Hampaiden kiristystä ja helppoutta

Meillä on viime aikoina nukutukset (tai paremminkin lapsen palauttaminen sänkyyn ja itsekseen nukahtaminen) ovat menneet päin honkia.
Alussa kaikki oli ruusuista ja tyttö nukahti oikein hyvin. Nyt viimeisen viikon tai kahden (en enää edes muista) on nukutuksesta tullut kaaos.
Iltarytmi on sama ja nukutusaika sama. Ei siis niissä muutosta. Jostain syystä nukkumattia on jouduttu huutelemaan jopa tunnin ajan.

Eikä eilinen ollut poikkeus. Tietenkin mies oli töissä ja minä yksin väsyneenä kotona. Tulos: katastrofi. Tyttö havaitsi minusta kireyden, oman ajan kaipuun - ja tietenkin silloin peli on jo menetetty. Sata sänkyyn palautusta (ainakin tuntui siltä), juoksua, naurua.. hermostuminen, itkua (minulta) ja turhautumista. Itsensä kokoaminen ja lapsen nukahtaminen. Paska äiti fiilis jäi kummittelemaan.

Jos jotain huonoa niin hyvääkin. Tänään iltaruuan jälkeen taktinen ulkoilu, iltapala ja -pesut. Rauhallinen kirjahetki sylittelyin. Rauhallinen nukutus ja nukahtaminen. Puoli tuntia ja tyttö tuhisee sängyssään. 
Hymyilyttää. Tämä on minun aikaani (sillä mies on poikien reissussa Tallinnassa)

Ihanaa perjantai-iltaa.

Haikara tulee käymään

Olen jo jonkin aikaa miettinyt kirjoitanko tästä asiasta vai en. 
Jos vaikka - ajattelu on tarttunut minuun. JOS vaikka jotain menee pieleen, JOS, JOS ja JOS. 
Tässä se kuitenkin tulee; Jos kaikki menee hyvin tulee meille haikara käymään loppukesällä/ alkusyksyllä. 
Toistaiseksi kaikki on hyvin ja olemme onnellisia uutisesta. Esikoisesta tulee isosisko <3

Viikonloppu

Meidän viikonloppu on sujunut varsin rennosti. Tuntuu, ettei olla tehty oikein mitään, vaikka ollaanhan me.
Perjantaina sain "loistavan" idean lähteä tytön kanssa isää vastaan keskustaan ilman rattaita. Käveltiin lähellä (n.300m päässä) sijaitsevalle linja-autopysäkille. Matka sujui hitaasti, mutta varmasti. Tyttö tutustui luonnollisesti kaikkiin lammikoihin ja lumen alta paljastuneeseen ruohoon. Pysäkille ehdittiin ajoissa ja hypättiin bussin kyytiin. Keskustassa odotellessa kipastiin kauppaan uimahallieväitä hakemaan.

Isi tuli ja suunnattiin porukalla uimahalliin. Ihmisiä oli ihmeen vähän, kello oli kuitenkin puoli neljä perjantaina. Tyttöhän ei ole käynyt aikaisemmin uimahallissa, ainoastaan kylpylässä..ja vesi oli jäätävän kylmää. Mielestäni lasten altaassa pitäisi olla lämpimämpää vettä. Tai olla edes pikkulapsille oma pieni allas, lämpimällä vedellä. Sanomattakin taitaa olla selvää, että meidän reissu tyssäsi aika pian. Saunottiin ja oltiin lasten altaassa pari kertaa, 45 minuuttia myöhemmin lähdettiin.
Kahvioon iltaruualle ja sitten kotiin.
Illalla ei tarvinnut unta etsiä, kenenkään.

Lauantaina siivottiin ja vaihdettiin vähän järjestystä. Ulkoiltiin, leikittiin ja oltiin vaan. Tänään tyttärellä oli huisin hauskaa kun ulkoiltiin saappailla ja uudella ulkoilupuvulla.. Lammikoihin sain mennä oikein luvan kanssa ja voi sitä hymyä. Naapurikin ihmetteli miten voi lapsi aina olla hyvällä tuulella.. (mieleni teki kertoa katastrofaalisesta edellisillan nukutuksesta, mutta en..)

Nauttikaa loppuillasta, huomenna alkaa taas arki.

Sneak Peek

Ensi viikolla meille kotiutuu jotain pientä ja ihanaa tästä kankaasta. En malttaisi odottaa..

 

Puurooo!

On niitä aamuja kun olen erittäin kiitollinen, että isäihminen on herännyt tuntia aikaisemmin ja ehtinyt keittää aamupuuron (ja kahvin). Tänään oli sellainen aamu, ettei rakas tytär malttanut odottaa kuin hetken.
Erehdyttyäni mainita aamupuurosta, tyttö kiipesi omaan tuoliinsa ja kimakalla äänellä vaati puuroa (jonka minä lapioin lautaselle voisilmän kera). Istumaan käydessään tyttö itkun sekaisesti vaati puuroa.. Ne sanat.. "puuroo, puuroo,puuroo" Ärrä suloisesti surahtaen. Pylly penkkiin ja ruokalappu kaulaan.. Puuro eteen ja lusikka käteen.

No kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niinpä niin. Sinne katosi kaurapuuro.. :)

Vanhemmuus

Töissä juteltiin kahvihuoneessa vanhemmuudesta. Keskustelun taisi kirvoittaa lehtien palstoilla olevat kirkuvat otsikot opettajan erottamisesta ja oppilaan huonosta käytöksestä.
Monet, erityisesti iäkkäämmät kollegat, olivat sitä mieltä, että nykyajan vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, että silloin ennen vanhaan ei kyllä opettajien silmille hypitty. Nuoremmat, ruuhkavuosiaan viettävät kollegani puolestaan puolustelivat vanhemmuuttaan yhteiskunnan normein ja muuttunein vaatimuksin; mikään ei ole niin kuin silloin ennen vanhaan.

Ennen lapset kasvatettiin kurissa ja nuhteessa, nykynormein jopa väkivallalla. Kukapa siinä uskaltaisi uhmata isää tai äitiä kun koivuniemen herra oli oven päällä odottamassa. Aikaisemmin kylä kasvatti lapset, olivat lapset omia tai viereita, komennettiin jos huonoa käytöstä ilmeni.
Nykyään työelämä on vaativa ja haastava. Vanhemmilla on kiire ja toisaalta vanhemmat haluavat sitä kuuluisaa omaa aikaa, toiset jo lähes synnytyslaitoksella.

Itse olen mielipiteineni jotain siltä väliltä. Mielestäni rajat ovat rakkautta. Rytmi luo turvaa pikkuvauvasta lähtien. Käytöstavat opitaan jo pikkulapsina, turha niitä on yrittää opettaa esikoululaiselle, jos siihen asti on saanut elää kuin pellossa. Väkivalta ei mielestäni ole ratkaisu mihinkään. Joskus liika neuvottelu on myös pahasta. Vanhempien rooli on olla turvallisia kasvattajia, ei kavereita. Vanhemman ei tarvitse neuvotella viisi vuotiaan kanssa mennäänkö nukkumaan vai ei.

Kaipa tässä on tiivistynyt meidän perheen kasvatusideologia, tai ainakin murunen siitä. Maalaisjärkeä unohtamatta.

Mukavaa iltaa!

Hyvästit pinnasängylle

Lastenhuoneessa on ollut viimeisimmän kuukauden ajan niin pinnasänky kuin lasten jatkettavasänkykin. Lasten sänkyyn on tutustuttu ja tänään pakattiin pinnasänky pois odottamaan uusia nukkujia.
Katsotaan miten ensi yö menee - ensimmäinen yö lasten sägyssä. Iidahan nukkuu heräämättä yöt, joten olettaisin ensi yön menevän hyvin. Olen kuitenkin realisti ja varaudun heräämään vähintään kerran.

Tässä vielä kuvat entisestä lastenhuoneesta ja nykyisestä sekä tietenkin pienestä päiväunien nukkujasta.

Edit: Ensimmäinen yö pinnasängyssä meni oikein hyvin. Nukuttaminen tai nukahtaminen sujui oikein hyvin. Nukkumatti tuli 10-15 minuutin odottelun jälkeen. Alkuyöstä unipupu katosi käsien ulottuvista ja pientä uni-itkua tuli, mutta pupu kainaloon ja uni jatkui --- aamuun asti.

Katsotaan miten ensi yönä käy. Ukkokin (mieheni isä) tuli kylään meitä katsomaan.

Siivoustalkoot

Olin kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2009, neljättä vuotta siis.
Blogiin on mahtunut paljon onnea, surua, kyyneliä ja paljon ihania asioita.

Kun katselin kirjoituksia vuosien takaa tajusin, että nyt on aika tehdä kevätsiivous. Siivosin blogia rankalla kädellä. Pois ne aavistuksen naiivit ja lapselliset kirjoitukset, surun ja kyynelten täyttämät ruikutukset ja kaikki siltä väliltä. Vaikka elämää ei voi pyyhkiä, niin blogista pyyhin kaiken vuoden 2010 loppuun. Miksi? Koen, että elämäni on tavallaan alkanut uudelleen tuossa pisteessä.

Aurinko paistaa ja väkisinkin hymyilyttää! Ei elämä niin kurjaa ole kuin luulette :)

Pääsiäisen kooste

Olimme pääsiäisen aikaan pääasiassa kotona sillä mies oli Pitkäperjantain, lauantain ja tänään maanantaina töissä. Olimme siis tyttöporukassa lähes koko pääsiäisajan. Eilen meillä oli kuitenkin perheaikaa ja kävimme äitini luona illalla syömässä.  Päivällä ulkoiltiin, suunniteltiin remonttia ja oltiin vain. Tänään piipahdettiin aamupäivällä isäni luona aamupäiväkahvilla.
Mielestäni meillä oli varsin mukava ja rentouttava pidennetty viikonloppu. Lopuksi kuvakooste meidän pääsiäisestä, tosin lähinnä mummolasta ja pappalasta.

Mummin kanssa leikittiin piirileikkejä.. "Piiri pieni pyörii"

Mummi, mummin mies ja nappula

Pappala. Isin kanssa ajettin papan hienoa autoa.

Autoa ihmeteltiin..

Papalta saatu pääsiäisyllätys..

....ja yllätyksen sisältö.. Iki-ihana Pupu