Talviaika

Tervetuloa talvi ja talviaika.
Meillä odotettiin jännityksellä kuinka talviaikaan siirtyminen menee. Ottaen huomioon, että tytär on herännyt viikolla jopa viiden aikaan. Pelkonamme oli, että tytär päättää herätä viideltä. Kuinka meni? Tosi hyvin! Tyttö heräsi seitsemän jälkeen! Itse heräsin hieman aikaisemmin pelonsekaisin tuntein; eikö tyttö ole herännyt vieläkään? Onko jotain sattunut. Kiiresti aamutakki päälle ja katsomaan. Hymyssä suin tyttö touhusi omiaan sängyssä. Ihana pieni.
Voisi siis sanoa, että talviaikaan siirtyminen tapahtui varsin kivuttomasti. Ainakin toistaiseksi. Katsotaan illalla, onko silloin toinen ääni kellossa.
Onko teillä jo lunta? Tänne satoi ensi lumi toissa päivänä. Ihana kun on valoisaa

Viikonloppu

Ansaittu viikonloppu on koittanut ja ensimmäisestä työviikosta on selvitty kunnialla. Aloitin työt maanantaina ja isä-ihminen on ollut pikkuisen kanssa kotona. Alkuviikon olivat mieheni vanhemmat apuna, kun olohuoneen remontti piti saattaa loppuun aka laittaa katto paikalleen. Keskiviikosta eteenpäin olivat isä ja tytär sitten ihan kahdestaan ja hienostihan se pärjäsivät. Pari kertaa tyttö nukahti päiväunille isin kainaloon - ja tätä ihanuuttahan ei sitten äidin kanssa voinut tehdä! Ehkäpä se onkin isin ja tyttären välinen juttu, mihin ei äitiä mukaan huolita.
Kuitenkin. Kaikenkaikkiaan viikko meni todella hienosti. Itse olin iltaisin paljon virkeämpi ja koen antavani lapselle enemmän kuin kotona ollessa. Vaikka vihaan sanaa laatuaika, niin ehkäpä illat ovat juuri sitä. Kellossa voi kuitenkin ääni muuttua kun ulkopuolinen hoito alkaa. En halua manata, mutta pelkään hampaiden kiristelyn alkavan silloin. Kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja ulkopuolisella hoidossa oleva pieni lapsi. Kuinka joku ulkopuolinen osaisi hoitaa lastamme yhtä hyvin kuin me?
Jätetään suuremmat pohdiskelut nyt taka-alalle, murehditaan sitten jos murehdittavaa tulee.
Ihanaa viikonloppua!

Arkielämää

Kaksi täyttä työpäivää takana. Itse työ on kivaa, mutta kaipuu kotiin on suuri. Pienen ihanan luo. Itkuilta on toistaiseksi vältytty, onhan lapsukainen isänsä kanssa. Saa nähdä miten käy kun ensimmäinen hoitopäivä koittaa.. Luultavasti tämä mami tirauttaa itkut jos toisetkin. Ja ei, hoitopaikasta ei ole vieläkään kuulunut mitään :(


Työpäivän jälkeiset illat kuluvat todella nopeasti. Päätinkin etten tee mitään "ylimääräistä" eli kaupassa käynnit, koiran ulkoilutukset, siivous ja pyykinpesu hoidetaan toisen vanhemman toimesta kun lapsi nukkuu. En halua uhrata yhteistä ilta-aikaa kotihommiin. Ne ehtii tehdä myöhemmin. Ja onneksi joulukuun alusta teen osittaista työaikaa eli lapsiaika lisääntyy. :)

Hiphei! Remontti on muutes listoja vaille valmis! Toki verhotangot yms laitetaan vielä, kunhan ne listat saadaan.. Koti huokuu rauhaa ja tyyneyttä. Kuvia tulee, lupaan. Ehkäpä saatte maistiaisen kun pääsen kotikoneelle :)

Ihanaa keskiviikkoa!

Ensimmäinen

Ohi on. Ensimmäinen työpäivä meinaan. Jännitin lähdenkö kotoa itku kurkussa ja mietin kotioloja koko päivän
– Mutta. Eilen illalla en saanut unta, vaikka sanonkin etten jännittänyt. Adrenaliini kai virtasi suonissa. Iida päätti herätä viiden jälkeen seurustelemaan, sekään ei haitannut -Olin PIRTEÄ! Töissä ikävän hetkillä katselin kännykästä tyttären kuvia. Pieni iloinen lapsi, turvassa kotona isän kanssa.
– Kuten arvata saattaa, piti kotiin soittaa muutaman kerran.. no okei varmaan viisi kertaa. Enkä siis epäluulostani, vaan mielenkiinnostani. Kyllä isä hoitaa, tiesin sen. Kotiin päästyä tytär hihkui innoissaan ja konttasi syliin. Kyyneleet olivat tulla väkisin. Pieni kultaseni.
Ensimmäinen koti-ilta meni nopeasti. Nyt tytär on nukkunut jo lähes kolme tuntia. Tämä oma aika tuntuu vieraalle, nyt kaipaisin aikaa lapsen kanssa. Nyt tiedän mitä mies sanoi puhuessaan huonosta omastatunnosta. Tästä se siis lähtee. Nyt nukkumaan, jotta jaksaa nousta aamulla.

Remonttielämää

Voitteko kuvitella miten kivaa on elää keskellä remonttia? Etenkin kun remontin kohteena ovat olohuone ja eteinen. Kaksi kovin tärkeää ja keskeistä osaa kodista. Voin kertoa, että ei ole kivaa. Ei se remontti itsessään, vaikka onkin venynyt pidemmäksi kuin minun suunnitelmani alunperin. Mutta se pöly! Tekisi mieli luetella liuta kirosanoja.. Pölyä on kaikkialla. Ja joo on imuroitu vähän väliä ja pyyhitty lattiaa. Yritetty (joo todellakin yritetty) rajata. Puuh. 
Tälläiselle puhtaita lattioita rakastavalla tämä on katastrof...kamalaa. Tänään on kuitenkin päivä kun viimeiset hionnat tehdään (sitten riittää, oli tulos mikä vain) ja maalaus alkaa.
Kunnianhimoinen tarkoitukseni on maalata tänään kaikki seinät ainakin kahteen kertaan. Katsotaan kuinka käy.

Tahdon, oi tahdon niin kovasti saada tilat valmiiksi ja paikat putipuhtaiksi. Ehkä viikonlopuksi kaikki olisi valmista ja puhdasta? Kyllä, vaikka henki menisi. (Toivottavasti ei mee, siis se henki :D)

Yökukkuja ja -nukkuja

Lastenhuone (tai paremminkin lapsen huone) valmistui viimeinkin viime sunnuntaina ja tytär pääsi omaan huoneeseensa nukkumaan. Väliaikainen nukkumasoppi vierashuoneessa vaihtui uudistuneeseen levollisen väriseen huoneeseen. Tosin pitää myöntää, että huone on vielä hieman kesken. Ikkunalistat ja itseasiassa kattolistatkin puuttuvat. Ja kauan haaveilemani sisustustarra. Muuten - Täydellinen. 
Kuvittelemani ja haaveilemani huone. Rauhalliset, levolliset värit.

Pettymyksekseni luultavasti parin vuoden päästä kirppu vaatii sateenkaaren värejä seiniin. Noh murehditaan sitä sitten.

Ja hyvin tuntuu nukuttavan. Tai nukutti jo vierassopessa. Meillä siis nukutaan 12tunnin yöunia! Tämä mahdollistaakin äidin yökukkumisen :D Onneksi takaraivossani kummitelee vielä kuuden herätykset ja raahaan itseni sänkyyn yhdeksitoista.
Hyvää yötä!
ps. kuvia on tulossa, lupaan.

1.Lokakuuta

On niin paljon kerrottavaa. Monta kertaa olen istahtanut koneen ääreen kahvikupin kera valmiina päivittämään kuulumisia, mutta joka kerta.. Tyttärellä tuntuu olevan joku ylimääräinen aisti jolla huomataan blogihetken koittaneen. Joo on siis jäänyt. 

Ensin lapsesta: yöt ovat vaihtelevia, eritoten kun kävelyä harjoittelaan kovasti, ajoittain pitkin öitä. Toivottavasti ensi yönä saisi jo nukuttua, viime yön viisi iloista herätystä eivät tehneet äidistä yhtä iloista. Tiedän, että ystävän perheessä eletään samaa vaihetta ja se hiukan lohduttaa. Ja onneksi minulla on ihana mies, kuka iltavuoropäivinä/vapaapäivinä suo minulle päiväunet. Sekös on poikaa!

Puuh. Remontti. Edistyy hitaasti edellä mainitus kävelevän termiitin vuoksi. Päiväuniaika on yleensä vaihtelevan pituinen ja siinä ajassa joko ehtii tehdä remonttia eteenpäin, tai kuvittelee vain. Tilanne on, että tapetit on revitty ja pinnat tasoitettu. Huomenna pohjamaalia pintaan ja ylihuomenna tapettia ja maalia. (Kumpihan kannattaa tehdä ensin; tapetti vai maali?)
Tyttären huoneeseen tavoittelen rauhallisen harmoonista tunnelmaa, jota sävytän sopivan iloisilla pöllöillä. Kyllä pöllöillä. Olen pöllöhullu. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kuvia projektista tulossa myöhemmin.

Väsyttää. Vali, vali. *hymähdän ja hymyilen* Ei ole syytä valittaa, ei oikeasti. Kello on hieman yli seitsemän ja lapsi nukkuu. Tämä on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Pitäisiköhän syödä,vaikkei kyllä maistuisikaan.

Mukavaa maanantaita :)