Meillä lapsettomilla on usein kovin siirappinen kuva äitiydestä. Siirappisia unelmia tukevat ajatukset omista kasvatusperiaatteista ja kuvitelmat lapseiperheen elämästä. Monet, keillä ei lähipiirissään ole pieniä lapsia, kuvittelevat että lapsia vain tehdään ja eletään söpösti (ulkoillaan timminä merkkivaatteissa ja hyssytellään vähän vauvaa).
Mistäkö nämä ajatukset lähtivät? Ystävä- ja tuttavapiirissäni on useampi äiti-ihminen. He ovat kovin erilaisia. Erilaisia ihmisinä, erilaisia äiteinä.
- Toisille äitiys ei tuo muutosta "entiseen elämään" -mennään ja tullaan kuinka halutaan, juostaan baareissa ja halutaan "omaa aikaa" vauvan ollessa hädintuskin kaksi viikkoinen.
- Toisille äitiys muuttaa kaiken. Vauvasta tulee koko elämä. Unohdetaan ulkoilla ja pitää yhteyttä ystäviin -unohdetaan kaikki muu, keskipisteenä on vauva (jota tuskin raaskitaan laskea käsistä).
- Ja toiset pysyvät hyvin samanlaisia kuten aiemminkin. Pidetään ystäviin yhteyttä, käydään kahvilla ja seurustellaan. Vauva kulkee matkassa mukana, maailman tärkeinpänä asiana. Nämä edellä mainitut äidit muistavat, että maailmassa on muutakin kuin vauvan kakka ja oksennus (ja sen kuvaaminen kanssa ihmisille), he jaksavat kiinnostua kanssa ihmisten tekemisistä ja elämästä (vaikka se oma kultsipuppelivauva onkin maailman tärkein ja ihanin).
Toiset äidit ehtivät pesemään pyykkiä, ulkoilla ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Toiset äidit eivät saa aikaiseksi pistäytyä edes ulos kerran päivässä. Meidän lapsettomien on joskus vaikea ymmärtää miksei äiti-ihminen saa tehtyä jotain asiaa, onhan hänellä aikaa koko päivä (eihän se pieni vauva ole hereillä koko aikaa kuitenkaan). Ehkäpä tulee ajateltua "minä en ainakaan toimisi noin, minä tekisin erilailla.." Muistetaan, että äidit ja vauvat ovat erilaisia.. ja kukin kulkee tyylillään.
Minä myöskin tiedän, vaikka olenkin lapseton, ettei lasten saaminen ole itsestään selvää.
Ystäväpiiriini kuuluu myös tahtomattaan lapsettomia ihmisiä, ihmisiä jotka kuukausi toisensa jälkeen yrittävät jaksaa toivoa; ehkäpä tällä kertaa haikara tulee meillekin. He odottavat haikaraa, joka ei kenties koskaan löydä oikeaan osoitteeseen.
Millainen ystävä sinä, lapsellinen tai lapseton, olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti