koristeeksi.

 

Kastejuhla

Eilen, sunnuntaina 20.10, meillä juhlittiin minien kastejuhlaa. Päivä oli ikimuistoinen ja oikein onnistunut. Juhlat pidettiin meillä kotona ja avustavina käsinä toimivat siskoni, hänen puolisonsa, äitini ja ketä muita... Kiitos kaikille avusta.

Neidit olivat juhlan ajan rauhallisia. Neiti A tykkäsi, että papin puheet ovat tylsiä ja päätti ilahduttaa kiljukonsertilla. Onneksi kummin otteet ovat varmat eivätkä itkut haitanneet. :)

Neideistä tuli Aino Hannele ja Elli Henrietta.

Meidän perhe.

Kahvipöytä

Terassin koristeluja

Lahjoja: Papalta saadut säästöpossut ja Muumi-pyyhkeet. Memories-laatikko oli yhdeltä kummilta koko perheelle.

Lahjoja. Molemmille unirievut, astiastot ja säästöpossut Muumipyyhkeillä.

Lasten astiasto, molemmille tytöille samanlaiset.

Tytöt saivat myös muita lahjoja, mutta ne ovat valitettavasti kuvaamatta. Lisäkuvia siis tulossa kunhan ehdin :)

 

Ristiäisvalmisteluja

Tulevana sunnuntaina juhlitaan nuorimmaisia ristiäisten merkeissä. Nimet ovat olleet päätettyinä jo ennen syntymää ja syntymän jälkeen nimet kolahtivat todella. Nyt kun nuorikot ovat kasvaneet, voin sanoa heidän olevan nimiensä näköiset. Toiset nimet osuivat kohdalleen vähän kuin vahingossa. Tyytyväisiä ollaan molemmat :)

Ristiäisvalmisteluja olen tehnyt hiljakseen. Lautasliinat ostin jo raskausaikana, vaikkei sukupuolesta varmaa tietoa ollutkaan. Täytekakun tilasin luottoleipuriltani. Häneltä tilasin jo esikoisen ristiäisiin kakun ja olin todella tyytyväinen. Tälläkin kertaa tulossa on kerroskakku (sillä mielestäni ne ovat kauniita).

Tänään leivoin omin pikkukätösin karjalanpiirakoita, jotka pakastetaan odottamaan viikonloppua. Luultavasti teen huomenna uuden setin piiraita, sillä tänään leivotuista katosi omiin suihin piirakka jos toinenkin.

Tarjoiluiden suhteen minulla on ehkä liiankin suuret suunnitelmat..katsotaan siis mitä pöytään asti päätyy.

Sunnuntai

Oletteko koskaan ihmetelleet missä ihmiset ovat sunnuntaiaamuisin kun ketään ei näy ulkona? Minä pohdin tätä asiaa eilen, kirpakkana sunnuntaiaamuna kymmenen aikaan. Kirkon kellot kumisivat kun saavuimme puistoon. Kuvittelen, että puistossa olisi täysi tohina ja meno päällä - voi kuinka väärässä olinkaan. Autio puisto odotti meitä.

Tyhjä puisto ei lasta tuntunut haittaavan; Iida kirmasi tottuneesti liukumäkeen. Itse tyydyin siemailemaan termosmukista kahvia. (Hyvin valvottu yö takana, joten ämpärin kokoinen kahvimuki oli pakko saada ulkoiluun mukaan) Onneksi saimme puistoseuraa eräästä katumme lapsiperheestä. Lapset viihtyivät hiekkalaatikolla ja me äidit saimme jutella pehmosia (kyllä, pehmosia. Olimme molemmat valvoneet lasten kanssa edellisen yön, niin keskustelun taso ei hiponut taivaita. Joka tapauksessa, jutustelu teki terää)

Päiväunien jälkeen suuntasimme esikoisen kanssa kaupoille Minien jäädessä isän kanssa kotiin. Kävimme hakemassa hypermarketin vaippatarjouksen vaipat ja sen jälkeen pihakoristuksia Plantagenista. Etupihamme kunnostus on ollut ikuisuusprojekti (puolitoista asuinvuotta takana ja etupiha on edelleen kesken), mutta eilen kunnostus otti aimo harppauksen eteenpäin. 
Sain viimein laitettua uudet katteet havuille ja pääsisäänkäyntimme kulkuväylän kivetys lähti vaihtoon. Laatathan oli hankittu jo aikaisemmin, toteutus oli jäänyt ajan puuteen vuoksi. 

Illalla lököstelimme sisällä ja nautimme päivän saavutuksista. Edes öinen valvominen ei haitannut iltaa, sillä tiesin saavani nukkua seuraavana aamuna "pitkään".

Minit nukkuivat tyytyväisinä. Mamin termosmuki (tai ämpäri kuten äitini sanoo) ja höyryävän kuuma kahvi. Kuvassa myös uudet Dookyt!

Kukkuu! Liukumäki on ykkönen :)

Liukumäkisilta.

 

Hyvin valvonut äiti

Iltahauskuutus. Minit kokeilivat leikkimattoa ja Iida innostui näyttämään mallia siskoille.. :)

Arjen sankari

Mies aloitti työt viikko sitten, vauvojen ollessa lähes kuukauden ikäiset. Voi kuinka jännitin arjen alkamista ja yksin selviämistä. Onneksi esikoisella on perhepäivähoidossa hoitopaikka, 15päivää kuussa. Vaikka hoitopaikka onkin, niin hoitoon vieminen ei ole se yksinkertaisin juttu. Ei kun aamutoimissa on kolme alle kaksivuotiasta; kaksi vauvaa ja uhmaileva taapero. 

Moni voisi kuvitella, että aamutoimet kolmen kanssa ovat helppo juttu; taapero on omatoiminen ja vauvat nyt ovat vauvoja, helppoja hoitaa ohimennen. Toki ovathan vauvat melko helppoja, syövät ja nukkuvat. Taapero syö itse ja pukeekin kun sille päälle sattuu. Silti, kolmen valmistelu kun dead line ehtiä hoitopaikkaan ajoissa. Voin kertoa, että kun selviää aamuista ajoissa, ääntä korottamatta ja hermoja menettämättä, voi sanoa itseään Arjen sankariksi. Sellaiseksi koen itseni jokaisena hoitopäivän aamuna.

Enkä todellakaan koe huonoa omaatuntoa viedessäni esikoisen hoitoon miehen ollessa aamuvuorossa töissä. Esikoinen lähtee hoitoon mielellään ja onkin oikein reipas. Toki hoitopäivät ovat väsyttäviä, mutta niitä ei ole montaa kuukaudessa. Hoidossa Iida saa erilaista huomiota kuin kotona ja kotona olevat vauvat saavat äidiltä täyden huomion. Ja äitikin saa hetken levähtää, jos vauvat sattuvat olemaan samassa rytmissä..

Ennen kuin ehditte kysyä, niin miehen ollessa iltavuorossa tai vapaalla on Iidakin kotona. Kuten mielestäni pitääkin :)

Malttamaton hoitolainen. Päällä siskon lapsilta peritty Remun vk-puku, Kavat kengät myöskin siskon lapsilta, fleesehattu ja hanskat Jonathanilta. Alla vielä Reiman fleesepuku. Näillä tarkenee.

Kärryt. Easywalkerit ovat kaksosten menopelit. Esikoiselle ostin Bumpriden seisomalaudan.

 
 

Kodinkonerakkautta

Olen rakastunut. 
Aikaisemmin kun siskoni ja kaverini puhuivat kuivausrummusta ja kuinka kätevä se lapsiperheessä on, en uskonut korviani. Onhan kautta aikojen pärjätty ilman. Eikä pyykkien ripustaminen niin iso tai aikaavievä juttu ole.

Kolmen lapsen äitinä tajusin rajani. Pyykkiä tulee tolkuttomasti niin lapsilta kuin meiltä aikuisiltakin. Sitten se tuli. Ohittamaton tarjous.
Meille muutti LG:n kuivausrumpi.

Tuolla se nyt on pesuhuoneessa hurissut viikon ajan. Ja äitinä hykertelen tyytyväisenä. En koskaan anna sitä pois. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että olen järkyttynyt kuinka paljon vaatepölyä vaatteista ja etenkin vuodevaatteista lähtee. Herttinen sentään! Ei ihme jos hiukkasen aivastuttaa tai kutittaa nenää.
Hui.

Mutta tosiaan rakastunut olen. Kodinkoneeseen. Ja mieheen ja lapsiin. ;)