Viime aikoina todistelemisen tarve on alkanut ärsyttää valtavasti. Miksi minun pitäisi todistella kellekään miten meidän perhe elää, miten meidän perhe toimii tai miksi jotkin toimintatavat ovat meidän juttu. Arg. Erityisesti kun tätä todistelua joutuu tekemään samoille henkilöille. Miksei meitä voida kunnioittaa vanhempina ja luottaa meidän toimivan oikein ja meidän perheelle parhaaksi? Äh. No ottaa päähän.
Jo pitkään olen joutunut selittelemään, että meidän perhe toimii parhaiten tietyssä rytmissä. Toki pientä rytminmuutosta tehdään, mutta pääasiassa rytmi pidetään. Eilinen mentiin ei rytmissä. Tehtiin mitä vaan, syötiin miten vaan ja lapsi ei päässyt liikkumaan yhtä paljon kuin normaalisti. Miten kävi? No lapsi nukkui päiväunet hyvin, mutta päikkäreiden jälkeen.. Välipala - vähän, sitten stoppi. Iltaruoka - vähän, sitten stoppi. Iltapala - vähän ja sitten stoppi. Yöunet. (Rumasana) Nukahtaminen meni ihan päin prinkkalaa. Lapsi nukahti kahden tunnin taistelun jälkeen klo 22.30
Arvatkaa palaammeko omaan rytmiimme? KYLLÄ. (Tulipahan todistettua itsellekin etten turhaan nipota rytmistä..)
Toivottavasti rytmitystä ei tarvitse perustella enää. Ikinä. Etenkään kun kaksoset syntyvät. (Kaksosäidit ovat kertoneet, että kolmen tai useamman lapsen kanssa rytmitys on A ja O. Etenkin jos haluaa omaa aikaa ja hetkellisiä hengähdystaukoja.)
Juhannuskuvia tulee vielä illan aikana.. :)
Edit. Kuvat viipyivätkin seuraavaan iltaan. Tässä muutama kuva Savonlinnan paluumatkalta :)
 |
| Isin kanssa :) |
 |
| Iltapesuille valmistautuminen :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti