Kuivaksi?

Äitini mielestä meidän pitäisi yrittää saada Iida kuivaksi kesän aikana. Alkuun tyrmäsin asian, mikä kiire olisi saada 1,5-vuotias päiväkuivaksi? Noh joo toisaalta, olisihan siinä puolensa.
Tutustuin kuivaksi opetteluun ja tulin siihen tulokseen, että yritämme olla aktiivisia mutten halua painostaa tytärtä kuitenkaan. Hän on kovin pieni silloin vielä. Eikä kuulemma lapsella ole kykyä tunnistaa hädän tarvetta tuossa iässä.. Äh en tiedä. No pitää myöntää, että tyttö on kyllä keksinyt tuon pottailun todella hyvin. Lähes joka kerta pottaan tulee pissat - suunta on siis oikea. Epäilen kuitenkin, että tunnistaisiko puolitoistavuotias hädän tarpeen ennen kuin on liian myöhäistä..
Tutkin erilaisia kikkoja kuivaksi opetteluun ja yksi olisi Myllymuksujen harkkahousut ja katsokaa noita printtejä! Suloisia. No ehkä keväämmällä jaksan paneutua tähän asiaan vielä enemmän, ja ehkä se on silloin ajankohtaisempaa.

Mielitekoja

Yleensä olen kaikkiruokainen ja hyvä syömään, mutta viime aikoina olen ollut kaikkea muuta. Mieheni tekee ihanaa ruokaa (ja minun ei pääasiassa tarvitse tehdä ruokaa lainkaan) ja yrittää toteuttaa mielihalujani. Välillä hän onnistuu, toisinaan ei. Tosin asiaa vaikeuttaa etten ajoittain itsekään tiedä mitä haluaisin syödä.

Pidemmän aikaa "pannassa" on ollut kokolihapaisti, siis sellainen uunissa paistettu lihaköntti. Ei uppoa ei. Olen huomannut, että kala on ihanaa. Lohi, tonnikala, muikut.. kalaa, kalaa ja kalaa. Katsotaan kuinka pitkään tämä kestää :D

Muutaman päivän olen haaveillut kinkkuvoileipäkakusta. Miekkonen yritti kovasti, että odottaisin lauantaisiin ristiäisiin, sitten tuota herkkua saisin. Mutta ei. Mitä tekee nainen? No kakun tietenkin. Ja voi miten hyvää se olikaan.
Nytkin aamupalalautasella on pala kinkkuvoileipäkakkua.

Ei nämä mieliteot pitkään kestä, sen tiedän. Mennään siis sillä mikä maistuu ja mitä tekee mieli.

Ihanaa torstaita!

Isin kanssa reissussa

Tuntuu, että tämä kuukausi on hujahtanut ohi. Ollaan jo kuun puolessä välissä vaikka tuntuu alkukuulta.
Isä pakkasi eilen tyttären autoon ja lähtivät mummolaan yökylään. Töitä kotiin tultuani koti oli tyhjän autio, vain koira vastassa. Ihan kuin joskus sinkkuaikoina. Siivousta, koiran ulkoilutusta ja sohvalla koomailua. Tätä oli minun iltani. Isäihminen soitteli kuulumisia; Tytär nautti isovanhempien huomiosta ja olikin “hauskuuttanut” heitä näyttämällä kuinka hyvin makaronilaatikko maistuu. Oli maiskutellut syödessään ja hymissyt. Isovanhemmat olivat yllättyneet kuinka hyvin tyttö syö itse. Ilta oli jatkunut rauhallisissa merkeissä ja tyttö oli nukkahtanut hyvin (ja herännyt kuudelta - sen äidin herätyksen 5.15 sijaan)
Tänään pesue kotiutuu, myöhään luultavasti, mutta kuitenkin. Ihanaa saada perhe kokoon. Ikävä iskee näinkin vähästä.

Kotipäivä koiran kanssa

Olin jo pitkään miettinyt koiramme kastrointi. Viime viikkoinen karkausreissu ja aikaisemmat ulvontakohtaukset tekivät päätöksen oikestaan puolestani. Alkuun mies oli leikkausta vastaan, mutta hänellekin karkaaminen oli viimeinen niitti. (Tai ei ehkä se karkaaminen vaan minun hysteerinen itkuni ja huoleni..) 

Joka tapauksessa, aika varattiin ja täksi aamuksi meillä oli aika Savitaipaleelle. Isäntä ja tytär suuntasivat eilen kohti Parikkalan isovanhempia, jotta koira saa lepäillä rauhassa.
Savitaipaleen kunnan eläinlääkärillä, jolla on privaattivastaanotto Lappeenrannassa, voin vain suositella. Asiantunteva ja todella mukava. Hinta oli mielestäni kohtuullinen 170e, ja tähän kuului kaikki (toimenpide ym maksut, jatkolääkkeet ja suojakauluri).
Kerrottakoon vielä, että monissa muissa kuntani eläinklinikoissa hinnat olit 270e + lääkkeet. Vaikka ajomatkaa Savikselle kertyi, säästimme silti 100e, vähintään.

Nyt tokkurainen koira lepäilee jalkojeni juuressa. Voi murua.

Kevättä rinnassa

Tuntuu, että kevättä on rinnassa yhdellä jos toisellakin.
Ihmiset tuunaavat ja remontoivat kotiaan. (Okei pakko myöntää, että itsekin katselen makuuhuoneeseemme uusia tapetteja ja suunnitelen vessan pikaremppaa).

Kevättä on myös koirilla. Hajuja, hajuja, hajuja. Tarvitseeko kertoa, että uroksemme on mennyt sekaisin? Viime viikon keskiviikkona koin kauhun hetkiä kun koira katosi omalta pihalta lapsen iltapesujen aikana. Juu ei kivaa. Lapsi nukkumaan ja koiraa etsimään. No ei löytynyt. Onneksi on facebook, ystävät ja ystävälliset tuntemattomat. Koira oli löytynyt ja otettu kiinni. Tassutarhan sivuilta löytyi ilmoitus karvakasastamme.
Mies tuli treeneistä kotiin ja minä lähdin itku kurkussa tarkistamaan olisiko löytynyt koira meidän. No olihan se. Sillä se löytöpaikassa puruluuta söi ja oli perheen koiran leluja tutkinut. Taisi koira olla pettynyt kun hain kotiin.

Summa summarum. Karkurireissu sinetöi kulkusten kohtalon. Varasin eläinlääkärille ajan ja ylihuomenna kulkuset jäävät eläinlääkärin pöydälle. Kiitti vaan. Joskohan tuo koira hieman rauhoittuisi noin kaikin puolin.

Muuten, huomasin järkytyksekseni kuinka paljon kastraatioiden hinnoissa on eroja! Järkyttävää! Samassa kaupungissa hintaero on jopa yli 100e. Vertailu siis kannattaa.

Nyt töihin. Kivaa päivää!