tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen

Vuosi 2013 alkaa olla ohitse ja seuraava vuosi kolkuttelee jo ovella. Päällimmäisenä tästä vuodesta on mielessä valtava kiitollisuus. Kiitollisuus, että meidän Tillukka on kaksivuotias, ihana ja terve pikkutyttö. Kiitollisuus, että saimme perheeseemme kaksi ihanaa tyttöä lisää. (Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että tämän vuoden lopussa meitä on viisi..)

Tämä vuosi jää mieleeni myös ystävieni ihanista elämänmuutoksista. Yksi ystävä löysi elämänsä miehen, toinen sai kaipaamansa lapsen ja kolmas ystävä sai viimein positiivisen raskaustestin. Toki myös siskonpoika syntyi ja nyt tuosta vauvasta on kasvanut lähes yksivuotias taapero. Ihana Ässä!


Tuokoon uusi vuosi tullessaan rakkautta ja ihania asioita. Ottakaamme huonot uutiset vastaan rohkeasti ja pystypäin. Kaikesta selviää <3

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kaksivuotias

Iida täytti joulupäivänä kaksi vuotta ja kaiholla muistellimme odotuksen viime hetkiä ja esikoisemme ensimmäisiä hetkiä.

Syntymäpäivät juhlimme joulun jälkeisenä lauantaina. Juhlat olivat autoaiheiset, tyttären toiveiden mukaisesti. Yritin toteuttaa hänen hartaan toiveensa autokakusta. No tulihan siitä auton muotoinen, ei Salama vaan ralliauto kaikkine kolhuineen. Jatkossa ehkä kannattaisi harjoitella erityismuotoisten kakkujen tekemistä aikaisemmin kuin edellisiltana. Vaikka kakku ei ulkoisia vaatimuksiani täyttänytkään niin maku oli hyvä. Ainakin koko kakku meni :) 

Synttäripöytää..

Lastenhuone juhlien jälkeen.. Lattialla uusi, lahjaksi saatu automatto
Kaksivuotias

perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulupaketit

Meidän perheissä on viime jouluina muistettu lähinnä lapsia. Aikuisia on muistettu jollain pienellä, tarpeellisella lahjalla. Tosin tänä vuonna anoppi sai pienen, kalliimman paketin, uuden kosketusnäyttöpuhelimen kun oli siitä jo muutamia vuosia haaveillut. Apille päätin neuloa villapaidan, mikä vielä on kylläkin kesken..
Omaa äitiäni ja isääni muistimme siskojeni kanssa hemmottelulahjakortein :)

Lapset saivat tänä vuonna todella paljon paketteja. Olen kiitollinen, että kummit ja mummit olivat kuunnelleet lahjatoiveitamme ja näin vältyimme turhilta lahjoilta.
Kaikki lahjat olivat todella mieluisia ja hyödyllisiä. Minit saivat pääasiassa vaatetta ja esikoinen sai muutamien vaatteiden lisäksi toivottuja leluja. Hän sai astioita, kirjoja, dubloja ja dublojen autoja. Nämä autot, traktori ja roska-auto, olivat jouluaaton suosikkilahjat. Joulupäivänä hän malttoi keskittyä muihin lahjoihin.

Alla muutamia kuvia lasten lahjoista 

Lahjapakettien avaaminen sujui jo melko hyvin..

Tillukan suosikkilelut; Dublon traktori ja roska-auto

Lisää Tillukan Dubloja..

Minien lahjoja

Minien vaatteita ja äidin sydämen valloittaneet lintupeitot Skip Hopilta

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulua ja kaksivuotiasta

Joulukuu on mennyt huisin nopeasti. Ylihuomenna on jo jouluaatto ja sitten on esikoisen kaksivuotissynttärit. Uskomatonta, että Tillukka täyttää jo kaksi! 
Muistan elävästi kaksi vuotta sitten katkeran suloiset kyyneleet kun ystävät saivat jouluaatoksi kotiin heidän vastasyntyneet pojat. Minä puolestani itkin etten koskaan saa synnyttää. Puolenyön jälkeen alkoivat supistukset ja tyttö syntyi iltapäivällä.

Tänä vuonna joulu on tullut kuin varkain. Koti on arkinen, joulu kun vietetään anoppilassa ja pikkuneidin synttäreiden aikaan en halunnut joulukoristeita olevan.. joten. no vähällä mennään tänä vuonna. Ensi vuonna onkin sitten uudet kujeet.

Kuvia ja lisäpostauksia tulossa anoppilasta kun lapsille on syliä ja silmäpareja hieman enemmän. Joskohan tämä mammakin saisi nukuttua univelkoja pois..

Ihanaa joulunaikaa!

torstai 5. joulukuuta 2013

Kotiäidin liikunta

Miten kotiäiti saa riittävästi liikuntaa? 
Kolmen alle kaksivuotiaan äitinä minulla ei ole kovin paljon aikaa järjestelmälliselle treenamiselle. Hyötyliikunta on minun ratkaisuni. Esikoisen hoitopäivinä kävelemme aamulla parin kilometrin päähän hoitopaikkaan ja sitten kävelen takaisin. Ennen lumentuloa Iida matkusti seisomalaudalla, lumen tultua pulkassa (tai kävellen).

Kaksosten vaunut, pulkka ja taapero on yhdistelmä jolla tulee hiki, etenkin lumessa. Jolleivat kilot katoa ja kunto nouse niin on ihme. 
Ruokavaliota olen järkeistänyt ja yritän pitää ruokarytmistä kiinni (joskus kuitenkin lipsuu, sillä kolmen lapsen kanssa on kädet täynnä työtä). Tällä mennään, katsotaan miten käy.

Ulkoiluvarusteeni ovat erityisen hemaisevat joten kuvat saavat tällä kertaa uupua.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Hell No Kitty

Kun Iida syntyi tein anopille, ystäville ja lähes tulkoon kaikille selväksi, että meille on hello kittyä turha tuoda. Turha ostaa kun en pitäisi niitä kuitenkaan. No kuinka kävi? Anoppi toi ensi visiitillään Hello Kitty kassin tykötarpeineen, ikää Iidalla oli tuolloin reilun viikon. Say no more.

Kun Iida opetteli kävelemään ja taaperokärry tuli tarpeelliseksi, meille muutti kaveriperheestä Brion taaperokärry Hello Kitty kuosilla. Suostuin tähän sillä Kittyt ovat pienet, lähinnä vain vaaleanpunainen kärry siis :)

Lapsen kasvaessa löysin muutaman paidan pienellä Kittyllä, jotka hyväksyin. Pääväreinä olivat siis tummanharmaa ja toisessa valkoinen. Peruskivoja paitoja siis, vaikka olivatkin Kitty paitoja :D

Iida lähentelee kahta ikävuotta ja rakastaa eläimiä, erityisesti kissoja. Eläinrakkautta täydentää rakkaus koneisiin, traktorit ja muutkin koneet. Ihanat!
Kissarakkauden kirvoittamana hellyin ostamaan tyttärelleni Hello Kitty yöpuvut. Miksi? Tytön silmät syttyivät kun hänen näki Kitty yökkärimekon. Tuota mekkoa onkin pidetty ahkeraan ja siitä on muistettu kertoa niin mummille kuin kummillekin. Suloista :) 
Siltikään en lämpene kaikelle Hello Kittylle, itse valittu on kai paras edelleen ;)

Hieman väsynyt taapero.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Wanna be Fit

Kuten ehkä jotkut teistä tietävätkin minulla on ollut laihdutusblogi, jonne olen kirjoitellut avioeron jälkeen ennen ensimmäistä raskautta. Blogi jäi tauolle raskausajaksi ja jatkui taas synnytyksen jälkeen vaihtelevalla menestyksellä.
Sitten tulikin toinen raskaus esikoisen ollessa vuoden ikäinen. Jälleen blogi jäi tauolle. 

Päätin, että hiljalleen aloittelen projektia uudelleen, sillä meidän perhekoko ei enää kasva (joten tekosyyt ovat loppu). Mikä minua motivoi muutokseen ja painonpudotukseen? Ensiksikin oma hyvinvointini (ja tietenkin ulkoiset muutokset), esimerkki esikoiselle (ja tulevaisuudessa kaksosille) ja ensi kesänä olevat siskoni häät. Motivoivia asioita on muitakin, mutta edellä muutama mainittuna.

En ole koskaan ollut laiha, en edes aktiiviurheilijana. Ja tiedän että vartaloni muodosta johtuen minusta ei koskaan tule kapeaa ja siroa, vaikka olisin kuinka laiha. Tavoitteenani ei olekaan tulla laihaksi vaan sopusuhtaiseksi. Rinnat ja lantio ovat ja pysyvät, muoto korkeintaan vaihtelee ;)

Koska imetän edelleen, joten päätin "vain" järkeistää ruokavaliota ja lisätä arkiliikuntaa. Kunhan imetys vähenee tai loppuu niin sitten teen lisämuutoksia.

Painoa en tiedä, enkä oikeastaan tiedä uskallanko mennä puntariinkaan vaikkakin jälkitarkastuksessa olin kevyempi kuin ennen kaksosia. Noh ehkä huomen aamulla sitten ;)

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kolmikuisien neuvola

Meidän likat ovat muutaman päivän vaille kolme kuukautta ja neuvolassa jälleen käyty. Tytöt kasvavat tasaisesti ja kehitys vastaa ikätasoa. Tytöt hymyilevät paljon ja nauraa hekottelevat ääneen. Molemmat tytöt yrittävät kovasti kääntyä selältä mahalleen, onneksi kääntyminen ei vielä onnistu.

Elli ja Aino ovat maistelleet Hipp riisipuuroa muutamina aamuina. Maisteluannokset ovat olleet muutamia lusikan kärjellisiä. Eilen tytöt maistoivat myös porkkanasosetta maidolla löystettynä. Porkkanasose oli hitti! Tänään sitä siis lisää.
Meillä maistellaan ruoka-aineita omaan tahtiin enkä kehoita ketään ottamaan tästä mallia. Tämä toimii meillä sillä tytöt ovat säästyneet mahaoireilta.

Tytöt tosiaan kasvavat hyvin identtisesti enkä sen vuoksi erittele molempien mittoja, suluissa 2kk mitat.
Pituus 60,5cm (58cm) Paino 5,2kg (4,5kg)

Elli ja Aino

Päiväunien jälkimaininkeja, vasemmalla Aino ja oikealla Elli

perjantai 22. marraskuuta 2013

Näkyyks?

Iltahämärä ehkä tihkusadetta. Autoilija ja jalankulkija, tietysti ilman heijastinta. Se tunne, kun huomaat jalankulkijan tummissa vaatteissa muutama sekuntti ennen kuin hän kävelee auton eteen. Sydän hakkaa.

Oikeesti, miten hankalaa on ostaa heijastamia ja kiinnittää ne jokaiseen takkiin? Tai ostaa vaatteita missä on jo heijastimet? Niin aikuiset kuin lapsetkin (tosin näistä usein vastuu vanhemmalla) kävelevät ilman heijastinta pimeässä, "kyllähän se auto näkee kun miekin näen auton" Typerää riskeerata henkensä noin. Idioottia, sanon minä. Anteeksi vaan.
Itse arvostan henkeäni niin paljon, että pidän heijastimet mukana. Pidätkö sinä?

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kättentöitä

Olen neulonut lähes koko ikäni, ainakin 15vuotta. Viime vuosina käsistäni on syntynyt lastenvaatteita, sukkia ja paitoja - mitä milloinkin. Viime aikoina neulominen on ollut hieman hitaampaa, yllättävää kyllä :)
Esikoinen sai syksyksi ja talveksi uuden neuleen ja pikkuiset saivat viimeisimpänä uudet hatut ja sukat. Tulossa on vielä haalarihousuille kaveriksi neuletakit. Eipä pienet palele kun pakkaset tulevat.

Tässä viimeisimpiä tuotoksia ja Raila Designin sivut.




Tilaussukat ystäväni puolisolle. Sukka kokoa 50, Lankana 7veljestä.

Myssyt ja sukat pikkulikoille. Toinen sukkapari olikin jo valmiina esikoiselta. Lankana Wool


perjantai 8. marraskuuta 2013

-43%

Paikallisessa Urheilu Koskimiehessä on synttärit ja tänä vuonna synttärialennus on 43% Synttärivuosien mukaan :)

Kävimme miehen ja minien kanssa pikaisesti katsomassa tarjonnan. Sovitin muutamia kuoritakkeja, muttei sopivaa oikein löytynyt. Mies sai ulkoiluhousut ja sulkapallomailaan sitä nauhaa (siihen kädensijaan..mitä ikinä se onkaan nimeltään). Itse meinasin poistua tyhjin käsin, sillä päätin etten kuitenkaan osta tälle vartalolle mitään vaatetta (vaan keväällä tai sitten tulevaisuudessa ostan kun vartalo alkaa näyttää ja tuntua omalta). Jotain kuitenkin tarttui mukaani, nimittäin Haglöfsin reppu. 

Aikaisempi, samankokoinen reppuni hajosi vuosikymmenen käytön jälkeen. Hintava hankintahinta ei siis haittaa kun reppu kestää monta vuotta kovaa kulutusta.

Tällä kertaa valitsin pinkin repun, sellaisen hieman erilaisen mallin kuin aikaisemmin. Tässä repussa on sivussa vetoketjut, jotka pitäisivät olla näppärät käyttää. Materiaali on vedenkestävää joten jumppakamat säilyvät kuivina. Käyttöön reppu siis tulee, joko jumpparepuksi tai sitten osalti "hoitolaukuksi" talven ajalle. Perinteinen hoitolaukku voi olla hieman vaativa kuljettaa mukana talven tuulessa ja tuiskussa kolmen lapsen kanssa. Mutta katsotaan miten käy.

Tässä tämä ihanuus sitten on.. Ah rakastuin <3

tiistai 29. lokakuuta 2013

Minien neuvola

Minit ovat tänään 2kuukautta! Valehtelematta tuntuu, että aikaa olisi kulunut enemmänkin. Liekkö univelka saanut tuon tunteen aikaiseksi?

Tänään käytiin neuvolassa ja likat ovat kasvaneet kolmessa viikossa 700g ja 3cm. (58cm ja 4,5kg) Ilmankos 56koon bodyt alkavat kiristää :D
Tytöt saivat kehuja virkeydestä ja katseen seuraamisesta (vaikka olikin päiväuniaika). Rotarokotekin annettiin ja Neiti B sai tupla-annoksen oksennettua ensimmäisen pois.

Kaikki siis kunnossa pikkutytöillä :) Toivotaan, ettei rotasta tule masuvaivoja eikä suurempaa ripulia.

Ps. Esikoinen oli kaksikuisena 5,2kg ja 57cm, joten aika samoissa nuo tytöt kasvavat

 

maanantai 28. lokakuuta 2013

Etupihan uudistus

Ostimme talon puolitoista vuotta sitten ja olemme siistineet pihaa lähes koko ajan. Takapihaa on raivattu kovalla kädellä, etupiha on säästynyt hieman vähemmällä. 
Etupihalta lähti ensimmäisenä asuinkesänä järkyttävän iso ja rehottava puska, mikä "koristi" sisääntuloa. Puska kaivettiin juurineen pois ja tilalle istutin muutaman marjakuusen ja pallotuijan.

Kesällä, raskausaikana, minulla oli tarkoitus uudistaa etupihaa hieman lisää, mutta tukala olotila ja jaloissa pyörivä esikoinen eivät mahdollistaneet muutostöitä. Hieman ennen ristiäisiä sain muutospuuskan (ja lastenhoitajat olivat paikalla) ja tein etupihan muutosprojektin valmiiksi yhdessä miehen kanssa.
Eli havut saivat uuden katteen ja sisääntuloväylän kivetys vaihdettiin uuteen. Vanhat laatat kaivettiin pois ja uudet, jo aikaisemmin kesällä hankitut laatat, asennettiin paikoilleen. Vanhan laatoituksen pohja oli hyvässä kunnossa, joten sitä vain korotettiin ja uudet laatat laitettiin paikalleen. 

Pakko sanoa, että omasta mielestäni muutos oli huomattava ja sisäänkäynnin ilme parani merkittävästi.

Tästä kaikki lähti.
Pihakivetystyömaa. Sisäänkäynniltä poistettiin tuollainen puinen taso, joka ilmeisesti oli rakennettu tuomaan uudenlaista ilmettä. Kun mies huomasi, että alta paljastuu kunnolliset betoniportaat, sai hienostelutaso lähteä.

Valmis kivetys. Sisäänkäynnille ostettiin rappuralli (jos vaikka hiekkaa olisi sisällä hieman vähemmän). Kanervatkin pääsivät paikalleen.


Havujen uusi kate. Vanha rautapottikin sai uudet kanervat koristeeksi.
 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kastejuhla

Eilen, sunnuntaina 20.10, meillä juhlittiin minien kastejuhlaa. Päivä oli ikimuistoinen ja oikein onnistunut. Juhlat pidettiin meillä kotona ja avustavina käsinä toimivat siskoni, hänen puolisonsa, äitini ja ketä muita... Kiitos kaikille avusta.

Neidit olivat juhlan ajan rauhallisia. Neiti A tykkäsi, että papin puheet ovat tylsiä ja päätti ilahduttaa kiljukonsertilla. Onneksi kummin otteet ovat varmat eivätkä itkut haitanneet. :)

Neideistä tuli Aino Hannele ja Elli Henrietta.

Meidän perhe.
Kahvipöytä

Terassin koristeluja

Lahjoja: Papalta saadut säästöpossut ja Muumi-pyyhkeet. Memories-laatikko oli yhdeltä kummilta koko perheelle.

Lahjoja. Molemmille unirievut, astiastot ja säästöpossut Muumipyyhkeillä.
Lasten astiasto, molemmille tytöille samanlaiset.

Tytöt saivat myös muita lahjoja, mutta ne ovat valitettavasti kuvaamatta. Lisäkuvia siis tulossa kunhan ehdin :)

 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ristiäisvalmisteluja

Tulevana sunnuntaina juhlitaan nuorimmaisia ristiäisten merkeissä. Nimet ovat olleet päätettyinä jo ennen syntymää ja syntymän jälkeen nimet kolahtivat todella. Nyt kun nuorikot ovat kasvaneet, voin sanoa heidän olevan nimiensä näköiset. Toiset nimet osuivat kohdalleen vähän kuin vahingossa. Tyytyväisiä ollaan molemmat :)

Ristiäisvalmisteluja olen tehnyt hiljakseen. Lautasliinat ostin jo raskausaikana, vaikkei sukupuolesta varmaa tietoa ollutkaan. Täytekakun tilasin luottoleipuriltani. Häneltä tilasin jo esikoisen ristiäisiin kakun ja olin todella tyytyväinen. Tälläkin kertaa tulossa on kerroskakku (sillä mielestäni ne ovat kauniita).

Tänään leivoin omin pikkukätösin karjalanpiirakoita, jotka pakastetaan odottamaan viikonloppua. Luultavasti teen huomenna uuden setin piiraita, sillä tänään leivotuista katosi omiin suihin piirakka jos toinenkin.

Tarjoiluiden suhteen minulla on ehkä liiankin suuret suunnitelmat..katsotaan siis mitä pöytään asti päätyy.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Sunnuntai

Oletteko koskaan ihmetelleet missä ihmiset ovat sunnuntaiaamuisin kun ketään ei näy ulkona? Minä pohdin tätä asiaa eilen, kirpakkana sunnuntaiaamuna kymmenen aikaan. Kirkon kellot kumisivat kun saavuimme puistoon. Kuvittelen, että puistossa olisi täysi tohina ja meno päällä - voi kuinka väärässä olinkaan. Autio puisto odotti meitä.

Tyhjä puisto ei lasta tuntunut haittaavan; Iida kirmasi tottuneesti liukumäkeen. Itse tyydyin siemailemaan termosmukista kahvia. (Hyvin valvottu yö takana, joten ämpärin kokoinen kahvimuki oli pakko saada ulkoiluun mukaan) Onneksi saimme puistoseuraa eräästä katumme lapsiperheestä. Lapset viihtyivät hiekkalaatikolla ja me äidit saimme jutella pehmosia (kyllä, pehmosia. Olimme molemmat valvoneet lasten kanssa edellisen yön, niin keskustelun taso ei hiponut taivaita. Joka tapauksessa, jutustelu teki terää)

Päiväunien jälkeen suuntasimme esikoisen kanssa kaupoille Minien jäädessä isän kanssa kotiin. Kävimme hakemassa hypermarketin vaippatarjouksen vaipat ja sen jälkeen pihakoristuksia Plantagenista. Etupihamme kunnostus on ollut ikuisuusprojekti (puolitoista asuinvuotta takana ja etupiha on edelleen kesken), mutta eilen kunnostus otti aimo harppauksen eteenpäin. 
Sain viimein laitettua uudet katteet havuille ja pääsisäänkäyntimme kulkuväylän kivetys lähti vaihtoon. Laatathan oli hankittu jo aikaisemmin, toteutus oli jäänyt ajan puuteen vuoksi. 

Illalla lököstelimme sisällä ja nautimme päivän saavutuksista. Edes öinen valvominen ei haitannut iltaa, sillä tiesin saavani nukkua seuraavana aamuna "pitkään".

Minit nukkuivat tyytyväisinä. Mamin termosmuki (tai ämpäri kuten äitini sanoo) ja höyryävän kuuma kahvi. Kuvassa myös uudet Dookyt!

Kukkuu! Liukumäki on ykkönen :)


Liukumäkisilta.

 
Hyvin valvonut äiti
Iltahauskuutus. Minit kokeilivat leikkimattoa ja Iida innostui näyttämään mallia siskoille.. :)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Arjen sankari

Mies aloitti työt viikko sitten, vauvojen ollessa lähes kuukauden ikäiset. Voi kuinka jännitin arjen alkamista ja yksin selviämistä. Onneksi esikoisella on perhepäivähoidossa hoitopaikka, 15päivää kuussa. Vaikka hoitopaikka onkin, niin hoitoon vieminen ei ole se yksinkertaisin juttu. Ei kun aamutoimissa on kolme alle kaksivuotiasta; kaksi vauvaa ja uhmaileva taapero. 

Moni voisi kuvitella, että aamutoimet kolmen kanssa ovat helppo juttu; taapero on omatoiminen ja vauvat nyt ovat vauvoja, helppoja hoitaa ohimennen. Toki ovathan vauvat melko helppoja, syövät ja nukkuvat. Taapero syö itse ja pukeekin kun sille päälle sattuu. Silti, kolmen valmistelu kun dead line ehtiä hoitopaikkaan ajoissa. Voin kertoa, että kun selviää aamuista ajoissa, ääntä korottamatta ja hermoja menettämättä, voi sanoa itseään Arjen sankariksi. Sellaiseksi koen itseni jokaisena hoitopäivän aamuna.

Enkä todellakaan koe huonoa omaatuntoa viedessäni esikoisen hoitoon miehen ollessa aamuvuorossa töissä. Esikoinen lähtee hoitoon mielellään ja onkin oikein reipas. Toki hoitopäivät ovat väsyttäviä, mutta niitä ei ole montaa kuukaudessa. Hoidossa Iida saa erilaista huomiota kuin kotona ja kotona olevat vauvat saavat äidiltä täyden huomion. Ja äitikin saa hetken levähtää, jos vauvat sattuvat olemaan samassa rytmissä..

Ennen kuin ehditte kysyä, niin miehen ollessa iltavuorossa tai vapaalla on Iidakin kotona. Kuten mielestäni pitääkin :)

Malttamaton hoitolainen. Päällä siskon lapsilta peritty Remun vk-puku, Kavat kengät myöskin siskon lapsilta, fleesehattu ja hanskat Jonathanilta. Alla vielä Reiman fleesepuku. Näillä tarkenee.

Kärryt. Easywalkerit ovat kaksosten menopelit. Esikoiselle ostin Bumpriden seisomalaudan.
 
 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kodinkonerakkautta

Olen rakastunut. 
Aikaisemmin kun siskoni ja kaverini puhuivat kuivausrummusta ja kuinka kätevä se lapsiperheessä on, en uskonut korviani. Onhan kautta aikojen pärjätty ilman. Eikä pyykkien ripustaminen niin iso tai aikaavievä juttu ole.

Kolmen lapsen äitinä tajusin rajani. Pyykkiä tulee tolkuttomasti niin lapsilta kuin meiltä aikuisiltakin. Sitten se tuli. Ohittamaton tarjous.
Meille muutti LG:n kuivausrumpi.

Tuolla se nyt on pesuhuoneessa hurissut viikon ajan. Ja äitinä hykertelen tyytyväisenä. En koskaan anna sitä pois. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että olen järkyttynyt kuinka paljon vaatepölyä vaatteista ja etenkin vuodevaatteista lähtee. Herttinen sentään! Ei ihme jos hiukkasen aivastuttaa tai kutittaa nenää.
Hui.

Mutta tosiaan rakastunut olen. Kodinkoneeseen. Ja mieheen ja lapsiin. ;)


maanantai 30. syyskuuta 2013

Räntää ja rakkautta

Tilasin tytöille vaunuihin Dooky verhot AT Lastenturvasta. Vihdoin sain ilmoituksen paketin saapumisesta ja kävelin räntäsateessa läheiseen Siwaan hakemaan paketin. Kävellessä huomasin hymyileväni (tai paremminkin virnistelevän) onnellisena työntäessäni kaksosten rattaita. Tajusin, ettei edes räntäsade muuta tunteitani; suurta rakkautta ja ylpeyttä kolmesta lapsesta. 
[Vastaantulijat pitivät minua luultavasti täysin kajahtaneena. Ehkä pitäisin itsekin jos näkisin mamin iso hymy huulilla räntäsateessa rattaiden kanssa. Vähintäänkin ajattelisin hänen esittävän onnellista, sillä eihän kukaan voi nauttia räntäsateesta?]

Kotiin päästyäni revin innoissani paketin auki ja mitäs.. yksi vaunuverho. WTF? Tarkastin tilaukseni, kyllä kähdesta on maksettu ja yksi tullut.. Soitin palvelunumeroon ja ystävällinen myyjä kertoi virheen tapahtuneen ja hän laittaa toisen verhon matkaan tänään. Ehkäpä huomenna olisi toinenkin verho perillä ja pääsisin testaamaan tuotetta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Käyttökokemuspostaus on siis tulossa myöhemmin.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Asiaa imetyksestä

Varoitus tämä postaus voi nostattaa tunteita puolesta ja vastaan. Tämä postaus voi hermostuttaa, jopa vihastuttaa. Jätä siis lukematta jos imetys ei kiinnosta tai et halua lukea siitä.

Esikoista imetin kokonaisuudessaan 13,5kk eli yli vuoden ikäiseksi. Täysimetystä taisi olla noin viisi kuukautta, minkä jälkeen aloiteltiin kiinteiden maistelu. Koin, että imetys oli minun juttuni alusta lähtien. Imetys oli helppoa ja esikoinen viihtyi rinnalla ja vältyimme raivareilta jne. Helppoa kuin heinän teko siis.

Kun sain tietää odottavani kaksosia surin ettei rintaruokinta onnistu kuitenkaan. Ettei maito riittäisi tai ettei muuten imetyksestä kahden kanssa tulisi mitään.
Nyt kolmen viikon kokemuksella voin sanoa, että hyvin menee. Pullosta joudumme antamaan hyvin pieniä määriä (30-60ml), lähinnä "iltatankkauksen" yhdessä. Toistaiseksi olen siis tyytyväinen. 

Imetysvälit ovat inhimilliset, 3-4h yötä päivää - lukuunottamatta iltatankkausta. Maitoa siis riittää, toistaiseksi. Myönnän, ettei minulla ole samaa intohimoa täysimetykseen kuin esikoisen kohdalla. Tavallaan olen helpottunut, ettei paineita imetykseen ole samalla lailla kuin yhden lapsen kanssa, mutta toisaalta tunnen huonoa omatuntoa asiasta. Järki kuitenkin voittaa; pääasia kun lapset saavat ruokaa ja ovat tyytyväisiä. Tulkoon ruoka pullosta tai rinnasta. Silti yritän kovasti imettää, vähintään muutamia kuukausia.

Imetykseen liittyy läheisesti myös liivinsuojat. Esikoisen aikana ihastuin kestoliivinsuojiin ja tälläkin kertaa ne ovat käytössä. Esikoisen äitiyspakkauksesta sain Myllymuksujen liivinsuojat joihin ihastuin välittömästi. Ne ovat mukavaa, imukykyistä materiaalia sekä ohuen huomaamattomat. Aivan kuin ei liivinsuojia olisikaan. Täydelliset siis. Myllymuksujen liivinsuojia minulla on muutamat, mutta tällä kertaa ne eivät taida riittää. Pitänee lisätä hankintalistalle uusia suojia. Olisiko tällä kertaa jokin uusi kuosi kiva..hmm. katsotaan :)

torstai 19. syyskuuta 2013

Elämä kuvina

Monet kerrat on pitänyt kirjoittaa ja päivittää. Monet kerrat uni on vienyt voiton. Univelkaa ei ole vielä kovin paljoa, mutta huomaan olevani väsynyt. Väsymys ei ole kovin erilaista kuin esikoisen aikana, valvottajia on tällä kertaa kaksin kappalein.
Valvomisesta huolimatta olen superonnellinen. Esikoisesta ja pikkusiskoista, meidän perheen pienistä rakkaista.

Tässä muutamia kuvia viime päivien ajalta.

On odotettu siskoja syntyväksi. On ulkoiltu, keinuttu, leikitty, keinuttu, keinuttu ja keinuttu. Sanoinko jo, että on keinuttu..

Päivän ikäisiä siskoja on käyty ihastelemassa sairaalassa.
On käyty Muikku ja Pottu -markkinoilla koko perheen voimin. Huomatkaa esikoisen ote siskojen turvakaukaloista, unessakin.




Ulkoiltu ja tultu sisälle jatkamaan unia. Voiko mitään noin suloista olla? Pikkuset, kuten esikoinen sanoisi.
 

torstai 12. syyskuuta 2013

Turhamaisuutta

Esikoista odottaessa paino nousi n.16kg ja kaksi päivää synnytyksen jälkeen nousin innoissani vaa´alle ihmettelemään kuinka paljon paino oli laskenut. Voinette kuvitella pettymyksen kun paino oli tippunut reilun vauvan verran. Todettakoon, että turvotukset olivat valtaisat, jalat olivat kuin pölkyt. Kyllä paino lähti laskemaan imetyksen myötä ja taisi päästä lähtöpainooni noin 9kk synnytyksestä. Raskauskilojen pudotus oli kuitenkin tuskainen taival.

Kun sain tietää odottavani kaksosia olin kauhuissani. Tuplaantuisiko raskauspaino ja tippuisivatko kilot ikinä. Mahan kasvu oli valtavaa ja pelkäsin jääkö raskauden jälkeen pelkkä nahkapussi.. 

Miten kävi? Tyttöjen odotuksesta tuli 12kiloa, ei paljon siis. Kaksi viikkoa on kulunut synnytyksestä ja paino on laskenut 16kg, ei huono siis. Voisiko siis kaksosten saaminen olla vartaloni pelastus? Aika näyttänee..

Lisään tähän muutaman kuvan kunhan mies kotiutuu kännykkänsä kanssa.. Viimeiset mahakuvat siis tulossa :) 

Edit. Jostain syystä en saa liitettyä kuvia tähän postaukseen. Lupaan, että kuvat ovat tulossa kunhan tekniikka toimii :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Arki

Pääsimme vauvojen kanssa kotiin sairaalasta sunnuntaina. Arki lähti rullaamaan melko mukavasti, samalla sairaalan tutulla rytmillä. Esikoinen otti vauvat vastaan hyvin eikä suurempaa draamaa ollut havaittavissa.
Jottei kuullosta liian helpolta, niin jouduin tulehduksen vuoksi sairaalaan tiistaina ja epäonnekseni jäämään osastolle. Kurjaakin kurjempaa. Pikkulikat tulivat mukaani, imetyksen vuoksi.

Esikoiselle äidin toinen sairaalakeikka oli todella raskas. Ikävä ja epävarmuus heijastuikin kotiinpaluun jälkeen. (Tyttö kuka nukkuu yöt heräämättä, heräsi kahtena yönä itkemään, kuin varmistamaan, että äiti tulee.. ja äitihän tuli)

Normaali arki, jos sellaista meillä edes vielä on, astui kuvioihin eilen. Aamupäivällä käytiin kävelyllä ja leikkipuistossa koko perheen voimin. Pikkulikat vetivät reilun kolmen tunnin päivätirsat, ja olisivat kenties nukkuneet kauemminkin, mutta tylsä äiti herätti syömään. (jep, syömään, sillä heidän painot ovat alle 3kg)

Nyt talo on hiljainen kun lapset nukkuvat. Äiti saa syödä jäätelöä kaikessa rauhassa ;)

lauantai 31. elokuuta 2013

Naisvalta vahvistui

29.8.13 syntyi perheeseemme kaksi suloista, pientä tyttöä.
Tytöt syntyivät rv 37+3 käynnistyksen tuloksena. Varsinaista synnytyskertomusta tuskin tulen kirjoittamaan, mutta voin todeta etteivät käynnistykset mene aina ihan putkeen; ei edes uudelleen synnyttäjillä.

Näin jälkeen päin voin todeta "Loppu hyvin, kaikki hyvin". 
Meidän perheemme on täydellinen tässä kokoonpanossa.

perjantai 23. elokuuta 2013

Saisiko tilata kahvia?

Tiedättekö kun joskus vaan hirttää kiinni jonkun ihmisen käytös? No tänään minulle kävi niin. Meillä on siis kylässä ihmisiä, joita voisi sukulaisiksikin tituleerata.

On todella kivaa, että nämä ihmiset ovat kylässä, erityisesti nyt kun en jaksa touhuta tyttären kanssa ja mies tekee parhaansa mukaan halkotöitä. Toinen heistä saa todella paljon aikaan ja auttaa miestäni erilaisissa hommissa. Toinen taas on.. no kyllä hän auttaa omalla tavallaan, ja muistaa kyllä tuoda sen julki ("Olisit kiitollinen kun autan..")

Tänään tämä toinen henkilö hoiti tytärtä minun ja miehen tehdessä hommia. Yhtäkkiä tytär seisoo meidän takanamme ja ihmettelemme mihin "lastenhoitaja" on kadonnut. Hetken päästä "lastenhoitaja" kyselee missä tytär on.. tähän mieheni vastaa, että sinunhan se piti katsoa tytön perään. Mutta ei. Piti mennä auttamaan toista henkilöä puiden tekemisessä, tokaisi vielä, että olkaa kiitollisia kun autamme.. huok.


Kun esikoinen oli vauva niin totesin jo ovella, että olette kuin kotonanne. Jos imetyshetki sattui juuri vierailun ajalle niin pyysin heitä keittämään kahvinsa itse ja kerroin missä tarjottavat ovat. Samaan hengenvetoon totesin, että sori vaan kun en nyt itse pääse laittamaan. Edellä mainitut ihmiset kävivät meillä vauva-aikana ja olettivat saavansa viiden tähden hotellipalvelua. Onneksi mies oli kotona ja auttoi tarjoiluissa. Nyt kaksosia odottaessa alkuraskaus oli hankala oksentelun vuoksi (minkä nämäkin ihmiset tiesivät). Miehen tullessa töistä kotiin toinen näistä ihmisistä kysyi, että keittäisikö mies kahvit kun ovat odotelleet. (Mies katsoi kysyvästi minuun, johon totesin etten ole todellakaan jaksanut ajatella kahvittteluja oksennusväsymyksen keskellä). Edellä mainittua käytöstä on siis jatkunut pitkää ja tullee jatkumaan pitkään. Tänään.. hän kysyi "Saisinko tilata kahvia?" WTF??!! Tämä mikään kahvila ole. Nainen on hyvä ja keittää itse, kun tietää tilanteeni.
Mutta ei.


Meidän perheessä on siis yksi lapsi ja kaksi tulossa lisää. Päätin, että ihan turhaan tulee kukaan neuvomaan kaksosten kanssa (ellei ole kaksosäiti) tai odottaa palveltavan ollessaan meillä. Ei, aika ei yksinkertaisesti riitä. Etenkään alussa.

Ystävät, sukulaiset ja muut lukijat. Jos siis mielitte meille katsomaan tulokkaita ja meidän perhettämme, suosittelen ottamaan oma-aloitteisuutta mukaan tai voi jäädä kahvit juomatta. Kiitos ja anteeksi.

 

torstai 22. elokuuta 2013

Yks, kaks, koli -kaikki yhes koos

Polilla käyty ja vauvoilla todettu asioiden olevan hyvin. Äidillä sen sijaan alkaa olla tuskaisat oltavat. Olisin siis todellakin valmis synnyttämään ja luopumaan tästä mahasta. Viime öinä olen nukkunut harvinaisen huonosti ja kivut ovat lisääntyneet. Erityisesti liitoskipu ja iskiaskipu ovat löytäneet paikkansa vartalostani. Jos joku haluaa kivut niin voin lahjoittaa ne oikein mielellään.

Vauvojen painoarviot olivat 2,6 ja 2,5kg. Tasaista kasvua siis edelleen, hyvä niin.
Ensi viikolla uusi aika elleivät tyypit ole päättäneet syntyä ennen sitä. Ja ei, ei ole merkkiäkään alkavasta synnytyksestä. Plaah. 

maanantai 19. elokuuta 2013

Rv 36

Maanantai ja uusi raskausviikko alkoi. Uskomatonta, että 36 viikkoa on saavutettu. Pelko vauuvojen kuolemasta ja TTTS:stä on väistynyt ja uuden jännitys on ovella. Tämän viikon torstaina on jälleen poliaika jolloin päätetään häätöaika,elleivät tyypit ymmärrä itse lähteä tulemaan. Olo on suhteessa raskauden kestoon (ja kaksosuuteen) melko hyvä. Nyt koetellaan lähinnä omia (ja miehen) hermoja...
Ehkä tässä ei mene enää kauan :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Väsytystaktiikka


Taannoin valitin nukutuksen tuomaa tuskaa. Tällä viikolla päätin etten ryhdy enää moiseen hullutteluun (sillä hulluttelua siitä todellakin oli tullut! Lapsi vei meitä järkeviä aikuisia ihan kuusnolla). Päätin, että meillä alkaa uusi tyyli mikä toivottavasti tuottaa tulosta.
Mikäkö? Noh,lapsi menee sänkyyn jolloin luetaan unikirja. Tämän jälkeen toivotetaan hyvät yöt ja vanhempi siirtyy oven ulkopuolelle istumaan.Eli ovella ollaan edelleen, mutta lasta ei enää palauteta sänkyyn. Jos leikkii niin todetaan olevan uniaika ja nyt nukutaan. Tällä keinolla lapsi nukahtaa puolessa tunnissa eikä vanhemman tarvitse hyppiä jatkuvasta lapsen perässä.
Parhasta aikaa lapsi tekee unta ja äiti päivittää blogia, kätevää :)

Aikaisemmin Iida nukahti matolle mistä nostettiin nukkuvana omaan sänkyyn.. En välittänyt mihin nukahti kunhan se tapahtui itsekseen ja omaan huoneeseen. Tänään tyttö nukahti omaan sänkyyn, työvoitto!
Saa nähdä mitä huomisilta tuo tullessaan.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ompeluksia

Viime kuussa sain Myllymuksuilta lahjakortin, jolla tilasin muutamia kankaita. Kankaiden valinta oli todella vaikeaa, sillä valikoima oli todella laaja. Valitsin muutamia ihania kuoseja ja loput kankaat ostin Eurokankaasta.
En ollut ommellut pitkään aikaan ja ensimmäinen paita olikin hieman takkuinen ommella, mutta sen jälkeen pääsin vauhtiin ja paidat syntyivät vauhdilla.

Olen paitoihin erittäin tyytyväinen. Ne ovat iloisen värisiä ja hieman erilaisia. Ei tule heti samanlaiset vastaan. Tein paidat koossa 92, jotta menevät koko syksyn ja talven. Tyttö tuntui itsekin tykkäävän :)

Osa paidoista on tosiaan ollut jo käytössä ja olen päässyt testaamaan kankaiden pesulaatua. Luonnollisesti kankaat, joissa ei ole elastania kutistuu hieman enemmän kuin elastanilla. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen. Kankaat pitävät kuosinsa ja värinsä. Eivät nyppäänny eivätkä nuhjaannu noin muutenkaan. Tämä kokemus tosiaan parin kolmen pesu perusteella. Pitkä talvi näyttää lopputuloksen, mutta tähän asti voin vain suositella :)


 

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Valitusvirsi

Mielestäni en ole valittajatyyppi. Nyt kuitenkin viime aikoina olen huomannut, että negatiivisuus on nostanut päätään. Miksi? Turvotuksista on tullut ikävä seuralainen ja vielä ikävämpää on, että neste on päässyt nivelväleihin. Jalat muistuttavat siis pullataikinaa ja jalkapöydän luut ovat painaen kipeät.

Apukeinoina ananas, vesi ja tukisukat. Ikävä kyllä todeta ettei niistä liiemmin ole apua. Kaveri suositteli vyöhyketerapiaa, sitä pitää kokeilla ellei akupunktiosta ole apua. Tai ellei akupunktiota saa..

Jokatapauksessa huomenna alkaa rv 35 eli voisi kai sanoa, että viimeistä viedään.
Pitää ottaa anopin ja apin vierailusta kaikki irti ja tämä mami pysyy soffalla kutomassa ja lepäämäässä. Josko sillä saataisiin muutama lisäpäivä vauvoille.

Ps. Pitänee pakata sairaalakassi
 

torstai 1. elokuuta 2013

Arki

Tuntuu, että aika on liitänyt siivillä vaikkei oikeastaan olekaan. Viimeisen kahden viikon aikana olomuotoni ja liikkeeni ovat muuttuneet oleellisesti, jos näin voi sanoa. Maha on kasvanut valtavaksi ja liikkuminen hidastunut. Yöt ovat ajoittain rikkonaiset levottomien jalkojen ja turvotuksien vuoksi.

Tänään oli äitipolikontrolli ja babyt kasvavat tasaisesti, edelleen. Toinen on 2100g ja toinen 2000g. Yhteensä yli 4kg vauvaa mahassa. Ei siis ihme, että olo turvonnut ja pullea, esikoinen oli syntyessään 3100g joten nämä kaverit ovat isompia. Kauhulla odotan millaiseksi rantavalaaksi tässä vielä ehtii kasvaa ennen kuin tyypit päättävät ulostautua.

Se valituksesta. Miehen loma alkoi tänään ja on kotona koko kuukauden apunani. Paitsi, että hän lähti lomaa juhlistamaan siltakemmakoihin Puumalaa. Pieni irtiotto kuten hän sanoi. Tekisi hyvää minullekin..

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Takapakkia

Juuri kun pääsin kirjoittamaan miten kivasti meillä menee.. niin eikös karma iske takaisin. Nukkumaan menosta on tullut jälleen rallia, ei onneksi niin pahasti kuin aikaisemmin. Mutta silti. Ottaa päähän suunnattomasti kun tyttö kokeilee rajojaan tässäkin asiassa (taas). Tiedän sen kuuluvan uhmaan ja rauhoittuvan ajan myötä, mutta silti. Kiukuttaa kun en jaksaisi hyppiä ovelta palauttamaan tyttöä sänkyyn kerta toisensa perään.
Toiseksi riemuksi, keskimäärin joka toinen yö tyttö kampeaa meidän sänkyyn väliin nukkumaan, mikä tarkoittaa etten minä saa kunnolla enää nukuttua. 

Viime yö oli pohjanoteeraus. Typy nukahti vasti puolen kymmmen aikaan, tehtyään unta 45minuuttia. Hetki omaa aikaa äidille siis. Odottelinkin miehen kotiin ja valvoin poikkeuksellisesti puoleen yöhön ja suunnittelimme tulevia projekteja. Ei aikakaan kun unentokkurainen tyttö kävelee ovelle.. takaisin sänkyyn isin suukkojen kera. Äiti petiin ja isä jäi valvomaan vielä. Seuraava tunti kului sekalaisen itkun ja nukkumisen rajoissa. Mies sänkyyn ja hetken päästä tyttö tulee myös. Hän möyhää ja etsii hyvää asentoa, nukahtaa viimein. Katson kelloa, 02:10. Tyttö omaan sänkyyn. Joko nyt saisin unta? Kyllä uni tulee.. ja niin tyttökin kuuden aikaan. Puuh. Lopulta heräämme kahdeksan jälkeen. Olen väsyneempi kuin uskottekaan. Miten ihmeessä jaksan valvoa yöt vauvojen kanssa ja herätä esikoisen kanssa? No onneksi mies on kotona..

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

30 ja risat

Tänään oli taas päivä, jolloin tajusin raskauden olevan jo loppusuoralla! Muistan kuin odotin rakenneultraa ja tuskailin ettei aika kulu. Loppujen lopuksi aika onkin mennyt yllättävän nopeasti.
Tänään oli äitiyspolikontrolli ja vauvoilla asiat hyvin. Kasvuarviot ovat todella tasaisia, 1623g/1624g :) Seuraava kontrolli onkin kolmen viikon kuluttua, mutta aikaisemmin pitää ottaa yhteyttä jos jotain erikoista ilmenee.

Joskus kyllä ihmettelen tuota polin toimintaa, toisaalta taas en sillä tiedän miten haavoittuvaa se on. Tänään kanssani odotusaulassa oli eräs noin parikymppinen lady miehensä kera. Tämä lady mäkätti yhteisen odotusaikaimme (tunnin) joka hetki; kuinka hänellä palaa pinna ja kuinka hän on odottanut niin kauan. Kuinka muualla ei koskaan ole jonoja ja täällä polilla saa aina odottaa. Että hän ei ainakaan koskaan tule tänne takaisin. Välissä Lady kävi lepuuttamassa hermojaan eli tupakalla, tosin ei hän leppoisampi ollut tullessaan. Kuunnellessani Ladyn jorinoita ajattelin hiljaa mielessäni, että politoiminta on haavoittuvaista juuri tuollaisten Ladyjen vuoksi, ketkä tulevan päivystyksenä paikalle (eikä edes mitään ole oikeasti vialla). (Sanottakoon, että ensisynnyttäjät toki huolehtivat monesti asiasta paljon enemmän kuin toissynnyttäjät ja siksi saattavat aiheuttaa näitä "turhia käyntejä").
Noh jaa eipä siitä enempää :)

Hyvää yötä, tämä mami lähtee nukkumaan.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Nukutus

Olen kirjoittanut nukutuksesta ja nukkumisesta aikaisemminkin. (http://elamajaunelmat.blogspot.fi/2013/05/nukkumatin-haaste.html)
Viime aikoina isämies on ollut iltavuoroissa ja nukutus vastuu on ollut allekirjoittaneen vastuulla. 

Nukutuspolitiikkamme on edelleen sama, nukuttamattomuus. Viime aikoina tyttö on nukahtanut uskomattoman hyvin (koputtaa puuta). Hän kuuntelee itkuhälyttimen soittaman musiikin ja hetken katselee kirjaa -- uniasennon hakeminen, nukkuu. Aikaa tähän menee 20-30 minuuttia, mutta pidemmät nukutusmaratonit ovat tällä havaa meiltä ohi. Onneksi. Tämän mahan kanssa ei olisi toivoakaan "hyppelehtiä" monta kertaa palauttamassa lapsi sänkyyn. (Nyt palautuksia ei ole enää kuin 0-3, eli oikein erinomaisesti).

Neiti koisii sängyssään äärettömän suloisena. (Mikä nukkuvassa lapsessa onkaan niin kaunista??) Jos olisin järkevä menisin nukkumaan, mutta ehkäpä valvon hetken vielä.. vähän limua ja namuja. :) hmm. oma aika.

ps. Yritän huomenna saada postauksen aikaan meidän tuplarattaista :)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Menopelit isommalle

Kerroinkin taannoin, että Emmaljungan Duo Edget lähtivät uuteen kotiin. Vanhat Emmaljungat saivat vielä jäädä, vaikka ovatkin kyllä myynnissä sillä mahan kanssa ne alkavat olla raskaat työntää (ja matkarattaat rytyyttävät hiekkatiellä). Mikä ratkaisuksi? Vertailin istumarattaita, jotka menisivät pienempään tilaan ja olisivat kevyemmät. Kauhukseni huomasin, että niin hinnoissa kuin ominaisuuksissakin on eroja. Kun uudet oli selattu, katsoin käytettyjen valikoiman. Järkytyksekseni totesin, että käytetyistä pyydetään lähes uusien hintaa! Älytöntä!

Löysin FB:n kirpparilta toukokuussa 2013 ostetut Scooterit pilkkahintaan. Eilen nämä rattaat kotiutuivat meille ja olen enemmän kuin tyytyväinen.
Väri on ajaton. Rattaat ovat todellakin uutta vastaavat. Ja säästin uusien hinnassa yli 130e! Lompakko kiittää (ja puoliso).




Mukavaa päivää!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Inspiraatio

Olen odotellut neulomisinspiraatiota jo monta kuukautta. Viime viikolla se sitten iski. Päätin ottaa sokerirasitukseen mukaan puikot ja lankaa - kokeilla josko saisin jotain aikaiseksi. Siitähän se sitten lähti. Pienoinen neulehulluus on nostanut päätään, ei onneksi pahasti. Esikoisen mentyä nukkumaan kaivan puikot käsiini enkä malta lopettaa. Eilen nuokahtelen sohvalla puikot kädessäni ennen kuin tajusin siirtyä sänkyyn.

Mitäkö puikolla on tulossa? Pienille Juna-sukat. Ajattelin, että ilahdutan myös esikoisen kummeja (tai heille syntynyttä pientä poikaa) ja neulon syksyn viimoihin sopivat vauvasukat. Neulekuvia on siis tulossa. (Ja kun opin liitän tähän blogiin linkin neuleblogini.. jos on vinkkejä niin kertokaa ihmeessä)
Nyt pienet päiväunet :)

Ihanaa aurinkopäivää! 

ps. Sokerirasitus oli puhdas :)

torstai 27. kesäkuuta 2013

Kätevän emännän sadetanssi

Päätin etten valita, en vielä. Sanon vain puuh ja paah, hellettä on riittänyt. Sadetta on luvattu monena päivänä, mutta ei ole näkynyt. Kaupunkimme toisessa päässä satoi eilen kaatamalla, mutta meillä sanoi viisi minuuttia hentoa sadetta. Ei helpotusta siis helteen tuomaan hikoiluun ja kuumuuteen.

Tänään odottelin sitä kuuluisaa ukkossadetta..noup. Ei mihinkään. En uskaltanut pestä pyykkiä kun en kuitenkaan saisi niitä ulos kuivamaan (minun tuurillani sade alkaisi juuri sillä hetkellä kun olen vaivalle levittänyt pyykit ulos). Illalla ilman viilettyä siirryimme neidin kanssa ulos ja voi sitä ravin määrää.. Lapsi touhusi innokkaana ja allekirjoittanut sai kasata eilen ostettua pihakeinua rauhassa. Omin pikku kätösin kasasin ja kokosin, ahersin ja pakersin. Väsymys voitti ja keinun viimeistely jäi huomiselle. Kuvia siis luvassa.

ps. Jokohan kohta sataisi? Taivas on lupaavan tumma ja ilma on viilentynyt.. Ehkäpä.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Puolitoistavuotias

Tytär on tänään puolitoistavuotias tyttönen. Onko siitä tosiaan jo puolitoista vuotta kun vauvan reppana nostettiin syliini? Sanotaan, että lasten kanssa aika menee nopeasti -kyllä. Allekirjoitan täysin.

Millainen on meidän puolitoistavuotias Iida?
Reipas hymytyttö, jolla on sopivasti omaa tahtoa. Iida puhua pulisee; omia sanoja sekä ymmärrettäviä sanoja. Käy potalla ja yrittää pukea (ja onnistuukin mm. vetämään housut jalkaan). Syö itse lusikalla (ja sille päälle sattuessaan sormin). 
Kävelee reippaasti ja on liikkunnallisesti innokas. Nukahtaa omaan sänkyyn itse.

Mitä Iida syö?
Ehkä helpompi on kysyä mitä ei syö. Hän siis syö aika lailla kaikkea. Hän saa maistaa ja kokeileekin reippaasti uusia makuja. Erikoisimpia ruokamakuja ovat (näin äkkiseltään muisteltuna) mustamakkara, homejuusto, mustapekka-juusto, chilikastike, silli ja oliivit. Kaksi viimeeksi mainittua eivät olleet suosiossa, mutta piti saada maistaa. Chilikastiketta piti saada tänään, kun isikin otti. Kastike oli hitti. Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin ei meillä ei syödä edellä mainittuja asioita päivittäin eikä viikoittain. Ruokalistalla on peruskotiruokaa keittoja, laatikkoruokia, kastikkeita ja näin kesäaikaan grillittavia ruokia. 

Ruokaherkku tyttärellä on tomaatti. Erityisesti kirsikkatomaatit. Parhaimpaan aikaan niitä meni iltapalan päätteeksi puoli rasiallista (n.100g). 

Äitinä voin sanoa, että tyttö on oikein rauhallinen ja kuuliainen (jos näin voi sanoa hänen ikäisestään). Äidin ja isän kultatyttö. 

 

Saikkua ja suunnitelmia

Lääkäritädin luona käyty ja saikkua kirjoitettu äitiysloman alkuun. Tuntuu, että olisin ollut pienen ikuisuuden kotona, vaikka olen ollut vasta..öö kuukauden? Äippäloman alkuun on noin puolitoista kuukautta. Vaikka monet kaksoset syntyvät ennenaikaisina niin minulla on sellainen kutina, että meidän kaverukset pitävät alivuokrasopimuksestaan kiinni käynnistykseen asti.

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, alkaa pieni paniikki iskeä päälle. Pitäisi ehtiä tehdä vielä vaikka mitä ja valmistella lastenhuonetta jne. Kieltämättä polttelisi uudistaa meidän makuuhuone sekä vierashuone. Ihan vain kevyesti (repiä tapetit alas, katsoa mitä alta paljastuu ja tapetoida uudelleen.. jeah,noinhan se yleensä meneekin.. eli siis homma paisuisi ja stressaisin valmistuuko ikinä..). Joten ehkä remontti jää odottamaan aikaa tulevaa; "Sitten kun lapset ovat vähän isompia".

Mutta Ikeaan haluan päästä. Mielellään mahdollisimman nopeasti. :)
Ihan pikkuostokset vaan.. Uusi lipasto, pimentäviä verhoja, verhotankoja, tyynyjä, pyykkikoreja, pesuhuoneeseen altaalle kaappi+ ovi jne..Lista jatkuu. Pitäisiköhän varata suoraan jo hieman isompi auto? hmm.
 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Neuvola 28+0

Aika on hujahtanut kovaa vauhtia. Tajusin tänään, että kahden kuukauden päästä aletaan käynnistellä pikkuisia tähän maailmaan; lääkäriä lainatakseni "elleivät ole ymmärtäneet itse syntyä". Tuntuu oudolta ajatella, että vauvat voivat syntyä koska vaan. Eihän meillä ole mitään valmiina! Tai on. Äitiyspakkauksen sain haettua postista viime viikolla ja onhan esikoiselta jäänyt vaatteita. Mutta muuten. Pinnasänky on vaatehuoneessa osina. Vauvan vaatteet pesemättä. 
Huh.

No kopat tulivat tänään. Ostin siis facebookin kautta yhdeltä kaksosäidiltä Easywalkerin mustat kopat. Sopivat sitten molemmille :) Rattaat vaan puuttuvat :D (Niitä ei siis ole haluamassani värissä Lastenturvassa, joten odotellaan vielä..)

Neuvolassa kaikki oli hyvin. Vauskit eivät välitä sydänäänien kuuntelusta yhtään. Hirmuinen huiske alkaa heti anturin alla. Hassuja pieniä. Hemoglobiini oli edelleen ok, samaiset 119. Paino samoissa lukemissa. Tästä päivästä alkaen olen virallisesti jälleen sairauslomalla. Huomenna onkin lääkärin käynti, eiköhän saikkua kirjoiteta suoraan äitiysloman alkuun.
 
Nyt elokuvaa, tai siis unta ;)

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Todistusaineistoa

Minulla on harvoin ollut tarvetta todistella mitään kellekään, koko ikäni aikana. Tuntuu, että lapsen syntymän jälkeen on joutunut todistelemaan milloin mistäkin asiasta, milloin kellekin. Tai ellei todistelemaan niin ainakin perustelemaan.

Viime aikoina todistelemisen tarve on alkanut ärsyttää valtavasti. Miksi minun pitäisi todistella kellekään miten meidän perhe elää, miten meidän perhe toimii tai miksi jotkin toimintatavat ovat meidän juttu. Arg. Erityisesti kun tätä todistelua joutuu tekemään samoille henkilöille. Miksei meitä voida kunnioittaa vanhempina ja luottaa meidän toimivan oikein ja meidän perheelle parhaaksi? Äh. No ottaa päähän.

Jo pitkään olen joutunut selittelemään, että meidän perhe toimii parhaiten tietyssä rytmissä. Toki pientä rytminmuutosta tehdään, mutta pääasiassa rytmi pidetään. Eilinen mentiin ei rytmissä. Tehtiin mitä vaan, syötiin miten vaan ja lapsi ei päässyt liikkumaan yhtä paljon kuin normaalisti. Miten kävi? No lapsi nukkui päiväunet hyvin, mutta päikkäreiden jälkeen.. Välipala - vähän, sitten stoppi. Iltaruoka - vähän, sitten stoppi. Iltapala - vähän ja sitten stoppi. Yöunet. (Rumasana) Nukahtaminen meni ihan päin prinkkalaa. Lapsi nukahti kahden tunnin taistelun jälkeen klo 22.30 
Arvatkaa palaammeko omaan rytmiimme? KYLLÄ. (Tulipahan todistettua itsellekin etten turhaan nipota rytmistä..)

Toivottavasti rytmitystä ei tarvitse perustella enää. Ikinä. Etenkään kun kaksoset syntyvät. (Kaksosäidit ovat kertoneet, että kolmen tai useamman lapsen kanssa rytmitys on A ja O. Etenkin jos haluaa omaa aikaa ja hetkellisiä hengähdystaukoja.)

Juhannuskuvia tulee vielä illan aikana.. :)
Edit. Kuvat viipyivätkin seuraavaan iltaan. Tässä muutama kuva Savonlinnan paluumatkalta :)
Isin kanssa :)


Iltapesuille valmistautuminen :)

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhla

Kuten viime vuonnakin vietämme juhannusta anoppilassa. Onhan tässä omat hyvät puolensa; ruokahuolto toimii, lapsenvahdit paikalla ja hengähdystauko itselle. Mutta onhan sitä aina toisen kotona, toisen naisen reviirillä. Meillä on hyvät välit, vaikka joskus kasvatusasioissa olemmekin erimieltä.
Juhannuksen kunniaksi appi lämmitti savusaunan. Tyttökin pääsi ensimmäistä kertaa isän kanssa savusaunaan. Saunamatka jäi lyhyeksi, sillä savusauna oli uusi ja jännä kokemus. 

Itse nautin savusaunasta suunnattoman paljon. Löyly on jotenkin pehmeä ja kostea. Hämärä sauna luo romanttisen asetelman. Söpöilyä miehen kanssa kaksin. 
Meidän juhannusaatto, kolmihenkisenä perheenä. Ensi vuonna kaikki onkin toisin.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kummit

Emme ole valinneet vielä lapsille kummeja. Esikoiselle kummit olivat itsestään selvät, mutta nyt tuntuu ettei niin selviä valintoja ole. Yhdestä pariskunnasta olemme samaa mieltä, mutta entä muut..? En todellakaan tiedä.
Pitkään mietimme yleensäkin, että olisiko yhteiset kummit vai erilliset kummit parempi ratkaisu. 
Oma kauhuskenaarioni on, että toisen kummit katoavat jonnekin ja toisella on aktiivisia tai suht aktiivisia. Miten selittää sitten toiselle mikseivät kummit käy? Ei siihen ole vastausta.

Siispä. Yhteisiä ja erillisiä. Näin on hyvä. Ja kuitenkin, nämä lapset ovat meidän viimeiset joten tehkäämme valinta hyvin.

Esikoisen kummit ovat kavereita ja emmekä kadu valintaamme. Hyvät kummit tyttö sai. Ehkäpä siksi onkin paineita saada kaksosille yhtä hyvät kummit.

Onneksi aikaa on vielä :) Ja nimiäkin pitäisi miettiä!

Ps. Ultrassa kaikki oli kunnossa. Kaverit kasvavat tasaisesti 1067g ja 1018g :)