Meidän koti

Oloni oli hieman haikea sulkiessani sinkkukotini ovea. Samassa haikeuden hetkessä hymy nousi huulilleni, minä lähden kotiin. Meidän kotiin.

Tässäpä sitä ollaan -lähes kahden kuukauden jälkeen istun omalla sohvallani ja koira nukkuu vieressä. Mies tulossa kotiin. Hän kysyi olisinko vuosi sitten olevani tässä tilanteessa: En todellakaan olisi. En olisi uskonut olevani näin onnellinen, enkä olisi uskonut puolen vuoden jälkeen muuttavani yhteen.
Olo on seesteinen ja sanoinkuvaamattoman onnellinen. Uskon saaneeni elämääni jotain upeaa.

Aurinko paistaa ja olo on positiivinen. Yhteinen elämämme uudessa kodissa alkakoon.

Lapsellinen ja lapseton

Meillä lapsettomilla on usein kovin siirappinen kuva äitiydestä. Siirappisia unelmia tukevat ajatukset omista kasvatusperiaatteista ja kuvitelmat lapseiperheen elämästä. Monet, keillä ei lähipiirissään ole pieniä lapsia, kuvittelevat että lapsia vain tehdään ja eletään söpösti (ulkoillaan timminä merkkivaatteissa ja hyssytellään vähän vauvaa).

Mistäkö nämä ajatukset lähtivät? Ystävä- ja tuttavapiirissäni on useampi äiti-ihminen. He ovat kovin erilaisia. Erilaisia ihmisinä, erilaisia äiteinä.
- Toisille äitiys ei tuo muutosta "entiseen elämään" -mennään ja tullaan kuinka halutaan, juostaan baareissa ja halutaan "omaa aikaa" vauvan ollessa hädintuskin kaksi viikkoinen.
- Toisille äitiys muuttaa kaiken. Vauvasta tulee koko elämä. Unohdetaan ulkoilla ja pitää yhteyttä ystäviin -unohdetaan kaikki muu, keskipisteenä on vauva (jota tuskin raaskitaan laskea käsistä).
- Ja toiset pysyvät hyvin samanlaisia kuten aiemminkin. Pidetään ystäviin yhteyttä, käydään kahvilla ja seurustellaan. Vauva kulkee matkassa mukana, maailman tärkeinpänä asiana. Nämä edellä mainitut äidit muistavat, että maailmassa on muutakin kuin vauvan kakka ja oksennus (ja sen kuvaaminen kanssa ihmisille), he jaksavat kiinnostua kanssa ihmisten tekemisistä ja elämästä (vaikka se oma kultsipuppelivauva onkin maailman tärkein ja ihanin).

Toiset äidit ehtivät pesemään pyykkiä, ulkoilla ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Toiset äidit eivät saa aikaiseksi pistäytyä edes ulos kerran päivässä. Meidän lapsettomien on joskus vaikea ymmärtää miksei äiti-ihminen saa tehtyä jotain asiaa, onhan hänellä aikaa koko päivä (eihän se pieni vauva ole hereillä koko aikaa kuitenkaan). Ehkäpä tulee ajateltua "minä en ainakaan toimisi noin, minä tekisin erilailla.." Muistetaan, että äidit ja vauvat ovat erilaisia.. ja kukin kulkee tyylillään.

Minä myöskin tiedän, vaikka olenkin lapseton, ettei lasten saaminen ole itsestään selvää.
Ystäväpiiriini kuuluu myös tahtomattaan lapsettomia ihmisiä, ihmisiä jotka kuukausi toisensa jälkeen yrittävät jaksaa toivoa; ehkäpä tällä kertaa haikara tulee meillekin. He odottavat haikaraa, joka ei kenties koskaan löydä oikeaan osoitteeseen.

Millainen ystävä sinä, lapsellinen tai lapseton, olet?

Haaveita

Ystäväni soitti viikonloppukuulumisia eilispäivänä. Oli piristävää kuulla hänen kuulumisiaan. Puhelun jälkeen mietin elämääni.
Olen saanut paljon ja saavuttanut unelmiani.
Olen saanut vakituisen työpaikan, haluamaltani alalta. Minulla on ihana koti ja pian uusi yhteinen koti, T:n kanssa. (ihana <3)

Vaikka olen saanut paljon, haaveilen silti. Haluaisin parempaa palkkaa (palkankorotuksen tai uuden työn). Haluaisin uuden kodin ja perheen. Haluaisin niin paljon asioita.
Uusi koti toteutuu ja perhekin tavallaan.

Minulla on vahva tunne ja luotan tuohon tunteeseen. Tässä minun on hyvä olla, juuri näin.

Sinun, en kenenkään muun

Mä olen sinun
Sinun enkä kenenkään muun
Mä olen sinun
Sama mitä tapahtuu
Suistukoon tähdet
Kauaksi radoiltaan
Mä olen sinun
Nyt ja ainiaan

Tää ei oo unelmaa
Satua kaukaisen maan
Mä sulta kaiken saan
Sun kanssas mä kaiken jaan

Mä olen sinun
En tiedä varmempaa
Mä olen sinun
Missä kuljetkaan
Auringon alla
Alla polttavan kuun
Mä olen sinun
Sinun enkä kenenkään muun

-J Karjalainen-

Muutto osa I

Muistatteko edellisen muuttonne? Itse sanoin etten muuta vähään aikaan mihinkäänm mutta kuitenkin tiesin etten jää kyseiseen asuntoon pitkäksi aikaa. Vuoden päivähän viihdyin asunnossani, ja tajusin juuri etten ripustanut yhtään ainutta taulua seinille. Kellot riittivät.
Väliaikaista siis vain.

Muuttoon olisi alle kuukausi. Toivottavasti kolme viikkoa tai vähemmän. Pakkausruljanssi polkaistiin käyntiin perjantaina kun T:n asunnosta lähti tavaraa kotikonnuille. Omassa asunnossani projekti alkaa tänään.
Päätin, että kaikki turha ja joutava lähtevät. Ihan turhaan säästän tavaroita joita en todellakaan tarvitse. (Sori vaan naapurit jos täytän roskikset :D)

Viikonloppuna pidimme siskosten viikonloppua. Sellaista mukavaa rentoa yhdessä oloa ja puuhastelua. Tämä oli perinteen ensimmäinen kerta, vuoden päästä minun luonani.
Pitihän samaista reissua hyödyntää ja lähteä ystävän kanssa IKEA-käynnille. Mukaan tarttui ostonlistan mukaisesti valaisenjalkoja, varjostimia, laatikoita, henkareita, keittiövälineitä ja sen sellaista. Hyllyt jäivät saamatta, olivat pahusvie loppuneet. Ystäväni lohduttikin, että kyllähän ne ehtii..

Kohta asunnolle raivaushommiin. (Huomasin juuri etten käytä asunnostani enää koti-sanaa, kotini on siirtynyt T:n luo..)