Kätevän emännän sadetanssi

Päätin etten valita, en vielä. Sanon vain puuh ja paah, hellettä on riittänyt. Sadetta on luvattu monena päivänä, mutta ei ole näkynyt. Kaupunkimme toisessa päässä satoi eilen kaatamalla, mutta meillä sanoi viisi minuuttia hentoa sadetta. Ei helpotusta siis helteen tuomaan hikoiluun ja kuumuuteen.

Tänään odottelin sitä kuuluisaa ukkossadetta..noup. Ei mihinkään. En uskaltanut pestä pyykkiä kun en kuitenkaan saisi niitä ulos kuivamaan (minun tuurillani sade alkaisi juuri sillä hetkellä kun olen vaivalle levittänyt pyykit ulos). Illalla ilman viilettyä siirryimme neidin kanssa ulos ja voi sitä ravin määrää.. Lapsi touhusi innokkaana ja allekirjoittanut sai kasata eilen ostettua pihakeinua rauhassa. Omin pikku kätösin kasasin ja kokosin, ahersin ja pakersin. Väsymys voitti ja keinun viimeistely jäi huomiselle. Kuvia siis luvassa.

ps. Jokohan kohta sataisi? Taivas on lupaavan tumma ja ilma on viilentynyt.. Ehkäpä.

Puolitoistavuotias

Tytär on tänään puolitoistavuotias tyttönen. Onko siitä tosiaan jo puolitoista vuotta kun vauvan reppana nostettiin syliini? Sanotaan, että lasten kanssa aika menee nopeasti -kyllä. Allekirjoitan täysin.

Millainen on meidän puolitoistavuotias Iida?
Reipas hymytyttö, jolla on sopivasti omaa tahtoa. Iida puhua pulisee; omia sanoja sekä ymmärrettäviä sanoja. Käy potalla ja yrittää pukea (ja onnistuukin mm. vetämään housut jalkaan). Syö itse lusikalla (ja sille päälle sattuessaan sormin). 
Kävelee reippaasti ja on liikkunnallisesti innokas. Nukahtaa omaan sänkyyn itse.

Mitä Iida syö?
Ehkä helpompi on kysyä mitä ei syö. Hän siis syö aika lailla kaikkea. Hän saa maistaa ja kokeileekin reippaasti uusia makuja. Erikoisimpia ruokamakuja ovat (näin äkkiseltään muisteltuna) mustamakkara, homejuusto, mustapekka-juusto, chilikastike, silli ja oliivit. Kaksi viimeeksi mainittua eivät olleet suosiossa, mutta piti saada maistaa. Chilikastiketta piti saada tänään, kun isikin otti. Kastike oli hitti. Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin ei meillä ei syödä edellä mainittuja asioita päivittäin eikä viikoittain. Ruokalistalla on peruskotiruokaa keittoja, laatikkoruokia, kastikkeita ja näin kesäaikaan grillittavia ruokia. 
Ruokaherkku tyttärellä on tomaatti. Erityisesti kirsikkatomaatit. Parhaimpaan aikaan niitä meni iltapalan päätteeksi puoli rasiallista (n.100g). 

Äitinä voin sanoa, että tyttö on oikein rauhallinen ja kuuliainen (jos näin voi sanoa hänen ikäisestään). Äidin ja isän kultatyttö. 

 

Saikkua ja suunnitelmia

Lääkäritädin luona käyty ja saikkua kirjoitettu äitiysloman alkuun. Tuntuu, että olisin ollut pienen ikuisuuden kotona, vaikka olen ollut vasta..öö kuukauden? Äippäloman alkuun on noin puolitoista kuukautta. Vaikka monet kaksoset syntyvät ennenaikaisina niin minulla on sellainen kutina, että meidän kaverukset pitävät alivuokrasopimuksestaan kiinni käynnistykseen asti.

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, alkaa pieni paniikki iskeä päälle. Pitäisi ehtiä tehdä vielä vaikka mitä ja valmistella lastenhuonetta jne. Kieltämättä polttelisi uudistaa meidän makuuhuone sekä vierashuone. Ihan vain kevyesti (repiä tapetit alas, katsoa mitä alta paljastuu ja tapetoida uudelleen.. jeah,noinhan se yleensä meneekin.. eli siis homma paisuisi ja stressaisin valmistuuko ikinä..). Joten ehkä remontti jää odottamaan aikaa tulevaa; "Sitten kun lapset ovat vähän isompia".

Mutta Ikeaan haluan päästä. Mielellään mahdollisimman nopeasti. :)
Ihan pikkuostokset vaan.. Uusi lipasto, pimentäviä verhoja, verhotankoja, tyynyjä, pyykkikoreja, pesuhuoneeseen altaalle kaappi+ ovi jne..Lista jatkuu. Pitäisiköhän varata suoraan jo hieman isompi auto? hmm.
 

Neuvola 28+0

Aika on hujahtanut kovaa vauhtia. Tajusin tänään, että kahden kuukauden päästä aletaan käynnistellä pikkuisia tähän maailmaan; lääkäriä lainatakseni "elleivät ole ymmärtäneet itse syntyä". Tuntuu oudolta ajatella, että vauvat voivat syntyä koska vaan. Eihän meillä ole mitään valmiina! Tai on. Äitiyspakkauksen sain haettua postista viime viikolla ja onhan esikoiselta jäänyt vaatteita. Mutta muuten. Pinnasänky on vaatehuoneessa osina. Vauvan vaatteet pesemättä. 
Huh.

No kopat tulivat tänään. Ostin siis facebookin kautta yhdeltä kaksosäidiltä Easywalkerin mustat kopat. Sopivat sitten molemmille :) Rattaat vaan puuttuvat :D (Niitä ei siis ole haluamassani värissä Lastenturvassa, joten odotellaan vielä..)

Neuvolassa kaikki oli hyvin. Vauskit eivät välitä sydänäänien kuuntelusta yhtään. Hirmuinen huiske alkaa heti anturin alla. Hassuja pieniä. Hemoglobiini oli edelleen ok, samaiset 119. Paino samoissa lukemissa. Tästä päivästä alkaen olen virallisesti jälleen sairauslomalla. Huomenna onkin lääkärin käynti, eiköhän saikkua kirjoiteta suoraan äitiysloman alkuun.
 
Nyt elokuvaa, tai siis unta ;)

Todistusaineistoa

Minulla on harvoin ollut tarvetta todistella mitään kellekään, koko ikäni aikana. Tuntuu, että lapsen syntymän jälkeen on joutunut todistelemaan milloin mistäkin asiasta, milloin kellekin. Tai ellei todistelemaan niin ainakin perustelemaan.

Viime aikoina todistelemisen tarve on alkanut ärsyttää valtavasti. Miksi minun pitäisi todistella kellekään miten meidän perhe elää, miten meidän perhe toimii tai miksi jotkin toimintatavat ovat meidän juttu. Arg. Erityisesti kun tätä todistelua joutuu tekemään samoille henkilöille. Miksei meitä voida kunnioittaa vanhempina ja luottaa meidän toimivan oikein ja meidän perheelle parhaaksi? Äh. No ottaa päähän.

Jo pitkään olen joutunut selittelemään, että meidän perhe toimii parhaiten tietyssä rytmissä. Toki pientä rytminmuutosta tehdään, mutta pääasiassa rytmi pidetään. Eilinen mentiin ei rytmissä. Tehtiin mitä vaan, syötiin miten vaan ja lapsi ei päässyt liikkumaan yhtä paljon kuin normaalisti. Miten kävi? No lapsi nukkui päiväunet hyvin, mutta päikkäreiden jälkeen.. Välipala - vähän, sitten stoppi. Iltaruoka - vähän, sitten stoppi. Iltapala - vähän ja sitten stoppi. Yöunet. (Rumasana) Nukahtaminen meni ihan päin prinkkalaa. Lapsi nukahti kahden tunnin taistelun jälkeen klo 22.30 
Arvatkaa palaammeko omaan rytmiimme? KYLLÄ. (Tulipahan todistettua itsellekin etten turhaan nipota rytmistä..)

Toivottavasti rytmitystä ei tarvitse perustella enää. Ikinä. Etenkään kun kaksoset syntyvät. (Kaksosäidit ovat kertoneet, että kolmen tai useamman lapsen kanssa rytmitys on A ja O. Etenkin jos haluaa omaa aikaa ja hetkellisiä hengähdystaukoja.)

Juhannuskuvia tulee vielä illan aikana.. :)
Edit. Kuvat viipyivätkin seuraavaan iltaan. Tässä muutama kuva Savonlinnan paluumatkalta :)

Isin kanssa :)

Iltapesuille valmistautuminen :)

Keskikesän juhla

Kuten viime vuonnakin vietämme juhannusta anoppilassa. Onhan tässä omat hyvät puolensa; ruokahuolto toimii, lapsenvahdit paikalla ja hengähdystauko itselle. Mutta onhan sitä aina toisen kotona, toisen naisen reviirillä. Meillä on hyvät välit, vaikka joskus kasvatusasioissa olemmekin erimieltä.
Juhannuksen kunniaksi appi lämmitti savusaunan. Tyttökin pääsi ensimmäistä kertaa isän kanssa savusaunaan. Saunamatka jäi lyhyeksi, sillä savusauna oli uusi ja jännä kokemus. 

Itse nautin savusaunasta suunnattoman paljon. Löyly on jotenkin pehmeä ja kostea. Hämärä sauna luo romanttisen asetelman. Söpöilyä miehen kanssa kaksin. 
Meidän juhannusaatto, kolmihenkisenä perheenä. Ensi vuonna kaikki onkin toisin.

Kummit

Emme ole valinneet vielä lapsille kummeja. Esikoiselle kummit olivat itsestään selvät, mutta nyt tuntuu ettei niin selviä valintoja ole. Yhdestä pariskunnasta olemme samaa mieltä, mutta entä muut..? En todellakaan tiedä.
Pitkään mietimme yleensäkin, että olisiko yhteiset kummit vai erilliset kummit parempi ratkaisu. 
Oma kauhuskenaarioni on, että toisen kummit katoavat jonnekin ja toisella on aktiivisia tai suht aktiivisia. Miten selittää sitten toiselle mikseivät kummit käy? Ei siihen ole vastausta.

Siispä. Yhteisiä ja erillisiä. Näin on hyvä. Ja kuitenkin, nämä lapset ovat meidän viimeiset joten tehkäämme valinta hyvin.

Esikoisen kummit ovat kavereita ja emmekä kadu valintaamme. Hyvät kummit tyttö sai. Ehkäpä siksi onkin paineita saada kaksosille yhtä hyvät kummit.

Onneksi aikaa on vielä :) Ja nimiäkin pitäisi miettiä!

Ps. Ultrassa kaikki oli kunnossa. Kaverit kasvavat tasaisesti 1067g ja 1018g :)

Synnytysvalmennus

Muutama viikko sitten sain puhelun sairaalalta. Kätilö soitti, että olemmeko saamassa loppukesästä kaksoset ja olemmeko kiinnostuneita valmennuksista.
Tänään oli vuorossa sairaalan osio; synnytykset. Lisäksi käynti synnytyssalissa ja vastasyntyneiden teholla. Itse valmennus ei tuonut kovin paljon uutta tietoa, mutta olihan tuo kiva käydä ja kuulla asiat vielä kertaalleen. Synnytyssalikierros oli sama kuin normi valmennuksessa. Vastasyntyneiden teho-osasto oli jotain omaa luokkaansa. Tiesin millainen se on, olihan joskus aikoinani ollut sijaisena siellä. Mutta.. Nyt. Jotenkin teho sai uuden roolin. Pelko, että oma pienokainen olisi siellä.. Olin alkaa itkeä. Kyyneleet kihosivat silmiin väkisinkin. Erityisesti kun puheeksi tuli Helsingissä syntyvät vauvat ja toisen siirto EKKS:n, toisen jäädessä Lastenklinikalle. Jotenkin epäinhimillistä. 

Toivon todella, että meidän pikkuiset pääsevät maailmaan tutussa sairaalassa ja kaikki menee hyvin noin muutenkin. Ja, että vuodeosastolla olisi tilaa niin paljon, että saisimme oman huoneen. 
Ei auta kuin toivoa parasta.

Nökötystä

Esikoista odottaessa pohdin pitkään osallistunko sokerirasitukseen lainkaan. Valtakunnallisten suositusten mukaan kuuluin seulottavien joukkoon ikäni puolesta. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin suostua, vaikka jännitin paaston tuomaa huonovointisuutta ja sokeriliujun juontia. Arvot olivat erinomaiset ja mieleni teki näyttää kieltä entiselle amk-opettajalleni kenen mukaan ylipainoisella on raskausdiabetes..häh. Eipä ollut.

Nyt toisella kerralla päätin suostua yleisen hyvän nimissä. Sairaalamme tekee uraa uurtavaa työtä alkuraskauden sokeriarvojen selvittämiseksi. Nykyiset viitearvot on laadittu keskiraskauteen eivätkä ole päteviä alussa. Niinpä osallistuin rv 11 ja nyt 27 rasituksiin.
Tuntuu hullulta nököttää aulassa kaksi tuntia ja käydä välissä pisteltävänä. No itsepähän suostuin.
Ensimmäisen rasituksen arvot olivat erinomaiset ja nyt kieltämättä jännittää että entä jos eivät enää olekaan.. :/ no huomennahan se selviää. Olisi kyllä todella kurjaa jos arvoissa olisi sanoamista ja joutuisin vahtimaan syömistä ym. Kuitenkaan paino ei ole noussut kuin 7kg ja olo on mainio.

Ja huomenna on taas ultra ja pääsen katsomaan kaksikkoa :)

Siskonpojan synttärit osa 1

Siskoni on perheineen käymässä toisen siskoni luona. Kävimme eilen kylässä siskoni luona ja lapset pääsivät porukalla leikkimään. Samalla juhlimme siskonpojan 2v synttäreitä.
Oli huimaa nähdä miten pikkumies innoistui traktoreista ja koneista. Oma tytärkään ei jäänyt "Pekkaa pahemmaksi" traktorirakkaudessaan. Voi sitä ilmettä kun taaperot pääsi leikkimään traktoreillaan.. suloisia <3

Tässä vielä synttärilook.

Paita H&M (kirpparilta), farkkuleggarit H&M alennusmyynnistä viime kesältä, kengät Citymarket

Vaunupohdintaa

Esikoisella meillä on ollut käytössä Emmaljungan Duo Edget ja olen ollut niihin niin tyytyväinen. Väri, malli.. rakkautta ensisilmäyksellä.
Kun raskaustesti yllätti positiivisella tuloksellaan, ajattelin että saisin viimeinkin vaunukopan käyttöön. 
Olin testannut koppaosaa tyttären ollessa kipeänä loppuvuodesta. Hyvin nukutti :)

No asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelee. Pitkällisen pohdinnan jälkeen laitoin eilen Emmaljungat myyntiin, haikein mielin. Aamulla sanoin miehelle, että luultavasti itku pääsee kun vaunut siirtyvät uuteen kotiin. (Joo eiväthän ne ole kuin vaunut, mutta silti..)

Mitäkö tilalle? Olin pitkään vakuuttunut, että kaksosenrattaat ovat Emmaljungat. Haluaisin ehdottomasti, että esikoinen katsoo työntäjään päin ja että näkisin pikkuisen samassa suunnassa.. Käytiin jopa sovittamassa Lastentarvikkeessa twin city crossien mahtumista autoon. Kyllähän ne meni, mutta voi kuinka ahtaasti. Minä hykertelin onnellisena, että saisin cityt kotiin :)

Kuinka kävi? Viime viikolla aloin epäillä rakkauttani Emmaljungiin ja silmät pälyilivät muita malleja. Katselin, vertailin ja ihmettelin. Kuuntelin kokemuksia. Olihan vaatimuksena saada kolme kyytiläistä jotenkin järkevästi kyytiin. Onneksi fb:n ihanainen palsta auttoi. Tutkailin Easy Walkereita ja sainkin yhteydenoton kotikaupunkini yhdeltä äidiltä; heille voisi tulla tutkailemaan vaunuja ja kyselemään.

Maanantaina käytiin ihmettelemässä tuplarattaat ja voih, kyllä. Minä käänsin kelkkani. Meille tulee Easy Walker Duot! Esikoinen villiintyi täysin kun pääsi ew:n kyytiin ja itkulla piti luopua rattaista.
Rattaat olivat erinomaisen kevyet, vaikka kyydissä oli kaksi 1v2kk ikäistä lasta. 
Kaiken hyvän lisäksi rattaat menivät pieneen tilaan takakontissa. Kiitos, nämä meille.

Emmaljunga twin city cross. Kuva lainattu lastentarvikkeen sivuilta.

Easy Walker Duot. Kuva lainattu AT lastenturvan sivuilta.

 

Maha 26+

Neuvolassa käyty ja kaikki hyvin. Sykkeet huitelivat 154/ 145, aika tasaisesti siis. Paino ei ole noussut tähän asti kuin 7kg ja olen tyytyväinen tähän. Ehtiihän sitä kertyä vielä, mutta toistaiseksi hyvä näin.
Neuvolan kunniaksi päätin ottaa mahakuvan, taitaa muuten olla ensimmäinen virallinen mahakuva.. Pitäisikin yrittää kuvia tuota mahaa, vielä kun kuvaan mahtuu ;)
Vointi on hyvä ja toivottavasti jatkuu näin mahdollisimman pitkään.

Hassua ajatella, että reilu kymmenen viikkoa ja sitten perhe kasvaa. Uskomatonta!