Vauvasta taaperoksi

Vauvavuosi on takana ja taaperon elämä alkaa.
Näin jälkikäteen on hyvä summata ensimmäiselle vuodelle Must have -tavarat.
Meille tärkein oli vaunut.
- Koiran kanssa käveltiin ja ulkoiltiin noin muutenkin paljon. Linja-autolla liikuttiin ja vaunuilla matkustaminen oli ilmaista. Ei parkkipaikkaongelmia eikä pysyköintimaksuja. Meidän vaunut olivat/ovat Emmaljungat ja olen ollut tyytyväinen. Suosittelen panostamaan vaunuihin jos tarkoituksena on ulkoilla paljon. Parvekevaunuiksi välttää edullisemmatkin.
Turvakaukalo, turvaistuin
- Kaukalo ostettiin siskon kaverilta käytettynä kuikeaan 30euron hintaan. Turvaistuin ostettiin uutena kun sen käyttöikä on pidempi. Tyytyväinen olen
Sänky, syöttötuoli, lasten huoneen kalusteet ja astiat: tärkeitä muttei mitenkään ensimmäisinä hankittavia. Minulla oli jo aikaisemmin hankittu TrippTrapp tuoli (mikä on ollut ihana ja tosi hyvä), jonka onnistuin saamaan pilkkahintaan. Sänky ja lastenhuoneen kalusteet saatiin pienellä rahalla, toisista ei maksettu mitään.
Kantoreppu, Manduca, oli hyvä meille. Pikkuvauva-aikaan oli tarpeeton, mutta puolen vuoden molemmin puolin oli ehdoton mikäli aikoi lapsen valveilla ollessa siivota tms. Meillä tyttö ei viihtynyt lattialla vaan piti olla sylissä, noh Manduca pelasti.
Vähän käytettyä tai turhaa:
Bumbo-tuoli: Saatiin siskolta, todella vähän käytettiin.
Sitteri: Lainattiin kaverilta ja vähän käytettiin. Lähinnä syötöissä ennen syöttötuolia..
Hyppykiikku: kokeiltiin, ei kelvannut.
Tuttipullot: tarvittiin alle kymmenen kertaa, meillä luotettiin luomuun.
Voi olla, että unohdan jotain, palaan siis aiheeseen tarvittaessa.
Ps. Monimutkaisia leluja ei tarvita. Meillä parhaimmat ovat olleet palikat, purulelut ja Ainu-puput. Vaatteita ostettiin sekä käytettyinä että uusina. Molemmat olivat hyviä, eritoten pikkuvauva-aikana. Konttaus-kävelyiässä hyväkuntoiset käytetyt ovat kiven alla. Ei sovi unohtaa kestovaippoja, Myllymyksujen kestot olivat meille ehdottomat 4-8kuukauden iässä. Myöhemmin en saanut enää imuja riittämään. Hyvät kuitenkin!

Joulutonttu

Joulua vietetty hyvästä seurasta nauttien ja hyvin syöden. Pikkuneiti täytti joulupäivänä 1 vuotta - niin uskomattomalta kuin se tuntuikin.
Joulupukki toi monia paketteja Iidalle ja hän näytti paperin rapisteluista enemmän kuin itse lahjoista. Paketeista paljastui niin vaatteita kuin pehmolelujakin. KIrjoja ja muutama astia. Tarpeellista ja toiveiden mukaista. Kiitos pukille.

Ristiriitaisia tunteita

Rakkautta ja kurjuutta.
Kun läheinen ihminen on tosi kipeä niin myötätunto on suurempaa kuin arvaakaan. Tahtoisi kovasti auttaa, muttei kuitenkaan voi. Ihminen on itsepäinen. Apua hän saa ja voisi saada enemmänkin, mutta kun vielä jaksaa, vielä pystyy rutistamaan vähän lisää. Kipulääkettä ja illat lepoa, aamulla takaisin töihin.
Kun häntä katsoo, näkee kuinka kipeä hän on. Kun toista rakastaa kovin, on kivun katsominen sivusta lähes mahdotonta. Mutta silmiäkään kun ei voi sulkea.

Mitä tehdä? Yrittää kuunnella jos hän haluaisi jutella ja kertoa. Yrittää auttaa sen verran kuin voi. Yrittää tukea ja lohduttaa.

Rakastan <3

Joululoma

Joululoma. Minulla se alko tänään, tyttärellä eilen. Tytär kunnossa ja minä poden korvatulehdusta -ihan näin joulun odotuksen kunniaksi.
Mietin jonkun aikaa muistammeko perhepäivähoitajaamme kun joululoma alkaa. Mietin, että eihän tyttö ollut siellä kuin kolme viikkoa, joista yhden kipeänä. Mutta silti. Meillä on ihana hoitaja. Hän todella välittää. Muistimme häntä Mauri Kunnaksen joulukonvehdeilla ja kortilla. Tyytyväiseltä hän vaikutti.
Ja muuten - neljän-viiden heräämiset ovat historiaa, tavallaan. Kyllä neiti ilmoittaa olevansa hereillä jolloin kaappaan hänet vielä tunniksi-kahdeksi viereemme nukkumaan. Näin kaikki saavat riittävästi unta.

Ihanaa joululomaa!

Pikku köpöttäjä

Nyt voisin sanoa, että lapseni todella kävelee. Hän siis oikeasti kävelee lähes koko ajan. Kävely on hyvin tasaista, ajoittain tietenkin horjuvaa, mutta silti.
Tuntuu hassulta, että lapsi todella kävelee. Tätähän ollaan (toivottu) odotettu, mutta silti se tuntuu hassulta. Meidän vauvasta on todella kasvanut yksivuotias kävelevä taapero. Äidin vauva on kadonnut, häh, eikä ole. Ikuisestihan tuo lapsi on miun vauva

Elämä parasta aikaa

Olen toivonut ja haaveillut perheestä niin kauan kuin muistan. 

Hassua miten vuosien päästä voi mieleen pulpahtaa asioita, jotka on autuaasti unohtanut.. Olen ollut kutakuinkin 16v kun olen lukenut kaksplussasta vaunuvertailua. Silloin päätin, että jos minulla joskus on lapsi niin Emmaljungat minä haluan. Ja kovalla kopalla se olla pitää.
Tuli lapsi ja Emmaljungat. (rasti ruutuun?)

Mies kysyi eräänä päivänä, että kaipaanko minä iltaelämään. Hetken mietittyäni totesin etten kaipaa. Omaa aikaa ajoittain kyllä kaipaan, mutta baarissa riekkuminen ei tunnu enää luontevalta. Olen kai riekkunut siellä riittävästi. Nyt haluan panostaa perheen hyvinvointiin ja omaan hyvinvointiin. Meidän yhteiseen aikaan ja minun omaan aikaani. Totesin miehelle, että olen haaveillut tästä (perheestä) niin kauan - ja nyt - minä elän unelmaani, elän elämäni parasta aikaa.

Parasta aikaa kiukunpuuskaisen lapsen kanssa, kuka herää aamuisin viideltä. Silti. Enkä itseasiassa ole edes pahoillani. Tytär, mies ja koira. Voisiko asiat olla vielä paremmin?  Kuiskaan toiveen tuuleen..

Hilja Maitotyttö

Lapsemme rakastaa maitoa. Mikä tahansa maito ei kuitenkaan kelpaa. Äidinmaitoa sen olla pitää.
Kun aamuherätyksen alkoivat viideltä tein virheen viereenottamisesta ja tissittelystä. Jep. Pohjalukemat olivat tänään - 4.24. Ei hyvää päivää. Ei maitoa vaan syliä ja sitten aamupalaa.
Noh mainittakoon, että heräämiseen on voinut vaikuuttaa lapsukaisen orastava flunssa. Räkää, yskää ja pientä lämpöä. Kotipäiviä siis. Paljon unta ja äidinmaitoa. Jep, tällä mennään.
Tiedättekö, että jouluun on 12 yötä!

PPH

Päivähoidon aloittaminen häämöttää ja äitiä kauhistuttaa.
Olenkin aikaisemmin sanonut, että pehmeä lasku työelämään (isä kotona lapsen kanssa) on äidille hyväksi. Nyt kun ensi viikolla hoito virallisesti alkaa niin ahdistusta pukkaa. 
Mietityttää miten hoito menee, Osaako hoitaja lohduttaa Iidaa, Osaako tunnistaa Iidan tarpeet, Miten Iida jaksaa olla hoidossa.. Kaikki tämä pyörii päässä.

Panikoinnista huolimatta hoito alkaa. Vaatteita on nimikoitu ja hoitoreppu hankittu.
Tällä mennään. Jos töyssyjä tulee niin mietitään uudelleen..
 

 

Muksuvaatteet

En ole tainnut aikaisemmin kehua Myllymuksujen ihania vaatteita. Meillä on ollut onni saada muutama ihana vaate käyttöömme. Vaatteiden kuosit ovat ihanan lapsellisia, kuitenkin äidinkin silmää hiveleviä. Itse tykkään kovasti.
Meillä on bodeja ja paita. Bodyt ovat velourkangasta mikä on meidän lapselle tosi hyvä, palelija kun on - kuten äitikin. Paita taitaa olla bambupuuvillaan -on meinaan niin pehmeä. Ilokseni voin kertoa etteivät värit eikä pehmeys ole kärsineet pesussa lainkaan. Paita on mielestäni kokoaan vastaava. Bodyt ovat melko kapeaa mitoitusta, joten suosittelen normaalia kokoa isomman. Meillä ainakin toimi hyvin näin, ja tyttö on hoikkanen.
Tästä vaikka pukinkonttiin

Myllymuksut

Arjen helpottaja

Remontti + kipsipöly = rikkinäinen imuri.
Imuri antoi varoitusmerkkejä tulevasti kuolemastaan, joten ehdin hieman vertailla uusia imureita ja miettiä mikä olisi paras lapsi-koiraperheeseen.
Viikko sitten Dyson kotiutui meille. Nyt viikon kokemuksella sanon käsisydämellä ettei meille tulee enää pussillista imuria, ei koskaan.
Dyson on lunastanut lupausensa tähän asti. Valitsin eläinperheeseen suunnitellun imurin - ja oi! Kyllä karvat lähtevät. Imurissa on erityinen mattosuulake (jollain hienolla turbiinipäällä) ja kyllä karvat katoavat.
Tyttären huoneen matto, jota sai vanhalla imurilla hinkata, hinkata, puhdistaa suulakkeen ja hinkata; jotta karvat lähtivät - on Dysonin ansiosta helppo puhdistaa ja koirankarvavapaa. Ihanaa!
Jos olet uutta imuria vailla ja sinulta löytyy nelijalkaisia ystäviä suosittelen perehtymään Dyson-perheeseen. Meidän kodinhoidosta tuli helppoa ja yksinkertaista, kiitos Dysonin. Suosittelen
ps. tulossa postaus Myllymuksujen vaatteista.

Arjen helpottaja

Remontti + kipsipöly = rikkinäinen imuri.

Imuri antoi varoitusmerkkejä tulevasti kuolemastaan, joten ehdin hieman vertailla uusia imureita ja miettiä mikä olisi paras lapsi-koiraperheeseen.

Viikko sitten Dyson kotiutui meille. Nyt viikon kokemuksella sanon käsisydämellä ettei meille tulee enää pussillista imuria, ei koskaan.
Dyson on lunastanut lupausensa tähän asti. Valitsin eläinperheeseen suunnitellun imurin - ja oi! Kyllä karvat lähtevät. Imurissa on erityinen mattosuulake (jollain hienolla turbiinipäällä) ja kyllä karvat katoavat.

Tyttären huoneen matto, jota sai vanhalla imurilla hinkata, hinkata, puhdistaa suulakkeen ja hinkata; jotta karvat lähtivät - on Dysonin ansiosta helppo puhdistaa ja koirankarvavapaa. Ihanaa!

Jos olet uutta imuria vailla ja sinulta löytyy nelijalkaisia ystäviä suosittelen perehtymään Dyson-perheeseen. Meidän kodinhoidosta tuli helppoa ja yksinkertaista, kiitos Dysonin. Suosittelen :)

The Huone

Viimeinkin kuvia lastenhuoneesta tai paremminkin Lapsen huoneesta.

Hullaannuin Me&I:n pöllöpeittoon. Värit säväyttivät tämän mamman sydäntä. Tämä oli pakko saada. Pitkällisen metsästyksen jälkeen peitto kotiutuikin meille. Siitä se ajatus sitten lähti - värit lapsen huoneeseen. Täydellistä.
Lähtökohtan oli sinertävän sävyinen tapetoitu huone. (omasta mielestäni kauhistus..)

 

Lopputulos. Päävärit vaaleat ja ripauksittain väriläiskiä.
Kuvattu ovelta. Lähinnä vaatelipasto,jonka takana pinnasänky ja taustalla hylly. Kuvasta puuttuvat vaatehuone, (ikkuna) ja lapsen pöytä-tuolisetti.
Toinen rakkaus, Ainu-puput. Jätti-Ainu nököttää uskollisesti tuolilla ja odottaa pientä leikkijää.
Äiti on tyytyväinen, ja isikin.

Ensimmäinen isänpäivä

Meillä vietettiin tänään ensimmäistä isänpäivää. Mies sanoi, että tuntuu jännältä tämä päivä. Tyttären ollessa vielä kovin pieni, on äidin autettava lahjan kanssa. Tänään isiä muistettiin muumimukilla, suklaalevyllä ja kuvallisella avaimenperällä, mukana luonnollisesti muumikortti. Avaimenperä tuli isillä hyvänä yllätyksenä. Taisi hämmentyä yleensä koko lahjasta. Punastelujen kera mies ihmetteli lahjuksia ja nautti käpykakkua.
Ikimuistoista isänpäivää!

Istun sohvalla ja katselen ympärilleni. Kaunis koti, viimeistelyä vaille valmis. Lapsi nukkuu tyytyväisenä. Koira tuhisee. Mies on saunaillassa. Minä istun sohvalla ja mietin kuinka onnekas olen.

Harha-askelien jälkeen sain tämän onnen. Onnen jonka jaan parhaan miehen kanssa. Onnen josta syntyi pienenpieni tyttö. Oma koti. Terveys. Työ.
Väkisinkin hymyilyttää. Nyt nautitaan, asiat ovat hyvin. 

Kun itsellä on asiat hyvin, jaksaa auttaa muita. Oletko ajatellut kuinka onnekkaita me olemme kun olemme terveitä ja lapsemme ovat terveitä? Minä olen.
Mitä sanoisit ädille, jonka lapsi on kuolemansairas. Kirjaimellisesti taistelee hengestään.
Minä en tiedä. Kaikki sanat kuullostavat teeskentelyltä ja tyhjiltä. Miten mitkään sanat voisivat helpottaa äidin tuskaa? Pelkoa, että lapsi kirjaimellisti kuolee käsiin. 
"Jaksamista vaikeisiin hetkiin" -kuullostaa teennäiseltä. Mitä sanoa kun mitkään samat eivät riitä? Halata voisin.

Olkamme kiitollisia ja eläkäämme tässä hetkessä. Katsokaan ympärillenne ja nauttikaa siitä mitä teillä on. Koskaan kun ei elämästä tiedä.

Kauniita unia.

Talviaika

Tervetuloa talvi ja talviaika.
Meillä odotettiin jännityksellä kuinka talviaikaan siirtyminen menee. Ottaen huomioon, että tytär on herännyt viikolla jopa viiden aikaan. Pelkonamme oli, että tytär päättää herätä viideltä. Kuinka meni? Tosi hyvin! Tyttö heräsi seitsemän jälkeen! Itse heräsin hieman aikaisemmin pelonsekaisin tuntein; eikö tyttö ole herännyt vieläkään? Onko jotain sattunut. Kiiresti aamutakki päälle ja katsomaan. Hymyssä suin tyttö touhusi omiaan sängyssä. Ihana pieni.
Voisi siis sanoa, että talviaikaan siirtyminen tapahtui varsin kivuttomasti. Ainakin toistaiseksi. Katsotaan illalla, onko silloin toinen ääni kellossa.
Onko teillä jo lunta? Tänne satoi ensi lumi toissa päivänä. Ihana kun on valoisaa

Viikonloppu

Ansaittu viikonloppu on koittanut ja ensimmäisestä työviikosta on selvitty kunnialla. Aloitin työt maanantaina ja isä-ihminen on ollut pikkuisen kanssa kotona. Alkuviikon olivat mieheni vanhemmat apuna, kun olohuoneen remontti piti saattaa loppuun aka laittaa katto paikalleen. Keskiviikosta eteenpäin olivat isä ja tytär sitten ihan kahdestaan ja hienostihan se pärjäsivät. Pari kertaa tyttö nukahti päiväunille isin kainaloon - ja tätä ihanuuttahan ei sitten äidin kanssa voinut tehdä! Ehkäpä se onkin isin ja tyttären välinen juttu, mihin ei äitiä mukaan huolita.
Kuitenkin. Kaikenkaikkiaan viikko meni todella hienosti. Itse olin iltaisin paljon virkeämpi ja koen antavani lapselle enemmän kuin kotona ollessa. Vaikka vihaan sanaa laatuaika, niin ehkäpä illat ovat juuri sitä. Kellossa voi kuitenkin ääni muuttua kun ulkopuolinen hoito alkaa. En halua manata, mutta pelkään hampaiden kiristelyn alkavan silloin. Kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja ulkopuolisella hoidossa oleva pieni lapsi. Kuinka joku ulkopuolinen osaisi hoitaa lastamme yhtä hyvin kuin me?
Jätetään suuremmat pohdiskelut nyt taka-alalle, murehditaan sitten jos murehdittavaa tulee.
Ihanaa viikonloppua!

Arkielämää

Kaksi täyttä työpäivää takana. Itse työ on kivaa, mutta kaipuu kotiin on suuri. Pienen ihanan luo. Itkuilta on toistaiseksi vältytty, onhan lapsukainen isänsä kanssa. Saa nähdä miten käy kun ensimmäinen hoitopäivä koittaa.. Luultavasti tämä mami tirauttaa itkut jos toisetkin. Ja ei, hoitopaikasta ei ole vieläkään kuulunut mitään :(


Työpäivän jälkeiset illat kuluvat todella nopeasti. Päätinkin etten tee mitään "ylimääräistä" eli kaupassa käynnit, koiran ulkoilutukset, siivous ja pyykinpesu hoidetaan toisen vanhemman toimesta kun lapsi nukkuu. En halua uhrata yhteistä ilta-aikaa kotihommiin. Ne ehtii tehdä myöhemmin. Ja onneksi joulukuun alusta teen osittaista työaikaa eli lapsiaika lisääntyy. :)

Hiphei! Remontti on muutes listoja vaille valmis! Toki verhotangot yms laitetaan vielä, kunhan ne listat saadaan.. Koti huokuu rauhaa ja tyyneyttä. Kuvia tulee, lupaan. Ehkäpä saatte maistiaisen kun pääsen kotikoneelle :)

Ihanaa keskiviikkoa!

Ensimmäinen

Ohi on. Ensimmäinen työpäivä meinaan. Jännitin lähdenkö kotoa itku kurkussa ja mietin kotioloja koko päivän
– Mutta. Eilen illalla en saanut unta, vaikka sanonkin etten jännittänyt. Adrenaliini kai virtasi suonissa. Iida päätti herätä viiden jälkeen seurustelemaan, sekään ei haitannut -Olin PIRTEÄ! Töissä ikävän hetkillä katselin kännykästä tyttären kuvia. Pieni iloinen lapsi, turvassa kotona isän kanssa.
– Kuten arvata saattaa, piti kotiin soittaa muutaman kerran.. no okei varmaan viisi kertaa. Enkä siis epäluulostani, vaan mielenkiinnostani. Kyllä isä hoitaa, tiesin sen. Kotiin päästyä tytär hihkui innoissaan ja konttasi syliin. Kyyneleet olivat tulla väkisin. Pieni kultaseni.
Ensimmäinen koti-ilta meni nopeasti. Nyt tytär on nukkunut jo lähes kolme tuntia. Tämä oma aika tuntuu vieraalle, nyt kaipaisin aikaa lapsen kanssa. Nyt tiedän mitä mies sanoi puhuessaan huonosta omastatunnosta. Tästä se siis lähtee. Nyt nukkumaan, jotta jaksaa nousta aamulla.

Remonttielämää

Voitteko kuvitella miten kivaa on elää keskellä remonttia? Etenkin kun remontin kohteena ovat olohuone ja eteinen. Kaksi kovin tärkeää ja keskeistä osaa kodista. Voin kertoa, että ei ole kivaa. Ei se remontti itsessään, vaikka onkin venynyt pidemmäksi kuin minun suunnitelmani alunperin. Mutta se pöly! Tekisi mieli luetella liuta kirosanoja.. Pölyä on kaikkialla. Ja joo on imuroitu vähän väliä ja pyyhitty lattiaa. Yritetty (joo todellakin yritetty) rajata. Puuh. 
Tälläiselle puhtaita lattioita rakastavalla tämä on katastrof...kamalaa. Tänään on kuitenkin päivä kun viimeiset hionnat tehdään (sitten riittää, oli tulos mikä vain) ja maalaus alkaa.
Kunnianhimoinen tarkoitukseni on maalata tänään kaikki seinät ainakin kahteen kertaan. Katsotaan kuinka käy.

Tahdon, oi tahdon niin kovasti saada tilat valmiiksi ja paikat putipuhtaiksi. Ehkä viikonlopuksi kaikki olisi valmista ja puhdasta? Kyllä, vaikka henki menisi. (Toivottavasti ei mee, siis se henki :D)

Yökukkuja ja -nukkuja

Lastenhuone (tai paremminkin lapsen huone) valmistui viimeinkin viime sunnuntaina ja tytär pääsi omaan huoneeseensa nukkumaan. Väliaikainen nukkumasoppi vierashuoneessa vaihtui uudistuneeseen levollisen väriseen huoneeseen. Tosin pitää myöntää, että huone on vielä hieman kesken. Ikkunalistat ja itseasiassa kattolistatkin puuttuvat. Ja kauan haaveilemani sisustustarra. Muuten - Täydellinen. 
Kuvittelemani ja haaveilemani huone. Rauhalliset, levolliset värit.

Pettymyksekseni luultavasti parin vuoden päästä kirppu vaatii sateenkaaren värejä seiniin. Noh murehditaan sitä sitten.

Ja hyvin tuntuu nukuttavan. Tai nukutti jo vierassopessa. Meillä siis nukutaan 12tunnin yöunia! Tämä mahdollistaakin äidin yökukkumisen :D Onneksi takaraivossani kummitelee vielä kuuden herätykset ja raahaan itseni sänkyyn yhdeksitoista.
Hyvää yötä!
ps. kuvia on tulossa, lupaan.

1.Lokakuuta

On niin paljon kerrottavaa. Monta kertaa olen istahtanut koneen ääreen kahvikupin kera valmiina päivittämään kuulumisia, mutta joka kerta.. Tyttärellä tuntuu olevan joku ylimääräinen aisti jolla huomataan blogihetken koittaneen. Joo on siis jäänyt. 

Ensin lapsesta: yöt ovat vaihtelevia, eritoten kun kävelyä harjoittelaan kovasti, ajoittain pitkin öitä. Toivottavasti ensi yönä saisi jo nukuttua, viime yön viisi iloista herätystä eivät tehneet äidistä yhtä iloista. Tiedän, että ystävän perheessä eletään samaa vaihetta ja se hiukan lohduttaa. Ja onneksi minulla on ihana mies, kuka iltavuoropäivinä/vapaapäivinä suo minulle päiväunet. Sekös on poikaa!

Puuh. Remontti. Edistyy hitaasti edellä mainitus kävelevän termiitin vuoksi. Päiväuniaika on yleensä vaihtelevan pituinen ja siinä ajassa joko ehtii tehdä remonttia eteenpäin, tai kuvittelee vain. Tilanne on, että tapetit on revitty ja pinnat tasoitettu. Huomenna pohjamaalia pintaan ja ylihuomenna tapettia ja maalia. (Kumpihan kannattaa tehdä ensin; tapetti vai maali?)
Tyttären huoneeseen tavoittelen rauhallisen harmoonista tunnelmaa, jota sävytän sopivan iloisilla pöllöillä. Kyllä pöllöillä. Olen pöllöhullu. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kuvia projektista tulossa myöhemmin.

Väsyttää. Vali, vali. *hymähdän ja hymyilen* Ei ole syytä valittaa, ei oikeasti. Kello on hieman yli seitsemän ja lapsi nukkuu. Tämä on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Pitäisiköhän syödä,vaikkei kyllä maistuisikaan.

Mukavaa maanantaita :)

"Siitä se ajatus sitten lähti"

Kerroinkin, että meillä tehdään remonttia, tai toisestaiseksi minä teen (sitä mitä osaan). Päätin aloittaa remontin lastenhuoneesta, olisi ainakin yksi paikka kunnossa ja valmis. Eli lähtökohtaina oli sinisävyyn tapetoidut seinät, parkettilattia ja valkoinen styrox-levykatto. Nyt on tapetit revitty pois ja lähes kaikki seinät kitattu. Isäntä katsasti ulkoseinän eristyksen, mikä vaikuttaa hyvälle. Nyt vaan levyt takaisin paikalleen ja kitit päälle. Patteri menee vaihtoon eli putkimies paikalle. Päätin, että pohjamaalataan seinät kauttaaltaan uudelleen, kun edellinen omistaja on hutaissut maalauksen huonosti. Sitten uutta pintaa päälle; tapettia ja maalia.
Halusin lastenhuoneen näyttävän lastenhuoneelta, mutten kuitenkaan lapselliselle. Kauhistun kun näen vaaleanpunaisia prinsessahuoneita ja sinisiä merirosvolaivahuoneita. Ei meidän perheeseen. Iida saa pöllöteemalla koristellun huoneen. Perussävyt ovat hillityt; valkoista ja beigeä. Joukossa turkoosia, oranssi ja mustaa antamaan sävyä ja syvyyttä. Mistä idea lähti? Me&I:n pöllöpeitosta. Hurmaannuin ja rakastuin <3
Siitä se ajatus sitten lähti -pöllöhuone
Kuvia tulee kunhan projekti valmistuu.

Touhutyttö

Touhutyttö -sitä tyttäreni todella on. Iidan otti ensimmäiset askeleet tukea vasten reilu pari viikkoa sitten. Paikallaan tytär ei ole sittemmin ollutkaan. Kolme päivää sitten taaperokärryn todellinen tarkoitus löydettiin ja nyt meno on lähes pitelemätöntä. On uskomatonta, kuinka nopeasti lapsi oppii uusia asioita! Koordinaatio ja tasapaino parantuvat joka hetki. Onneksi tyttö on harkitseva ja toistaiseksi kuhmua suuremmilta vaurioilta on vältytty. (Nyt kun sanon näin niin tänään varmasti kolahtaa kunnolla..)
Kävelyharjoitukset ovat tehneet öistä (mitkä muuten välillä ehtivät jo korjaantua kunnolla nukutuiksi) risaiset. Viime yönä herätyksiä oli ennätykselliset kuusi ja väsymys painaa. Toisaalta, kun nyt harjoittellaan kävely niin kohta nukutaan taas.. Jos jotain positiivista niin päiväunet ovat pidentyneet! Aamu-unet ovat puolitoista tuntia ja iltapäivällä/päivällä samanlainen mokoma. Alkuillasta puolen tunnin torkut auttavat jaksamaan iltapuuroon asti. Kun lapsi nukkuu -mitä tekee äiti? Repii tapettia ja tekee pintaremonttia.. lepääminen onkin yliarvostettua.. Huomaan vasta iltapäivällä (kun pysähdyn) olevani todella väsynyt. Sitten nukutaan molemmat
Minulla oli huoli, että ehtiikö tytär oppia kävelemään ennen päivähoitoon lähtemistä, mutta tuntuu ehtivän. Jälleen yksi huolen aihe pois päiväjärjestyksestä. Minulla on kotielämää enää kuukauden päivät ja sitten mamma siirtyy työelämään ja isä jää lapsen kanssa kotiin. Pakko todeta, että pientä kriisin poikasta olen saanut tästäkin..mutta eiköhän se siitä. Onhan siihen vielä kuukausi..(ja sehän on pitkä aika?)
Puuh. Nyt aamupalaa ja taidanpa neuloa hetken. Vai pitäisikö repiä tapettia?

Se tavallinen sunnuntai-ilta

Minun sunnuntaini. 
Lapsi nukahti yllättävän helposti nukuttamisen jälkeen. Sain iltaruuan tehdyksi ja syödyksi. Istuin sohvalla ja neuloin. Odotan saunan lämpenemistä ja miehen kotiintuloa. - Kuullostaako tylsältä?
Minusta ei.

Reilu kaksi vuotta sitten kun maailmani romahti en voinut kuvitella tälläistä normaalia, rauhallista perhe-elämää. Ei voinut uskoa, että voisin joskus tavoittaa tälläisen.

AVAlla alkoi uusi ohjelma; 11 tapaa jättää nainen. Allekirjoitan tunnuslauseen; Kerran rikottu on entistä vahvempi. Muistan vieläkin kirkkaasti hänen ilmeensä ja sanansa -haluan avioeron. Henkeäni ahdisti, silmiini kihosi väkisin kyyneleet.
Kysyin onko toista, hän valehteli. Ajan kuluessa riisuin sormukseni ja vannoin etten enää koskaan..

Nyt kun katson kimaltavia timentteja sormessani, voin vain sanoa tahtovani. Tahdon piru vie niin kovasti. Rakkaani sinut kohdattuani tajusin löytäneeni sen mitä en tiennyt edes etsineeni.
Sinä vain Kultaseni.

Tämä on minun sunnuntai-iltani, se tavallinen sunnuntai.

Maassa ja ilmassa

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka kavahtavat lapsiperheen ilmaisua meillä sitä ja meillä tätä..? No minä olin. Mutta kummasti mieli muuttuu kun oma rakkauden käpynen kasvaa ja kehittyy. Sitä haluaa kertoa kaikille mitä meillä nyt tehdään tai mitä meille kuuluu. Ja tavallaan liikuttaahan se pikkuisen osaaminen omaakin olemista..
Kuten meillä. Tytär oppi konttaamaan reilu kaksi viikkoa sitten ja sen jälkeen häntä on saanut vahtia silmä kovana. Tämän viikon uutena juttuna tuli seisomaan nousu tukea vasten. Siihen se pikkuinen ihminen vaan ponnisti ja nousi -sohvaa vasten, ihka ensimmäistä kertaa. Kyllä meni äidiltä pasmat sekaisin.
Meillä kontataan ja meillä noustaan tukea vasten seisomaan. Äidin oma aika on siis vähentynyt huomattavasti. Olen saanut unohtaa blogin tai sähköpostiin vastaamisen lapsen hereillä ollessa. Hän vaatii nyt täyden huomion ja keskittymisen.
Kolmas riemun aihe ovat unet. Konttauksen oppimisen jälkeen meillä on nukuttua. Muutama viime yö on ollut taivaallisia. Lapsi nukkuu 11 tuntia ja minä 8. Olen aamuisin kuin uudelleen syntynyt. Näitä lisää, kiitos!
Ihanaa syksyä! Joko haistatte ruskan ja syksyn tuulet? Minä rakastan syksyä!

Kestot vs kertsit

Tyttären ollessa pieni vauva käytimme kertakäyttövaippoja. Siskoni kertoi kestojen olevan todella hyvät ja kätevät. Epäilin. Käsitykseni kestovaipoista oli, että ne ovat hankalia ja vaativia. Uskaltauduin kokeilemaan kestoja vasta Iidan ollessa kolmikuinen. Kokeiluun päätyi äitiyspakkausen imsevimse sekä muksumyllyjen vaipat.
ImseVimse oli ihan kiva, mutta en kokenut omaksi. Muksumyllyjen taskuvaippa+imu oli mielestäni kätevä ja helppo käyttää. Hurahdinkin kestoihin niin paljon, että ostin kavereilta heiltä äitiyspakkauksen muksuvaipat.
Kasvaessa painoraja ja vaipan imukyky tulivat vastaan. Uusien hankinta oli edessä. Päädyin ostamaan lisää muksujen taskuvaippoja ja lisäimuja. Onnekseni vaipat olivat tarjouksessa ja sain hankittua tarpeellisen määrän melko edullisesti. Vaipat olivatkin tiukassa käytössä kesään asti.
Ongelma! Nyt vaipot fuskaavat reunoilta, enkä tiedä miten korjaisin ongelman. Olen kokeillut lisätä imuja ja ne riittävätkin,keskelle. Reunat vuotavat edelleen. Rakkaat ihmiset, onko teillä vastaavaa ongelmaa? Miten tämä ratkaistaan?
Ps. Katsokaa miten ihania kuoseja!!

Yöaikaan

Jatketaanpa vielä yöaiheisella postauksella. Muutaman viikkoa sitten tein päätöksen yösyömisen lopettamisesta (Monet puhuvat unikoulusta, minä yöimetyksen lopetuksesta). Tyttären opetellessa konttaamaan ovat rauhauttomat yöt palanneet elämäämme, tai oikeastaan joka toinen/kolmas on yö on rauhaton, muuta levollisia. Nuo rauhattomat yöt tarkoittavat aamuyön heräämistä ja puolentoista tunnin valvomista aka jumppaa ja konttausharjoittelua. Nämä herätykset ovat yrittäneet horjuttaa päätöstäni yöimetyksen lopetuksesta, mutta onneksi olen pitänyt pääni. Uskon, että yöt huonontuisivat kokonaisvaltaisesti jos imetys aloitettaisiin uudelleen. Tämä vaihe -konttauksen opettelu - kestää aikansa ja sitten yöt helpottavat, toivottavasti.
Vaippa-asiat pyörivät mielessäni, mutta taidan postata niistä erikseen.
Lopuksi kuvamaistiainen kahden kuukauden takaa, kun tytär opetteli istumaan. Kylläpä lapset kehittyvät nopeasti.

Nukutaan(ko?)

Vauva-aikana meillä on nukuttu melko hyvin. Toki pikkuvauva-aika oli tiheän imetyksen (ja heräilyn) aikaa, mutta kiinteisiin siirryttyä tasoittuivat yöt valtavan paljon. Noin kuukausi sitten kaveri kertoi, että heillä nukutaan yöt läpeensä - ja olin NIIN kateellinen! Toki yhden tai kahden herätyksen yöt ovat aina paremmat kuin kolmen tai neljän, mutta silti. Nukkua koko yö, heräämättä. Yritin muistella miltä se tuntui, enkä muistanut enää.

Miehen lähdettyä reissuun pari viikkoa sitten pohdin yöimetyksen lopettamista. En kuitenkaan uhrannut asialle sen enempää ajatuksia sillä olimme sopineet vierottavamme tyttären yhdessä. (Jos ne kuuluisat vieroitusraivarit tulevat niin kuuntelemme ne yhdessä) Kuinka kävi? Tyttäreni päätti itse vieroittaa itsensä. Yöllä ei kelvannut rinta, ei vaikka kuinka tarjosin. Vesihörppy nokkamukista kelpasi ja uni maittoi. Viikon ajan menimme yhdellä herätyksellä ja vesihörpyllä. Minä nukuin ja olin todella energinen aamulla!

Viikonloppuna juhlistimme ystävien häitä ja ilmeisesti uusi paikka/ paljon uusia kasvoja/ konttauksen opettelu häiritsivät yöunta niin paljon ettei tytär nukkunut lähes lainkaan tuona yönä. Noh jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin - tytär haparoivin ottein konttaa pieniä matkoja ja nukkuu yöt. Kaksi yötä olen nukkunut kuin sikapossu taivaassa. Aivan ihanaa!

Miten teillä nukutaan? Miten yövierotus on onnistunut?

Muksubloggaaja

Minut valittiin (toivottavasti monien) hakijoiden kesken Myllymuksujen bloggaajaksi.
Tarkoituksena on avata vauvaperheen elämää ja meidän arkeamme. Itse saan päättää kuinka paljon kerron ja kerronko kuvin vai en.

Ihanaa päivää! Me lähdetään neuvolaan.

Hetki

Hetki.
Lapsi nukkuu (niitä kuuluisan lyhyitä) päiväunia. Kotona on hiljasta. Koirankin nukkuu.
Tässä kohtaa se viisas ja järkevä äiti lepäisi hetken.
Mitä minä teen. Keitän kahvia ja roikun netissä. No omaa aikaa tämäkin.

Nämä hetket auttavat jaksamaan.

ps. Pionin kukat aukeavat kohta! :)

Puolivuotinen

Puolivuotta sitten ihmettelin pienen pientä nyyttiä keskussairaalassa. Tuosta pienestä hennosta nyytistä on kasvanut jokelteleva ja tarmokas pikkuneiti. Tuntuu neidillä omaa tahtoa löytyvän, sekös äitiä huvittaa. 
Mielenkiinnolla odotan millainen touhutyttö hänestä kasvaa. Millainen yksivuotias hän mahtaa olla.. jännittävää. Niin paljon muutoksia, niin lyhyessä ajassa.

Ihanaa puolivuotiaspäivää rakas tyttäreni <3

ps. ensimmäinen hammas puhkesi eilen! :)

Keskikesän juhlaa

Keskikesä ja juhannus.
Viime vuonna juhannusta vietettiin Himoksella festarien merkeissä. Tänä vuonna anoppilassa puolivuotiaan touhottajan kanssa. Uskomatonta kuinka paljon elämä on muuttunut vuodessa. Molemmat tilanteet mieluisia, vaikkakin hyvin erilaisia.

Juhannusaamu. Anoppi nukuttaa lasta ja äidillä kahvia kupissa ja tuoreita karjalanpiirakoita edessä.
Hyvää juhannusta!

Arki

Arki. Monet pitävät arkea tylsänä ja kaipaavat elämään lisämausteita. Kalenteri tupataan täyteen monenlaista menoa ja tapahtumaa. Minä rakastan arkea. Juuri sitä arkea ettei mitään ihmeitä tapahdu. 

Ennen sairastelua meidän arjessamme oli rytmi. Nyt kun sairastelut ovat mennyttä aikaa, niin on rytmikin. Tai tavallaan onhan meillä rytmi; aamupäivän unet, lounas, unet, välipala yms. Mutta silti. Aiemmin lapsi nukahti yöunille 19.30, nyt virkkusilmäinen lapsi valvoo kymmeneen. Huokaus. Se siitä omasta ajasta. Tai omista unista, kun rauhattoman yön jälkeen aamut alkavat viiden-kuuden aikaan. Pitäisi ajatella, että tämä on vain vaihe mikä kestää aikansa ja sitten helpottaa. 


Lapsi nukkuu aamun ensimmäisiä päiväuniaan (ja tosiaan kello on 7! voitte kuvitella, mihin aikaan meillä on herätty). Äidille kuppi kahvia ja aamupalaa. Uuteen päivään!


Aurinkoista päivää!

Rakkaudesta pelkoon ja takaisin

Lapsen saaminen herättää uudenlaisia tunteita. Rakkaus tuntuu syvemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Läheisyys saa uuden merkityksen. Uni tai sen puute on käsinkosketeltavaa. Lapsen synnyttyä kaikki muuttuu. Viisasta siskoa lainatakseni: Äitiys on rakkautta ja raivoa, iloa ja pelkoa, onnistumisia ja pettymyksiä itseensä ja paljon, paljon muuta.

Myös pelko on saanut uudet mittasuhteet. Itselläni alkuvaiheen pelko lapsen menettämisestä oli hormonimyrskyn aikaansaamaa. Lapsen ollessa viisikuinen ja hänen sairastuessaan ensimmäisen kerran pelko nosti päätään. Tauti itsessään ei ole vakava, mutta siihen liittyvät "lievät"oireet.. Yskiminen ja yskänpuuskan nostattama lima, nostivat tukehtumisen pelon ja pelon lapsen menettämisestä ihan uusiin lukemiin. Rehellisesti -tuon limaoksennus-kohtauksen jälkeen soitin hysteerin itkupuhelun miehelle töihin. Onneksi hän onnistui rauhoittelemaan minua, mutten suostunut menemään nukkumaan ennen kuin hän lupasi kotiin tullessaan heti käydä katsomassa tyttöä.
Jep, tiedetään. Lapset sairastavat. Yskivät, ovat tukkosia ja kuumettakin tulee ja menee. Ehkä ensimmäisten kertojen tuleekin olla pelottavia, olkoon kyse lapsen sairaudesta, synnytyksestä tai mistä vaan..

Jotain positiivistakin - lapselle on tullut yörytmi. Iltaunet tulevat seitsemän-puolen kahden aikaan, viimeistään kahdeksalta. Mikä parasta, hän nukkuu pitkiä pätkiä. Tämä tietää minulle ja miehelle omaa aikaa iltoihin ja hyviä yöunia. Toivottavasti tämä vaihe kestäisi :)

Aurinkoista päivää!

Äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäivä vietetty. En olisi uskonut, että äitienpäivään sisältyy valtaisa tunnelataus. Minä olen äiti ja hyvin ylpeä siitä.

Tyypillisesti äidille ostetaan jokin lahja juhlapäivän kunniaksi. Itse en pidä tästä kaupallisuudesta. En käsitä miksi aina pitää ostaa jotain.. Mutta toki kukin juhlii tavallaan.

Itselleni tärkein lahja on tuo lapsi. Pieni tuhiseva nyytti, jonka kannoin aamuyöllä viereen ruokailemaan ja jatkamaan uniaan. Aamulla isi heräsi nyytin kanssa ja sain nukkua reilun tunnin lisää. Isä-ihminen toi aamupalan kukkien keraan sänkyyn. Pieni neiti hymyili tyytyväisenä isänsä sylissä. Voisinko toivoa enempää?

Päivää vietettiin perheen kanssa. Äitini tuli puolisonsa kanssa syömään ja he hoitivat hetken aikaa tyttöä, jotta saimme laatuaikaa kaksin (avasimme pärräkauden..).

Ensi vuonna saan toivottavasti pikkuneidin itse piirtämän kortin märän pusun ja halauksen kera.

Hullaantumista

Olen hullaantunu; kestovaipoista. Uskokaa tai älkää.

Siskoni kehui kestovaipat käteviksi pikkuvauva-ajalle. Sain vaippoja kokeiluunkin, mutta en tullut kokeilleeksi. Kuvittelin kestovaipat hankaliksi ja elämää vaikeuttaviksi. Kuka jaksaisi pestä pyykkiä enemmän kuin tarvitsee.

Muutettuamme uuteen kotiin päätin rohkaistua ja kokeilla kestoja. Eihän siinä mitään menetäkään vaikka kokeilisi. Kaivoin äitiyspakkauksen kestot esiin ja pykiessani kestoa tyttärelle epäilys hiipi mieleeni. Entä jos en sittenkään kokeilisi, jos vaippa vuotaa niin sitten menee jälleen koko vaatekerta pesuun. Ja kertakäyttövaipat ovat NIIN helppoja. Tartuin kuitenkin härkää sarvista ja kokeilin. Tarkkailin lapseni reaktiota kuin odottaen jotakin.
Täytyy sanoa, että kuvitelmani kestojen hankaluudesta oli väärä.  Kestot ovat harvinaisen yksinkertainen ja hyvä keksintö. Meillä kestot imevät riittävästi, paitsi kerran päivässä tulevat superluirukakat. Puollustukseksi sanottakoon, että tuota tuotosta ei pidä mikään vaippa.

Kestoista ollaan montaa mieltä. On täyskestoilijat, jotka ovat täysin hullaantuneet ja vannovat kestojen nimeen -ehkä jopa hieman  käännyttävätkin. Sitten on puolikestoilijat (kuten me), jotka kestoilevat, ottamatta kuitenkaan mitään stressiä asiasta. He myös käyttävät kertakäyttövaippoja kun siltä tuntuu, ottamatta huonoa omaatuntoa. Sitten ovat ihmiset jotka käyttävät vain kertakäyttövaippoja, eivätkä halua edes kokeilla kestoja.

Minusta ei kuitenkaan ole tullut käännyttäjä. Kukin saa kuivittaa lapsensa kuten haluaa; pääasia, että kuivittaa. Pakko kuitenkin myöntää, että minua huvittaa tuttavani asenne kestovaipoista; ne ovat vain viherpiipertäjille. Hän ei voisi kuvitellakaan kestoja, sillä ei jaksaisi pestä niitä erikseen. Yritin kertoa niiden menevät samassa pesussa, kunhan unohtaa huuhteluaineen. EI, EI ja EI. On liian vaikeaa kun pitää pestä erikseen. Äh luovutin. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, kun ei ole riittävää tietoa niin kuvitelmat astuvat esiin.

Kuten sanoin, en käännytä. Epäilevästä Tuomaksesta on tullut kestoista nauttiva. Uusia mukavia kokemuksia :)

Ihanaa viikonloppua!  

Ja katsokaa miten sieviä ne ovat! (kuva: http://www.myllymuksut.com/taskuvaippa-special-p-182.html)

Pihaunelmia

Kuten aiemmin kerroin meillä on omakotitalo isolla tontilla. Aiempi asukas jätti jälkeensä lasten keinun ja jalkapallomaalin. Keinu vaatii pientä fiksauksta ja maali ei onneksi ole "se aikuisten kokoinen maali" vaan pienempi, kokoa kuitenkin löytyy. Arvattavasti maali tulee käyttöön saunavieraiden kanssa; pojat ovat aina poikia.

Kunhan lumet sulavat, selviää mitä kaikkea pihasta löytyy. Olen suunnitellut marjapensaita, joitakin hyötyistutuksia muutenkin sekä luonnollisesti hiekkalaatikon. Leikkimökki, mitä mies sanoo aitaksi, löytyy jo pihasta. Luultavasti kuitenkin neiti saa uuden leikkimökin, sillä aitta jäänee varastoksi pihatavaroille.

Aurinko ja tuulenvire. Vihreä nurmi varpaiden alla. Ei enää kauan kun on kesä.

Lapset ja facebook

Toiset vanhemmat kirjoittavat statuspäivityksiä lapsiensa aikaansaannoksista, toiset julkaisevat kuvia, toiset eivät mainitse sanallakaan perheenlisäyksestä. Kukin tavallaan.

Puolisoni kanssa teimme "periaatepäätöksen" olla laittamatta kuvia tyttärestä facebookiin. Kieltämättä on minua kutkuttanut laittaa jokin "päälakikuva" aka lapsi sylissä kasvot minuun päin ja tyttärestä näkyy vain tyyliin päälaki. Kuitenkin, miksi tekisin niin? Tiedän lapsemme olevan sievä, jopa kaunis. Pirteä touhuilija (kunhan oppisi ensin pääsemään liikkeelle). Joskus kirjoitan statuspäivitykseen jotain lapsemme aikaansaannoksista mm. kääntymisistä tai hyvistä yöunista.

Viime aikoina minua on alkanut jopa ärsyttää ystäväni kuka kirjoittaa heidän pikku kullannuppunsa jokaisesta liikkeestä. Ehkä luen päivityksiä liian vertailevaan sävyyn. Meidän pieni ei käänny vielä selältä mahalle, hän kääntyy. Hän nukkuu yöt läpeensä ja monen tunnin päiväunet ulkona. Hänellä on rytmi. Sanomattakin taitaa olla selvää, että meillä ei ole! Tai on,meillä herätään kuudelta, valvotaan tunti ja käydään päiväunille. Siihen se rytmi sitten loppukin. Yöpuulle meno jokailtaisen huutokonsertin saattelemana saa väkisin ajatuksen mieleen -Onko lapsessani jokin vika?

Kuitenkin armoa. Hän on pieni vauva, kolmepuolikuinen. Odottaako itse tai toiset vanhemmat että tuon ikäisellä olisi huimia taitoja? Miksi me vanhemmat vertailemme lapsiamme? Todistaaksemme itsellemme olevamme erinomaisia ihmisiä, jotka saivat tuon pienen ihmisen maailmaan erinomaisilla geeneillä. Puuh.

Minua väsyttää, vaikka pikkuisemme nukkuikin viime yönä seitsemän tuntia. Aamulla hän valvoi tunnin ja nyt nukkuu kolmatta tuntia. Uskomatonta, joskus näin.

Meijeri

Rinnat, tissit, hinkit, meijeri, kannut.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Aika ajoin lehtien ja netin palstoille nousee kohu imetyksestä. Imetyksestä kotona, kylässä ja julkisella paikalla. Itse en ole koskaan pitänyt imetystä mitenkään ihmeellisenä asiana -lapsi saa ravintonsa. Luin erästä kirjoitusta imetyksestä, jota kommentoitiin melko kovin sanoin. Yhden mielestä imetys saisi tapahtua vain kotona, neljän seinän sisällä piilossa katseilta.

Itse olen julki-imettäjä, jos sellaiseksi voi ketään tituleerata. Olen äiti, kuka ruokkii lastaan hänen ollessaan nälkäinen. Olin sitten kotona, kylässä, kahvilassa tai marketin parkkipaikalla. Huomaan, että osa ihmisistä vaivaantuu, eritoten miespuoleiset. En kuitenkaan anna sen häiritä. He voivat kääntää katseensa, minä en siirry. Ei minulla ole mitään erityistä periaatetta,minkä vuoksi en siirtyisi, en vaan viitsi. Tyttö syö joskus pitkään, erityisesti iltaisin ruokailut ovat maratooneja. En halua linnoittautua makuuhuoneeseen. Ja hei come on -ne on vaan tissit!

Jos joskus minulle suodaan lisää lapsia niin ehkäpä sitten ajattelen toisin. Onhan silloin toinen lapsi jaloissa pyörimässä ja "häiritsemässä". Ehkä silloin makuuhuoneen rauha on positiivinen asia. Kuka tietää. Nyt kuitenkin imetän lastani missä haluan, eikä kukaan onneksi ole kommentoinut asiaa negatiiviseen sävyyn :)

Kysymyksiä

Jo alusta lähtien joku on aika ajoin kysynyt koska menemme naimisiin. Kysely alkoi jo ensimmäisellä vierailulla sukulaisten luona. Kun ilmoitimme pikkuisen tulosta niin kyselyt lisääntyivät niin sukulaisten ja ystävienkin taholta. Lisääntyivät ja lisääntyivät, kunnes ne alkoivat tuntua painostukselta. Raskauden edetessä kävi selväksi ettei sormuksia vaihdeta ennen lapsen tuloa. Lapsi syntyi ja perhe kasvoi. Ristiäisten lähestyessä "hienovaraiset" vihjailut alkoivat jälleen. Ristiäisten jälkeen kuulin jopa omalta siskoltani, että hän odotti meidän menevän naimisiin samalla. Olin kuin halolla päähän lyöty.

Nyt on talo ja elämä hieman tasottunut. Eräs ihminen kuitenkin jaksaa huomautella sormuksien puuttumisesta. Olen edelleen ihmeissäni kuinka sormuksien puuttuminen tuohduttaa jotakuta. Tuo pieni ihana ihminen ja yhteinen talo sitovat meitä. Meidän perhe on tälläinen, ottakaa tai jättäkää.

Unelmien toteutumista

Olen pitkään unelmoinut omasta kodista. Viime viikolla tämä unelma toteutui tai oikeastaan unelma toteutui jo kun tarjouksemme talosta hyväksyttiin, mutta konkreettisesti muutto tapahtui viime viikon lauantaina.

Muuttamisessa pakkaaminen ja eläminen laatikoiden keskellä on kurjinta. Voin kertoa, että pienen lapsen kanssa pakkaaminen ei ollut mikään helpoin tehtävä -onneksi siis aloitin ajoissa. Itse muutto meni todella nopeasti, 6tuntia ja tavarat oli siirretty paikasta A paikkaan B ja molemmat kodit siivottu. Kiitos ihanalle muuttoporukalle ja rakkaalle ystävälle kuka kärrytteli pikkuneidin kanssa!

Nyt kun taloasumista on takana muutamia päiviä niin voin sanoa, että kyllä kannatti. Lähes kaikki tavarat ovat löytäneet paikkansa ja sisustus alkaa näyttää omalta. Tosin pientä pintaremonttia on tulossa, kunhan pääsemme yksimielisyyteen mitä teemme. Kotoa löytyy kolme makuuhuonetta, iso olohuone, keittiö ja pesutilat. Lisäksi huiman kokoinen piha, jossa on pikkuiselle keinut ja leikkimökki. Mainitsinko jo ison katetun terassin? Kyllä tässä passaa elää ja perhettä kasvattaa.

Ihanaa pääsiäisen aikaa!

Nimijuhlaa ja remonttia

AIka hujahtaa nopeasti. Ensin on maanantai ja sitten seuraavassa hetkessä on jo keskiviikko ja perjantai. Huh. Päivät todella menevät ohi, sitä samaa turvallista rataa. Poikkeuksen päiviin teki kuitenkin viime sunnuntai, jolloin meillä juhlittiin nimeä. Rakas tyttäremme kastetiin ja nimeä juhlittiin tarjoiltavien kera. Näppäränä äitinä tekaisin vieraille kiitoskortit, joissa oli valokuva ja kiitos, lapsosen nimellä varustettuna.

Olen kyllästynyt. Ei en lapseen, en mieheen enkä koiraan. Vaan vartalooni. Toki onhan se palautunut synnytyksestä melko hyvin ja paino on pudonnut lähes lähtölukemiin, mutta silti.
Kerrankin tarjoukset osuivat oikeaan kohtaan ja sain ostettua paikallisesta Anttilasta Suunnon M1-sarjan sykemittarin. Minulla on aikaisemmin ollut Polarin mittari, mikä oli hyvä ja kannustava (ja sitten mittari hajosi). Nyt on siis uusi mittari ostettu ja asennettu käyttövalmiuteen. Ei, tarkoituksenani ei ole aloittaa laihdutusta, vaan lähinnä liikkua hyvällä sykkeellä ja katsoa mitä suuhun laittaa. Vielä kun univelan saisi kuriin, jotta makeanhimo helpottaisi. (Mikähän siinä onkin, että väsyneenä ja uupuneena makea maistuu?)

Kuukausijuhlaa

Rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain käsittämättömän suurta, jotain mitä ei voi selittää.
Tuntuu kuin tuo pieni lapsukainen olisi ollut osana perhettämme aina. Vaikka vasta kuukausi sitten hänet nostettiin rinnalleni.
Pieni on jo kuukauden ikäinen. <3