Olen onnekas ja etuoikeutettu.
Kuin vahingossa löysin rinnalleni miehen, kuka jakaa kanssani samat haaveet ja unelmat.
Suurimmat haaveeni elämässä ovat toteutumassa. Haudonta alkaa olla loppusuoralla, muut haaveet tuntuvat seuraavan kuin itsestään.
Tuntuu uskomattomalta, että kuukauden kuluttua meidän perhe voi olla kasvanut yhdellä jäsenellä. Aika, joka tuntui alussa niin pitkältä odotukselta on kohta päätöksessä. Sitten alkaa uusi aika, meidän uudenlaisena perheenä.
Olen malttamaton, odotan joulua erilailla kuin aiemmin. En pelkää, olen malttamaton. Tahtoisin jo nyt, niin kovasti tahtoisin tavata tuon yksiön pienen asukin.
Tulkoon hän ennen tai jälkeen joulun, joka tapauksessa tästä joulusta tulee erilainen.
Varauduin kuitenkin tulevaan, ostin tänään kaikki joululahjat. Kerrankin olen ajoissa :)
Nyt hän voi tulla, olemme valmiita.
lauantai 26. marraskuuta 2011
torstai 3. marraskuuta 2011
Tavallinen torstai
Tavallinen torstai. Päättötyötä, ulkoilua, leipomista ja ruuanlaittoa. Tai sitten ei.
Tämä ei ollut mikä tahansa päivä. Tänä keskiviikkona minulle tarjoutui tilaisuus selvittää haluamiani asioita. Minulle tärkeitä asioita. Toiselle osapuolelle, ei tärkeitä. Asiat selvitettiin ja jollain lailla ratkaistiinkin. Lopullisesti? Kuka tietää.
Kaikesta kuulemastani huolimatta koen olevani tasapainoinen. Olen onnellinen, tässä ja nyt.
Meille on suotu lahja, jota en uskonut saavani -ainakaan näin nopeasti. En pidä tätä maailman kauneinta lahjaa itsestään selvyytenä, sillä sitä se ei ole. Me olemme etuoikeutettuja. Kiitos Luojan.
Uskon, että tuolla yläkerrassa on joku, joka tietää asioita paremmin kuin me täällä. Ehkä siksi en osaa olla katkera tapahtuneista asioista. En halua kantaa kaunaa enkä arvostella toisten ratkaisuja. Asia ei minulle kuulu. Kukin elää tavallaan ja tyylillään, ottaen vastuun.
Me otamme vastuun, Hänkin tietää sen. En kadu ratkaisujani, en mitään (vaikka ehkä jotain pitäisi katua). Tyhmiä asioitakin on tullut tehtyä ja tehtyä huonoja valintoja.
Tapahtuneet asiat ovat opettaneet minulle elämää ja kasvattaneet minua.
Suuren valinnan tein, tietoisesti. Toiset ovat sitä mieltä, että hätiköin ja tein väärin. Ehkä olen tyhmä kun en osaa ajatella näin. En kadu, vieläkään. Minun on hyvä näin. Meidän on hyvä näin. Mitä siis katuisin?
Toivottavasti huomenna on se tavallinen perjantai.
Tämä ei ollut mikä tahansa päivä. Tänä keskiviikkona minulle tarjoutui tilaisuus selvittää haluamiani asioita. Minulle tärkeitä asioita. Toiselle osapuolelle, ei tärkeitä. Asiat selvitettiin ja jollain lailla ratkaistiinkin. Lopullisesti? Kuka tietää.
Kaikesta kuulemastani huolimatta koen olevani tasapainoinen. Olen onnellinen, tässä ja nyt.
Meille on suotu lahja, jota en uskonut saavani -ainakaan näin nopeasti. En pidä tätä maailman kauneinta lahjaa itsestään selvyytenä, sillä sitä se ei ole. Me olemme etuoikeutettuja. Kiitos Luojan.
Uskon, että tuolla yläkerrassa on joku, joka tietää asioita paremmin kuin me täällä. Ehkä siksi en osaa olla katkera tapahtuneista asioista. En halua kantaa kaunaa enkä arvostella toisten ratkaisuja. Asia ei minulle kuulu. Kukin elää tavallaan ja tyylillään, ottaen vastuun.
Me otamme vastuun, Hänkin tietää sen. En kadu ratkaisujani, en mitään (vaikka ehkä jotain pitäisi katua). Tyhmiä asioitakin on tullut tehtyä ja tehtyä huonoja valintoja.
Tapahtuneet asiat ovat opettaneet minulle elämää ja kasvattaneet minua.
Suuren valinnan tein, tietoisesti. Toiset ovat sitä mieltä, että hätiköin ja tein väärin. Ehkä olen tyhmä kun en osaa ajatella näin. En kadu, vieläkään. Minun on hyvä näin. Meidän on hyvä näin. Mitä siis katuisin?
Toivottavasti huomenna on se tavallinen perjantai.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)