Korun taikaa

Ostin itselleni Bola-korun. Jotain konkreettista ja jotain kaunista. Muisto minulle.

Kaunis koru, jolla on tarkoitus Bola-koru helähtää kauniisti kun sitä liikuttaa. Ääni muistuttaa tuulen kuiskausta, sen kuulee, mutta sitä ei kuitenkaan kuule. Ääni on juuri niin voimakas, että se kuuluu korun kantajalle, mutta ei kaikille ohikulkijoille. Korun kaunis ääni rauhoittaa mieltä. Bola -koruja käytetäänkin itämaissa meditoinnin apuna sekä Feng Shui -seremonioissa. Erityisesti Bola -riipuksista pitävät odottavat äidit, sillä korun kaunis ääni rauhoittaa sekä syntymätöntä lasta että äitiä. Bolakoru onkin erityisesti tulevien äitien suosima odotuskoru.Bola -koru on todella kaunis ja sen ääni hiljainen. Bolakorua voikin hyvin pitää kuin mitä tahansa riipusta, jonka salaisuuden vain sinä tunnet.Kun käytät korua odotusaikana, vauva kuulee äänen samaan tapaan kuin äidin sydämenlyönnit. Odotusaikana Bola -korua voi käyttää pitkässä nyörissä jolloin se yltää vatsan päälle ja pienokainen kuulee äänen paremmin. Vauvan synnyttyä koru on tuttu esine; pienet korvat tuntevat äänen pienet silmät katsovat tarkasti kaunista korua, ja pienet kädet hamuilevat sitä.Bola -koru on myös kestävä esine, jota voit käyttää vuodesta toiseen ja jonka myöhemmin voit lahjoittaa eteenpäin. Mikä onkaan parempi lahja äidiltä tyttärelle, kuin koru, joka yhdistää sukupolvet toisiinsa? (http://www.bolakorut.fi/)

Hyppään, koska uskallan

Pääni on pyörällä.
Päässäni pyörii muutaman päivän takaiset sanat, jotka olisi ehkä ollut parempi olla sanomatta. Miksikö? Hienotunteisuudesta kenties. Lopulta, onhan kaikilla oikeus mielipiteisiinsä, miksi siis välitän.. no ystävän suulla sanottuna asiat saavat erilaisen painoarvon.

Meidän perheemme on (ja tulee olemaan) epäsovinnainen. Emme ole naimisissa ja olemme tunteneet toisemme suhteellisen vähän aikaa. Silti meille on tapahtumassa jotain maailmaa mullistavaa. Jotain josta suurin osa ihmisistä, pariskunnista ja sinkuista, haaveilee.

Onko meidän haaveemme vähempi arvoinen kun emme ole naimisissa tai tunteneet puolta vuosikymmentä? Mielestäni ei.
Sormus ja avioliitto eivät lopulta merkitse mitään. Olenhan sen itsekin karvaasti huomannut.

Olen kuullut ihmettelyjä kuinka uskallan? Minä kysyn, miksi pelkäisin?
Viime vuosi oli raskas ja rankka kaikin puolin, kuitenkin kaikista koetuksista selvisin. Minusta rakentui ehjempi ja kokonaisempi. Koettelemusten jälkeen olen vahvempi, tiedän selviäväni mistä tahansa. Minun veneeni voi horjua, muttei uppoa.
Olen huomannut ettei elämässä saavuta mitään pelkäämällä. Usein pelko on turhaa. Miksi siis käyttäisin aikaa pelkäämiseen, kun voin uskoa ja luottaa, olla pelkäämättä.

Vähäisessäkin ajassa on tullut selväksi kuinka samalla tavalla ajattelemme ja toimimme. Kuinka samanlaisia arvoja ja haaveita meillä on. Minulla ei ole koskaan ollut tämänlaista tunnetta kuin viimeiseen 10kk on ollut. Minulla on pelastusliivit ja laskuvarjo tukenani, hyvinä ja pahoina päivinä, myötä ja vastamäessä.

Ystäväni sanoi aikoinaan, että parisuhteen aloittaminen on hyppy tuntemattomaan. Pitää vaan uskaltaa seisoa rotkon reunalla ja hypätä. Uskon, että samanlaista sanontaa voi käyttää moneen muuhunkin asiaan.
Minä hyppään, koska uskallan.