"Siitä se ajatus sitten lähti"

Kerroinkin, että meillä tehdään remonttia, tai toisestaiseksi minä teen (sitä mitä osaan). Päätin aloittaa remontin lastenhuoneesta, olisi ainakin yksi paikka kunnossa ja valmis. Eli lähtökohtaina oli sinisävyyn tapetoidut seinät, parkettilattia ja valkoinen styrox-levykatto. Nyt on tapetit revitty pois ja lähes kaikki seinät kitattu. Isäntä katsasti ulkoseinän eristyksen, mikä vaikuttaa hyvälle. Nyt vaan levyt takaisin paikalleen ja kitit päälle. Patteri menee vaihtoon eli putkimies paikalle. Päätin, että pohjamaalataan seinät kauttaaltaan uudelleen, kun edellinen omistaja on hutaissut maalauksen huonosti. Sitten uutta pintaa päälle; tapettia ja maalia.
Halusin lastenhuoneen näyttävän lastenhuoneelta, mutten kuitenkaan lapselliselle. Kauhistun kun näen vaaleanpunaisia prinsessahuoneita ja sinisiä merirosvolaivahuoneita. Ei meidän perheeseen. Iida saa pöllöteemalla koristellun huoneen. Perussävyt ovat hillityt; valkoista ja beigeä. Joukossa turkoosia, oranssi ja mustaa antamaan sävyä ja syvyyttä. Mistä idea lähti? Me&I:n pöllöpeitosta. Hurmaannuin ja rakastuin <3
Siitä se ajatus sitten lähti -pöllöhuone
Kuvia tulee kunhan projekti valmistuu.

Touhutyttö

Touhutyttö -sitä tyttäreni todella on. Iidan otti ensimmäiset askeleet tukea vasten reilu pari viikkoa sitten. Paikallaan tytär ei ole sittemmin ollutkaan. Kolme päivää sitten taaperokärryn todellinen tarkoitus löydettiin ja nyt meno on lähes pitelemätöntä. On uskomatonta, kuinka nopeasti lapsi oppii uusia asioita! Koordinaatio ja tasapaino parantuvat joka hetki. Onneksi tyttö on harkitseva ja toistaiseksi kuhmua suuremmilta vaurioilta on vältytty. (Nyt kun sanon näin niin tänään varmasti kolahtaa kunnolla..)
Kävelyharjoitukset ovat tehneet öistä (mitkä muuten välillä ehtivät jo korjaantua kunnolla nukutuiksi) risaiset. Viime yönä herätyksiä oli ennätykselliset kuusi ja väsymys painaa. Toisaalta, kun nyt harjoittellaan kävely niin kohta nukutaan taas.. Jos jotain positiivista niin päiväunet ovat pidentyneet! Aamu-unet ovat puolitoista tuntia ja iltapäivällä/päivällä samanlainen mokoma. Alkuillasta puolen tunnin torkut auttavat jaksamaan iltapuuroon asti. Kun lapsi nukkuu -mitä tekee äiti? Repii tapettia ja tekee pintaremonttia.. lepääminen onkin yliarvostettua.. Huomaan vasta iltapäivällä (kun pysähdyn) olevani todella väsynyt. Sitten nukutaan molemmat
Minulla oli huoli, että ehtiikö tytär oppia kävelemään ennen päivähoitoon lähtemistä, mutta tuntuu ehtivän. Jälleen yksi huolen aihe pois päiväjärjestyksestä. Minulla on kotielämää enää kuukauden päivät ja sitten mamma siirtyy työelämään ja isä jää lapsen kanssa kotiin. Pakko todeta, että pientä kriisin poikasta olen saanut tästäkin..mutta eiköhän se siitä. Onhan siihen vielä kuukausi..(ja sehän on pitkä aika?)
Puuh. Nyt aamupalaa ja taidanpa neuloa hetken. Vai pitäisikö repiä tapettia?

Se tavallinen sunnuntai-ilta

Minun sunnuntaini. 
Lapsi nukahti yllättävän helposti nukuttamisen jälkeen. Sain iltaruuan tehdyksi ja syödyksi. Istuin sohvalla ja neuloin. Odotan saunan lämpenemistä ja miehen kotiintuloa. - Kuullostaako tylsältä?
Minusta ei.

Reilu kaksi vuotta sitten kun maailmani romahti en voinut kuvitella tälläistä normaalia, rauhallista perhe-elämää. Ei voinut uskoa, että voisin joskus tavoittaa tälläisen.

AVAlla alkoi uusi ohjelma; 11 tapaa jättää nainen. Allekirjoitan tunnuslauseen; Kerran rikottu on entistä vahvempi. Muistan vieläkin kirkkaasti hänen ilmeensä ja sanansa -haluan avioeron. Henkeäni ahdisti, silmiini kihosi väkisin kyyneleet.
Kysyin onko toista, hän valehteli. Ajan kuluessa riisuin sormukseni ja vannoin etten enää koskaan..

Nyt kun katson kimaltavia timentteja sormessani, voin vain sanoa tahtovani. Tahdon piru vie niin kovasti. Rakkaani sinut kohdattuani tajusin löytäneeni sen mitä en tiennyt edes etsineeni.
Sinä vain Kultaseni.

Tämä on minun sunnuntai-iltani, se tavallinen sunnuntai.

Maassa ja ilmassa

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka kavahtavat lapsiperheen ilmaisua meillä sitä ja meillä tätä..? No minä olin. Mutta kummasti mieli muuttuu kun oma rakkauden käpynen kasvaa ja kehittyy. Sitä haluaa kertoa kaikille mitä meillä nyt tehdään tai mitä meille kuuluu. Ja tavallaan liikuttaahan se pikkuisen osaaminen omaakin olemista..
Kuten meillä. Tytär oppi konttaamaan reilu kaksi viikkoa sitten ja sen jälkeen häntä on saanut vahtia silmä kovana. Tämän viikon uutena juttuna tuli seisomaan nousu tukea vasten. Siihen se pikkuinen ihminen vaan ponnisti ja nousi -sohvaa vasten, ihka ensimmäistä kertaa. Kyllä meni äidiltä pasmat sekaisin.
Meillä kontataan ja meillä noustaan tukea vasten seisomaan. Äidin oma aika on siis vähentynyt huomattavasti. Olen saanut unohtaa blogin tai sähköpostiin vastaamisen lapsen hereillä ollessa. Hän vaatii nyt täyden huomion ja keskittymisen.
Kolmas riemun aihe ovat unet. Konttauksen oppimisen jälkeen meillä on nukuttua. Muutama viime yö on ollut taivaallisia. Lapsi nukkuu 11 tuntia ja minä 8. Olen aamuisin kuin uudelleen syntynyt. Näitä lisää, kiitos!
Ihanaa syksyä! Joko haistatte ruskan ja syksyn tuulet? Minä rakastan syksyä!