Ohi on. Ensimmäinen työpäivä meinaan. Jännitin lähdenkö kotoa itku kurkussa ja mietin kotioloja koko päivän
– Mutta. Eilen illalla en saanut unta, vaikka sanonkin etten jännittänyt. Adrenaliini kai virtasi suonissa. Iida päätti herätä viiden jälkeen seurustelemaan, sekään ei haitannut -Olin PIRTEÄ! Töissä ikävän hetkillä katselin kännykästä tyttären kuvia. Pieni iloinen lapsi, turvassa kotona isän kanssa.
– Kuten arvata saattaa, piti kotiin soittaa muutaman kerran.. no okei varmaan viisi kertaa. Enkä siis epäluulostani, vaan mielenkiinnostani. Kyllä isä hoitaa, tiesin sen. Kotiin päästyä tytär hihkui innoissaan ja konttasi syliin. Kyyneleet olivat tulla väkisin. Pieni kultaseni.
Ensimmäinen koti-ilta meni nopeasti. Nyt tytär on nukkunut jo lähes kolme tuntia. Tämä oma aika tuntuu vieraalle, nyt kaipaisin aikaa lapsen kanssa. Nyt tiedän mitä mies sanoi puhuessaan huonosta omastatunnosta. Tästä se siis lähtee. Nyt nukkumaan, jotta jaksaa nousta aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti