Ison tytön penkki

Olen jo aikoinani hankkinut itselleni (ja tulevaa lasta ajatellen) Tripp Trappin syöttötuolin. Tyttären ollessa 5kk ikäinen ostin tuoliin turvakaaren. Syöttötuoli toimi erinomaisesti ja olen ollut tyytyväinen. Tosin olin tyytyväinen tuoliin jo aikaisemminkin (entisessä elämässä yksiössä oli erittäin toimiva tuoli kun mahtui pieneen tilaan). Viikko sitten tuolista lähti “vauvaosat” pois eli turvakaari. Nyt tytär istuu isojen tyttöjen tuolissa ja toistaiseksi on mennyt hyvin. Tyttö istuu rauhallisesti tuolissa ja keskittyy syömiseen. Ei venkoilua eikä temperamenttikohtauksia.
Tiedän ettei yleensä vuoden ja 1,5kk ikäiset lapset istu juniortuolissa vaan syöttötuolissa, mutta itse totesin tämän hyväksi. Näin on hyvä, meille.

Pandakarhuni

Vuosi ja puolitoista kuukautta. Niin kauan säästyttiin suuremmilta haavereilta. Sunnuntaina tytär kolautti itsensä patteriin satuttaen nenä ja suunpielen. Alkuun luulin, että suusta vuotaa verta (kun suu oli kirjaimellisesti veressä). Hampaat säästyivät ja tyrehdyttelyn jälkeen huomasin suunpielessä vekin. Väsymyksellä lieni osaa kurjaan sattumukseen, sillä hetken kuluttua tytär nukkuikin jo omassa sängyssä pupu kainalossa.

Illalla käytiin tyttären kummin pojan 2v synttäreillä. Ilokseni he molemmat olivat räkätaudissa (mikä sitten siirtyi meidän talouteen, tosi kiva). Lähtihetkien koittaessa tytär onnistui jotenkin ponkasemaan T:n sylistä ja satutti vasemman silmäkulmansa. Verta ei vuotanut, mutta itku oli valtava. Kolahti todennäköisesti luuhun. Kun verta ei tullut ulos niin arvasin että silmään muodostuu mojova mustelma. Seuraavana aamuna tytär heräsinkin mustalla silmänalusella ja röhäisenä. Kyllä teki mieleni taas kiittää :(

Muutama päivä mennyt ja tytär yskii edelleen.Tauti on tullut minuunkin, kuivana yskänä tosin (no okei on muutakin, mutta sitä ei lasketa koska ottaisin mitkä tahansa taudit kunhan tyttö olisi terve). Toivottavasti flunssa paranee ja mustelma haalenee.

Äidin pieni pandakarhu nukkuu, miksi ihmeessä minä valvon?

Itkupotkuja

Käytiin kaverin lapsen synttäreillä sunnuntaina. Vasta paikan päällä huomattiin, että niin äiti kuin lapsikin ovat kipeinä. Räkätaudissa. Voitte varmaan samaistua vitutuksen tunteeseen, kun vekara ja me vanhemmat ollaan säästytty “kulkutaudeilta”.
Maanantai aamuna tyttö rohisi, mutta lähti päivähoitoon kuitenkin. Illalla olikin jo kuumetta 38 astetta. Tässä vaiheessa pääsi suustani ihan vaan muutama ärräpää. Kiva ja kiitti. Pitikin tartuttaa! Ja kyllä, emme ole käyneet missään muualla emme edes kaupassa, omalla porukalla olleet ja ulkoilleet, että sieltä se tuli.
Tänään on ollut lämpöä ja itkupotkuraivareita. Kovin kivaa juu. Mieleni tekisi laittaa tälle äidille tulikiven katkuinen “kiitosviesti”. Ärsyttää kun toisen huolimattomuus kostautuu omaan perheeseen, omaan lapseen. Vielähän sitä itse sairastaisi jos pieni säilyisi terveenä, mutta kun ei.
Nyt taisi neiti vihdoin simahtaa, tunnin itkujen jälkeen. Jep. Tunnin. Tätäkään ei ole ollut pitkiin aikoihin. Kiitti vaan.

Alea iacta est

Alea iacta est - arpa on heitetty

Joskus elämä on kuin arpapeliä. Toisille jaetaan hyvät kortit ja toisille huonot. Ja joskus huonot kortit voivat vaihtua parempiin, jopa hyviin kortteihin.

Ihmisiä koetellaan, toisia enemmän kuin toisia. Joskus tuntuu, ettei koettelemuksilla ole mitään rajaa - yhdestä kun selviää on toinen jo nurkan takana. Toisille taas suodaan lahjoja, joita ei ehkä osata arvostaa. On kovin helppoa arvostella, tietämättä faktoja ja olosuhteita.
Joskus elämä ei vain ole reilua.

Mutta arpa on heitetty - ja sillä mennään.

Liikuntaa ja lisää hampaita

Tytär nauttii suuresti kun saa pelata palloa, kantaa tavaroita paikasta A paikkaan B ja järjestää pehmoleluja lattialta sohvalle ja takaisin. Hassunhauska pieni nappula. On mielettömän hienoa nähdä miten tytär nauttii ja oppii uusia asioita. Miten siitä pienestä avuttomasta vauvasta on tullut tarmokas taapero.
Viime päivinä tyttäressä on esiintynyt kiukunpuuskia ja selityskin löytyi. Lisää poskihampaita tulossa. Alavasen poskihammas tuli lähes kuukausi sitten ja nyt nuo kolme muuta poskihammasta tulevat yhtä aikaa. Voitte kuvitella miten riemukasta seuraa neiti ajoittain on. Onneksi kuitenkin kipulääkkeet auttavat, eikä kyseessä ole tuon vakavammasta.
Ai niin. Tyttäreni sai uuden serkun ja minusta tuli jälleen täti.

Ystävämme potta osa II

Tytär tuntuu sisäistäneen pottailun idean. Olemme saalistaneet lähes joka kerta potalla pissasaaliin. Ja muutaman kerran kakkakin on tullut Voi kuinka ylpeä äiti olinkaan ensimmäisestä saaliista. Voin kuvitella tuntevani vastaavaa ylpeyttä lapsen ensimmäisessä kevät/joulujuhlassa tai ensimmäisessä pianoesityksessä. Äidin pieni rakas <3

Pakkaspäivien pelasta

Pakkanen paukkuu ja ulkona todella kylmä. Tytär palelee ajoittain melko paljon, vaikka olisi mitä päällä ja liikkuisi kuinka. Tuntuu, ettei trikoinen vaate lämmitä vaan tarvitaan lämpimämpää. Mikä avuksi? Villaa ei voi pitää sisällä ja ulkona. Sitten muistin Myllymuksuilta saamamme velourbodyn (minkä kuosi on muuten ihana!). Velouria alle niin bodyssä kuin housuissakin, johan tyttö lämpesi
Illalla on hymy herkässä sikkurasilmällä <3