Vauvasta taaperoksi

Vauvavuosi on takana ja taaperon elämä alkaa.
Näin jälkikäteen on hyvä summata ensimmäiselle vuodelle Must have -tavarat.
Meille tärkein oli vaunut.
- Koiran kanssa käveltiin ja ulkoiltiin noin muutenkin paljon. Linja-autolla liikuttiin ja vaunuilla matkustaminen oli ilmaista. Ei parkkipaikkaongelmia eikä pysyköintimaksuja. Meidän vaunut olivat/ovat Emmaljungat ja olen ollut tyytyväinen. Suosittelen panostamaan vaunuihin jos tarkoituksena on ulkoilla paljon. Parvekevaunuiksi välttää edullisemmatkin.
Turvakaukalo, turvaistuin
- Kaukalo ostettiin siskon kaverilta käytettynä kuikeaan 30euron hintaan. Turvaistuin ostettiin uutena kun sen käyttöikä on pidempi. Tyytyväinen olen
Sänky, syöttötuoli, lasten huoneen kalusteet ja astiat: tärkeitä muttei mitenkään ensimmäisinä hankittavia. Minulla oli jo aikaisemmin hankittu TrippTrapp tuoli (mikä on ollut ihana ja tosi hyvä), jonka onnistuin saamaan pilkkahintaan. Sänky ja lastenhuoneen kalusteet saatiin pienellä rahalla, toisista ei maksettu mitään.
Kantoreppu, Manduca, oli hyvä meille. Pikkuvauva-aikaan oli tarpeeton, mutta puolen vuoden molemmin puolin oli ehdoton mikäli aikoi lapsen valveilla ollessa siivota tms. Meillä tyttö ei viihtynyt lattialla vaan piti olla sylissä, noh Manduca pelasti.
Vähän käytettyä tai turhaa:
Bumbo-tuoli: Saatiin siskolta, todella vähän käytettiin.
Sitteri: Lainattiin kaverilta ja vähän käytettiin. Lähinnä syötöissä ennen syöttötuolia..
Hyppykiikku: kokeiltiin, ei kelvannut.
Tuttipullot: tarvittiin alle kymmenen kertaa, meillä luotettiin luomuun.
Voi olla, että unohdan jotain, palaan siis aiheeseen tarvittaessa.
Ps. Monimutkaisia leluja ei tarvita. Meillä parhaimmat ovat olleet palikat, purulelut ja Ainu-puput. Vaatteita ostettiin sekä käytettyinä että uusina. Molemmat olivat hyviä, eritoten pikkuvauva-aikana. Konttaus-kävelyiässä hyväkuntoiset käytetyt ovat kiven alla. Ei sovi unohtaa kestovaippoja, Myllymyksujen kestot olivat meille ehdottomat 4-8kuukauden iässä. Myöhemmin en saanut enää imuja riittämään. Hyvät kuitenkin!

Joulutonttu

Joulua vietetty hyvästä seurasta nauttien ja hyvin syöden. Pikkuneiti täytti joulupäivänä 1 vuotta - niin uskomattomalta kuin se tuntuikin.
Joulupukki toi monia paketteja Iidalle ja hän näytti paperin rapisteluista enemmän kuin itse lahjoista. Paketeista paljastui niin vaatteita kuin pehmolelujakin. KIrjoja ja muutama astia. Tarpeellista ja toiveiden mukaista. Kiitos pukille.

Ristiriitaisia tunteita

Rakkautta ja kurjuutta.
Kun läheinen ihminen on tosi kipeä niin myötätunto on suurempaa kuin arvaakaan. Tahtoisi kovasti auttaa, muttei kuitenkaan voi. Ihminen on itsepäinen. Apua hän saa ja voisi saada enemmänkin, mutta kun vielä jaksaa, vielä pystyy rutistamaan vähän lisää. Kipulääkettä ja illat lepoa, aamulla takaisin töihin.
Kun häntä katsoo, näkee kuinka kipeä hän on. Kun toista rakastaa kovin, on kivun katsominen sivusta lähes mahdotonta. Mutta silmiäkään kun ei voi sulkea.

Mitä tehdä? Yrittää kuunnella jos hän haluaisi jutella ja kertoa. Yrittää auttaa sen verran kuin voi. Yrittää tukea ja lohduttaa.

Rakastan <3

Joululoma

Joululoma. Minulla se alko tänään, tyttärellä eilen. Tytär kunnossa ja minä poden korvatulehdusta -ihan näin joulun odotuksen kunniaksi.
Mietin jonkun aikaa muistammeko perhepäivähoitajaamme kun joululoma alkaa. Mietin, että eihän tyttö ollut siellä kuin kolme viikkoa, joista yhden kipeänä. Mutta silti. Meillä on ihana hoitaja. Hän todella välittää. Muistimme häntä Mauri Kunnaksen joulukonvehdeilla ja kortilla. Tyytyväiseltä hän vaikutti.
Ja muuten - neljän-viiden heräämiset ovat historiaa, tavallaan. Kyllä neiti ilmoittaa olevansa hereillä jolloin kaappaan hänet vielä tunniksi-kahdeksi viereemme nukkumaan. Näin kaikki saavat riittävästi unta.

Ihanaa joululomaa!

Pikku köpöttäjä

Nyt voisin sanoa, että lapseni todella kävelee. Hän siis oikeasti kävelee lähes koko ajan. Kävely on hyvin tasaista, ajoittain tietenkin horjuvaa, mutta silti.
Tuntuu hassulta, että lapsi todella kävelee. Tätähän ollaan (toivottu) odotettu, mutta silti se tuntuu hassulta. Meidän vauvasta on todella kasvanut yksivuotias kävelevä taapero. Äidin vauva on kadonnut, häh, eikä ole. Ikuisestihan tuo lapsi on miun vauva

Elämä parasta aikaa

Olen toivonut ja haaveillut perheestä niin kauan kuin muistan. 

Hassua miten vuosien päästä voi mieleen pulpahtaa asioita, jotka on autuaasti unohtanut.. Olen ollut kutakuinkin 16v kun olen lukenut kaksplussasta vaunuvertailua. Silloin päätin, että jos minulla joskus on lapsi niin Emmaljungat minä haluan. Ja kovalla kopalla se olla pitää.
Tuli lapsi ja Emmaljungat. (rasti ruutuun?)

Mies kysyi eräänä päivänä, että kaipaanko minä iltaelämään. Hetken mietittyäni totesin etten kaipaa. Omaa aikaa ajoittain kyllä kaipaan, mutta baarissa riekkuminen ei tunnu enää luontevalta. Olen kai riekkunut siellä riittävästi. Nyt haluan panostaa perheen hyvinvointiin ja omaan hyvinvointiin. Meidän yhteiseen aikaan ja minun omaan aikaani. Totesin miehelle, että olen haaveillut tästä (perheestä) niin kauan - ja nyt - minä elän unelmaani, elän elämäni parasta aikaa.

Parasta aikaa kiukunpuuskaisen lapsen kanssa, kuka herää aamuisin viideltä. Silti. Enkä itseasiassa ole edes pahoillani. Tytär, mies ja koira. Voisiko asiat olla vielä paremmin?  Kuiskaan toiveen tuuleen..

Hilja Maitotyttö

Lapsemme rakastaa maitoa. Mikä tahansa maito ei kuitenkaan kelpaa. Äidinmaitoa sen olla pitää.
Kun aamuherätyksen alkoivat viideltä tein virheen viereenottamisesta ja tissittelystä. Jep. Pohjalukemat olivat tänään - 4.24. Ei hyvää päivää. Ei maitoa vaan syliä ja sitten aamupalaa.
Noh mainittakoon, että heräämiseen on voinut vaikuuttaa lapsukaisen orastava flunssa. Räkää, yskää ja pientä lämpöä. Kotipäiviä siis. Paljon unta ja äidinmaitoa. Jep, tällä mennään.
Tiedättekö, että jouluun on 12 yötä!